Valtiovarainministeriön budjettiosasto on päätynyt vastustamaan hanketta, jossa verovaroin tuotetut kartat saatettaisiin vapaaseen käyttöön. Tällä hetkellä Maanmittauslaitos saa tuottamistaan kartoista enää vaivaiset 1,5 miljoonaa euroa vuosittaisia tuloja.
Nämä kartat ovat yhteistä, kansallista omaisuuttamme. Ne on jo tuotettu valmiiksi, paljon tuota hintaa kalliimmalla, mutta tietyt tahot haluaisivat ilmeisestikin yhä pantata niitä.
Viime vuosina kaupalliset toimijat ovat tarjonneet yhä laadukkaampia ilmaisia karttapalveluja, sekä maksullisia että muka-ilmaisia, ja ne toimivat suoraan navigaattorissasi, kännykässäsi tai tietokoneessasi. Nämä ovat jo vakavasti nakertaneet Maanmittauslaitoksen liikevoittoja. Mutta kaupalliset kartat ovat suljettua teknologiaa, jonkun muun omistamia. Et voi tehdä omaa, parempaa karttapalvelua niiden pohjalta, sitoutumatta palveluntarjoajan alustaan, ja/tai maksamatta muhkeita rojalteja.
Kuitenkin, koko valtakunnan karttojen esille saamiseen tarvittaisiin ilmeisesti vain nuo puolentoista miljoonan euron lunnaat joka vuosi, ja vähän lisää täytyisi maksaa siitä, että tuo jo valmiiksi tietokannoissa oleva data saatettaisiin helposti kenen tahansa ladattavaksi.
Mutta miksi?
Jokaisella autoilijalla tai matkailijalla voisi pian olla täydellinen Suomen kartasto aina taskussaan. Toimi Internet tai ei. Kuka tahansa voisi tulostaa tai painattaa haluamansa alueen kartat, haluamallaan tarkkuudella – peruskartoista alkaen.
Eikö kuulosta varsin hyvältä idealta? Tiekartat, maastokartat, ilmakuvat, kaikki voisivat olla ladattavissa samasta, varmasta paikasta. Olet jo maksanut niiden laatimisesta ja ylläpidosta koko ikäsi, nyt voisit myös hyötyä niistä nykyaikaisesti.
Maanmittauslaitoksen kartat ovat tarkempia ja ajantasaisempia kuin mikään, mitä saat ilmaiseksi Internetin takkuisista, mainosrahoitteisista palveluista. Ja voisit tallentaa ne ihan itse valmiiksi laitteeseesi, eikä sinun tarvitsisi odotella, että isot kuvat siirtyvät pätkivän datayhteyden yli, kun olet jossain tunturissa, missä 3G ei kuulu.
Jos data olisi saatavilla, kuka tahansa ohjelmointitaitoinen voisi rakentaa sen pohjalta tarkemman, nopeammin toimivan ja ajantasaisemman karttapalvelun, kuin mitä esimerkiksi Google, Microsoft, Nokia tai Garmin tällä hetkellä tarjoavat.
Vaan valtiovarainministeriö on ilmoittanut, että ei ole valmis tämmöiseen “budjettirahoitukseen”.
Tämä on vakava piraattiasia
Suomen kartat ovat yhteistä omaisuutta, joka nykyisellään on käytännössä lahjoitettu kaupallisille toimijoille. Nämä eivät maksa sen hyödyntämisestä kuin pikkusummia, ja sitten panttaavat tietoa, ja lopulta kuppaavat kuluttajia moneen kertaan sen käyttämisestä.
Lisäksi tuo yhteinen omaisuus on jo nyt aivan alikäytettyä, koska paljon sitä heikkolaatuisempi materiaali on kuluttajille helpommin saatavilla – vaikka olisikin paljon vähemmän käyttökelpoista.
Piraattipuolue on jo pitkään vaatinut yhteisellä rahalla tuotettua tietoa myös aidosti yhteiseksi, avoimessa muodossa vapaasti saataville. Kartat ovat erinomainen esimerkki tällaisesta tiedosta. Niiden tuottamiseen käytetään vuodessa miljoonia euroja yhteistä rahaa, mutta nyt veronmaksaja joutuu maksamaan niistä vielä uudestaan, jos haluaa niitä käyttää.
Tällainen toimintamalli saattoi olla hyväksyttävä silloin, kun joku yksittäinen kustantamo oli tehokkain tapa levittää kartat saataville paperilla, ja julkaistuista kartoista todella tuli jotain liikevoittoa valtiollekin.
Nykyään on kuitenkin paljon tehokkaampiakin keinoja, ja ne tulisivat paljon edullisemmiksi meille kaikille.
Piraattipuolue hyväksyi Tampereella 4.12. pidetyssä syyskokouksessa uuden puolueohjelman. Puolueohjelman ydinsisältönä säilyvät tietoyhteiskunta- ja kansalaisoikeuskysymykset. Niitä käsitellään aiempaa kattavammin. Myös talous- ja koulutuspolitiikkaan otetaan kantaa.
Lisättiin vaatimus voimakkaan lähdesuojan turvaamisesta.
Korostetaan oikeutta anonyymiin ja nimimerkillä tapahtuvaan viestintään.
Vastustetaan yleisiä biotunnisterekistereitä, kuten passien sormenjälkirekisteriä.
Tietosuojan osalta vaaditaan jokaiselle oikeutta saada tietää, mihin häntä koskevia tietoja käytetään.
Oikeusturva
Uusi osio, jossa halutaan turvata oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja hyvän hallinnon takeet kaikille varallisuudesta riippumatta.
Jokaisella, jota vastaan viranomaiset ovat toimineet lainvastaisesti, on oltava oikeus kohtuulliseen korvaukseen ilman raskasta oikeudenkäyntiä.
Vaaditaan parempaa laillisuusvalvontaa.
Oikeuslaitoksella pitäisi olla paremmat edellytykset käsitellä erityisosaamista tai teknistä ymmärrystä vaativia tapauksia.
Kansalaisten yhdenvertaisuus voidaan toteuttaa mielekkäästi poistamalla ihmisten lainsäädännöllinen jaottelu erilaisiin ryhmiin.
Yksilönvapaudet
Uusi osio. Lain on taattava ihmisille mahdollisimman kattavat yksilönvapaudet, jotka mahdollistavat sellaisen toiminnan, joka ei loukkaa muiden vapauksia.
Yksilönvapauksia tulee rajoittaa ainoastaan sen ollessa välttämätöntä toisten vapauksien ja oikeuksien suojaamiseksi. Teon kieltämisen perusteeksi ei riitä se, ettei joku pidä siitä.
Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.
Tekijänoikeudet ja patentit
Teksti pysyi suurin piirtein ennallaan.
Vaaditaan tekijänoikeusloukkauksista määrättävien korvausten kohtuullistamista.
Halutaan nykyisen patenttijärjestelmän lakkauttamista.
Avoin hallinto ja demokratian kehittäminen
Kaikille vaaleissa ehdokkaita asettaville ryhmille rahallista tukea ja tasapuolisemmin media-aikaa Ylen ohjelmissa.
Vaaditaan parempaa tiedonsaantia hallinnon toiminnasta.
Kannatetaan kansalaisaloitteita ja kansanäänestyksiä.
Tietoyhteiskunta
Korostetaan avoimien ja vapaiden ohjelmistojen tärkeyttä asiaa koskevan aiemman kannanoton mukaisesti.
Korostetaan myös tutkimustiedon mahdollisimman vapaata saatavuutta.
Verovaroilla luotujen teosten ja tieteellisen tutkimustiedon tulee olla kaikkien vapaasti käytettävissä.
Halutaan luopua kesäajasta.
Talous
Uusi osio. Yleislinjaus talouteen on, että oikeudenmukaisen talouspolitiikan perusteena on koko yhteiskunnan etu ilman eri ryhmien vastakkainasettelua.
Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan muita tuloja.
Sosiaaliturvan asiakkaiden tilitietojen järjestelmällistä tutkimista ei voida hyväksyä.
Verotusjärjestelmästä on vähennettävä monimutkaisuuksia ja byrokratiaa.
Koulutus
Uusi osio. Opetuksessa halutaan enemmän oman ajattelun ja tiedonhaun painottamista, jolloin asioiden ulkoaopettelu vähenee. Siirryttävä kokeisiin pänttäämisestä syvällisempään ymmärtämiseen.
Julkisella rahoituksella tuotetun oppimateriaalin oltava vapaasti käytettävissä ilman tekijänoikeudellisia rajoituksia.
Toisen kotimaisen kielen opiskelun tulee olla kaikilla oppiasteilla vapaaehtoista.
Opetuksen tulee olla yhteistä opiskelijan uskontokunnasta riippumatta. Uskonto erillisenä oppiaineena ei kuulu nykyaikaiseen opetukseen.
Oppisisällöt eivät saa olla ristiriidassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa.
Viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat viime vuosina tulleet tunnetuksi erityisesti Suomessa hyökkäämisestä yksittäisten ihmisten kimppuun. Niiden tarmokkuuden vuoksi Suomessa on ollut ainakin neljä tapausta, joissa tavallisten ihmisten niskaan on kaadettu satojen tuhansien eurojen vahingonkorvauksia. Lisäksi on vireillä ainakin kaksi tapausta, jossa vaatimukset ovat miljoonaluokkaa.
Tekijänoikeusjärjestöt ovat myös lähetelleet kiihtyvällä tahdilla tavallisille ihmisille kirjeitä, joissa vaaditaan maksamaan tuhansia euroja siitä, että järjestöt eivät vie epäiltyä laitonta tiedostonjakoa oikeuteen. Viime kesänä järjestöt onnistuivat saamaan tuomioistuimilta päätökset, joilla kolmen yksityishenkilön nettiyhteydet katkaistiin epäiltyjen tekijänoikeusloukkausten vuoksi.
Nyt tekijänoikeusjärjestöt ovat siirtyneet tavallisten ihmisten kiusaamisesta teleyritysten kimppuun. Elisa määrättiin estämään asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -verkkosivustolle. Vastaavat hakemukset oikeuteen on nyt tehty myös muiden suurimpien teleyritysten osalta. Samaan aikaan EU-tuomioistuin antoi kuitenkin päätöksen, jonka mukaan tämäntyyppiset estot ovat EU-lainsäädännön vastaisia.
Elisa-tapauksessa sensuuri on väliaikainen toimenpide, ja sen jatkuminen edellyttää, että tekijänoikeusjärjestöt haastavat The Pirate Bayn oikeuteen. Tekijänoikeustoimikunnassa pyöriteltiin keväällä käytännössä valmista lakiesitystä, jonka toteutuessa teleyritykset voitaisiin pysyvästi määrätä sensuroimaan verkkosivustoja tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksesta oikeuden päätöksellä.
Piraattipuolue vuoti salaisesti valmistellun esityksen tuolloin julkisuuteen. Tekijänoikeustoimikunnan seuraavassa kokouksessa teroitettiin toimikunnan jäsenille valmisteluasiakirjojen luottamuksellisuutta (pöytäkirja 6.6.2011, kohta 3.).
Pari viikkoa sitten Helsingissä pidetyssä tekijänoikeusfoorumissa tekijänoikeustoimikunta ilmoitti, että se ehdottaa opetus- ja kulttuuriministeriölle tällaisen sensuurilain säätämistä. Ratkaisu on ministeriön, viime kädessä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen käsissä. Tekijänoikeusfoorumissa pitämässään puheessa Arhinmäki suhtautui pidättyvästi sensuuriin, mutta korosti kuitenkin piratismin kitkemisen tärkeyttä.
Yksimieliseksi hyminäksi tekijänoikeusfoorumi ei jäänyt. Sensuurilakiesitystä kommentoinut teleyritys DNA:n edustaja lyttäsi sen niin selväsanaisesti, että hänelle pitäisi varmaan ehdottaa Piraattipuolueen kunniajäsenyyttä. (Ks. linkit puhujien esityksiin opetus- ja kulttuuriministerön sivuilla.)
Tähän kiteytyykin se, miksi tekijänoikeusjärjestöt ovat aiemmin jahdanneet lähinnä tavallisia ihmisiä. Tekijänoikeusjärjestöjen asianajaja-armeija pääsee musertamaan pienituloiset yksityishenkilöt oikeudessa ja lisäksi levittämään pelotevaikutusta median kautta varsin suvereenisti. Järjestöjen käydessä teleyritysten kimppuun tilanne on toinen. Kyse on isosta liiketoiminta-alasta, joka pystyy puolustamaan itseään ja lobbaamaan omaa näkemystään päättäjien keskuudessa.
Tällä hetkellä tuomioistuimet joutuvat soveltamaan lakia, jonka viihdeteollisuuden lobbarit ovat ajaneet läpi. Suomen laki on todennäköisesti yksi maailman tiukimmista. Ainakin siltä osin se on tiukempi kuin Yhdysvaltojen laki, että Suomessa erilaisten verkkopalvelujen ylläpitäjillä ei ole minkäänlaista vastuuvapautta palveluiden käyttäjien tekemistä rikkomuksista. YouTuben kaltainen palvelu ei pystyisi toimimaan Suomessa.
Sen suhteen, tiukkeneeko laki entisestään, lopputulos ei ole mielestäni aivan selvä, vaikka EFFI:n Ville Oksanen ehtikin jo tekijänoikeusfoorumissa kyynisesti julistaa sensuurilain hyväksytyksi. Muukin yritysmaailma kuin teleyritykset alkaa jo napista kohtuuttoman tekijänoikeusbyrokratian ja aivan vieraalta planeetalta olevien vastuuvapauspykälien, tai siis niiden puutteen, johdosta.
Kun viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat vihdoin löytäneet itsensä kokoisia tappelupukareita, olisiko liikaa toivottu, että ne jo lopettaisivat raukkamaisen pienempiensä kiusaamisen? Sitä kovasti toivoin tekijänoikeusfoorumissa pitämässäni puheenvuorossa, joka on katsottavissa YouTubessa.
Ministeri Arhinmäki myöntää Aamulehdessä haluavansa väärinkäyttää hyvitysmaksujärjestelmää saadakseen “riittävän tulon taiteilijoille”.
Hyvitysmaksujärjestelmän tarkoitus ei kuitenkaan ole minkään subjektiivisen “riittävän tulon” takaaminen kenellekään. Sen tarkoitus on hyvittää laillisesta kopioinnista taiteilijoille aiheutunut mielipaha – tai siis väitetyt rahalliset tappiot. Siitä laillisesta kopioinnista, joka on vähentynyt koko ajan, samalla kun yhä suurempi osuus kopioinnista on kriminalisoitu. Myöskin nykyisin suositut streamauspalvelut ovat syöneet laillisen kopioinnin asemaa: harvaa enää kiinnostaa ottaa kirjaston CD-levyistä kopioita, kun verkosta musiikki soi heti.
Arhinmäki käytännössä myöntääkin, että luovat alat eivät yksinkertaisesti pärjää omillaan, ja haluaa antaa niille lisää valtionapua. Tämä on sinänsä validi mielipide, ja kulttuuriministerinä Arhinmäellä on hyvät mahdollisuudet edistää asiaansa. Ministereiltä toivoisi kuitenkin tiettyä rehtiyttä käyttämiensä keinojen suhteen. Mielivaltaiset lisäykset jo valmiiksi perusteiltaan kyseenalaiseen hyvitysmaksujärjestelmään eivät kriteeriä täytä.
Esimerkiksi budjettirahoituksen lisääminenkin olisi suoraselkäisempi vaihtoehto. Lisäksi kotimaista laitekauppaa ei sabotoitaisi ajamalla kansalaisia entistä enemmän ulkomaisten verkkokauppojen käyttäjiksi, eikä laitteiden ja palveluiden keskinäistä kilpailuasetelmaa häirittäisi mielivaltaisesti kohdistetuilla rangaistusmaksuilla. Voi tosin toki olla, että valtionavun lisääminen luoville aloille olisi poliittisesti hankalaa hoitaa rehdisti. Tämä tarkoittaisi lähinnä sitä, ettei Suomessa haluta tukea luovia aloja enempää.
Lopuksi Arhinmäki toteaa, että järjestelmä olisi syytä uudistaa kokonaisuudessaan. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Toivottavasti kokonaisuudistus kuitenkin toteutetaan tasapuolisemmissa ja rehellisemmissä merkeissä kuin nykyisen järjestelmän jatkuva väärinkäyttö.
Kuluva syksy on ollut vilkas Internetiin, tietoyhteiskuntaan ja tekijänoikeuksiin liittyvien tapahtumien suhteen. Erinäisiä seminaareja ja foorumeita on järjestetty, ja on vielä tulossa. Piraatit ovat ottaneet osaa näihin tapahtumiin. Osasta tapahtumista on jälkikäteen katsottavissa, kuunneltavissa ja luettavissa paljon materiaalia.
Aiheesta alustaa kirjailija Mike Pohjola ja kommenttipuheenvuoron käyttää teatteriohjaaja Hanna Kirjavainen. Tervetuloa mukaan keskustelemaan. Tilaisuuden järjestää Joensuun commons-ryhmä.
Tekijänoikeusfoorumin aiheina ovat tänä vuonna mm. tv- ja radioyhtiöiden ja sanomalehtien arkistojen online-saatavuus, ns. verkkotallennuspalvelut, kaupallinen linkitys sekä tekijänoikeuksien täytäntöönpano Internetissä. Foorumiin kutsutaan muun muassa tekijänoikeuden haltijoita, tekijänoikeuksien käyttäjätahoja ja hyödyntäjiä (kuten teollisuutta, viestintäalan yrityksiä, yleishyödyllisiä toimijoita) ja kuluttajanäkökulman edustajia. Järjestäjä: Tekijänoikeustoimikunta.
Tekijänoikeusfoorumiin osallistuu piraatteja yleisön joukossa. Lisäksi järjestämme Säätytaloa vastapäätä mielenilmauksen noin klo 9.30-10.30. Toivotamme Tekijänoikeusfoorumin osanottajat (mm. kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki, TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen) tervetulleiksi piraattihenkisin banderollein.
Tavoitteena on innostaa johtoa ja asiantuntijoita ponnistelemaan eteenpäin Suomen tietoyhteiskuntakehityksen tiellä. Tule kuuntelemaan asiantuntijoita, tapaamaan kollegoitasi sekä osallistumaan yhteisiin talkoisiimme Suomen nostamiseksi tietoyhteiskuntakehityksen kärkeen. Järjestäjät: TIEKE ym.
Tilaisuuteen pääsee ilmoittautumaan enää varasijoille, mutta toivotaan, että esitykset tulevat jossain muodossa saataville jälkeenpäin.
Poikkea työmatkallasi maksuttomaan tilaisuuteemme kuulemaan, keskustelemaan, luomaan uusia kontakteja ja jakamaan kokemuksiasi samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa. Järjestäjä: TIEKE ym.
Sitten menneisiin tapahtumiin:
Internet Governance Forum
Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen osallistui osana EFFI:n delegaatiota tällä kertaa Keniassa pidettyyn Internet Governance Forumiin (IGF), joka on YK:n järjestämä kansalaisyhteiskuntaa ja viranomaistahoja yhteen kokoava, Internetin säätelyä käsittelevä tapahtuma. Raporttia tapahtumasta on luettavissa Piraattinuorten sivuilla.
Finnish Internet Forum
IGF:n “Suomen-jatkot” pidettiin Helsingissä lokakuun puolivälissä. Finnish Internet Forumissa (FIF) oli yleisön joukossa piraatteja, ja lisäksi Joonas Mäkinen osallistui paneelikeskusteluun. Videotallenteet keskusteluista ovat nähtävillä verkossa.
Ihmisoikeustoimintaohjelman valmisteluseminaari
Suomessa valmistellaan kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa. Sitä koskeva valmisteluseminaari pidettiin 12.10. Tapahtumaan osallistui kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten edustajia ja järjestöille oli varattu mahdollisuus pitää puheenvuoroja. Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti piti tilaisuudessa puheenvuoron, joka on kuultavissa YouTubessa.
Teoston seminaari “Sisältöä elämään – ja verkkoon”
Teosto järjesti 10.11. seminaarin, jossa käsiteltiin käyttäjien luomaan sisältöön ja sosiaaliseen mediaan liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä. Seminaariin osallistui piraatteja yleisön joukossa. Seminaarissa pidettyjen esitelmien materiaaleja on saatavilla Teoston verkkosivuilla. Tapahtumasta on myös Joonas Mäkisen blogikirjoitus.
TIEKE:n 30-vuotisjuhlaseminaari
Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry (TIEKE) täytti 30 vuotta, ja siihen liityen järjestettiin 11.11. seminaari, jossa käsiteltiin tietoyhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä työelämän, terveydenhuollon, teknologiateollisuuden ja julkisen sektorin tietohallinnon näkökulmasta. Paikalla oli piraatteja yleisön joukossa. Seminaarin materiaaleja on saatavilla TIEKE:n verkkosivuilta. Lisäksi seminaarin aiheisiin liittyviä artikkeleita löytyy TIEKE:n Tiedosta-lehden uusimmasta numerosta. Artikkelit ovat luettavissa verkossa.
Ps. Jos tiedät mielenkiintoisia näihin aiheisiin liittyviä tulossa olevia tapahtumia tai tilaisuuksia, vinkkaathan niistä kommenteissa!
Musiikin tekijöiden ja kustantajien tekijänoikeusjärjestö Teosto järjesti syysseminaarinsa Finlandia-talolla torstaina 10. päivä. Muutaman tunnin seminaarin teemana olivat erityisesti sosiaalinen media ja user generated content (UGC) eli kulttuuriteosten käyttäjien itse nettiin lataamat sisällöt. Käytännössä aihetta käsiteltiin aamupäivän mittaan useiden lyhyiden puheenvuorojen ja esitelmien avulla.
(Klikkaa suuremmaksi.)
Saavuttuani paikalle pidin vähän outona, että sosiaalisen median seminaarissa olin nähtävästi ainut, jolla oli läppäri esillä. Näin yhden tutun merkinneen Foursquaressa sijainnikseen Finlandia-talon ja taisin olla ainut, joka oma-aloitteisesti kirjoitti tapahtumasta Twitteriin.
Ohjelma muuttui hieman tuosta vanhasta rungosta, ja Googlen kannoista saapui kertomaan Anni Ronkaisen sijasta Ari Ojansivu. Olen linkannut tekstissä joihinkin puheenvuorojen diaesityksiin. Suunnittelutoimisto N2:n strategi Riku Vassinen veti semman todella hyvin, ja seuraavassa tiivistelmäni esityksistä.
Intron jälkeen ensimmäisen puheenvuoron piti konsultti Jari Muikku Digital Media Finlandista. Hän esitteli yleisölle user generated contentin käsitteen ja selitti tekijöitä, jotka saavat ihmiset tuottamaan remix-kulttuuria nettiin. Tekijöiden, palveluntarjoajien ja teosten käyttäjien välillä on paljon erilaisia sosiaalisia ja kaupallisia intressejä, ja tulee muistaa, ettei UGC:ssa kyse ole vain harrastelijoiden kiinnostuksesta.
En todellakaan odottanut näkeväni Teoston seminaarissa Hitler saa tietää -videota tai Pink Floydin ja Bee Geesiä yhdistelevää mash-uppia, mutta näin kävi. Lasketaankohan seminaari julkiseksi esitykseksi…
Korkeimman oikeuden esittelijäneuvos Kristiina Harenko kertoi sen jälkeen lyhyesti siitä, mitä laki sanoo tekijänoikeudella suojattujen teosten uusiokäytöstä ja levityksestä. Esimerkiksi suuren joukon yhdessä tekemien teosten käyttöä vartenhan pitäisi oletuksena kysyä kaikkien tekijöiden lupa, mutta tätä harvoin esimerkiksi mash-uppien YouTube-levityksessä näkee.
Erityisesti isyysoikeus saattaa mahdollisesti kokea jonkinlaisen mullistuksen lähiaikoina, sillä tekijän nimi tulee mainita esityksen yhteydessä alan hyvän tavan mukaisesti, mutta jos nettivideoiden levityksessä alan tavaksi muodostuu vuosien mittaan se, että kansalaisten tekemissä jälkiperäistuotoksissa (derivative works) ei mainita lähteitä, niin tämä saattaa muodostua uudeksi laintulkinnaksi. Harenko oli sitä mieltä, että vanha luova ala pääsee kyllä osalliseksi uudesta digiympäristöstä ja sen liikemalleista ilman lakimuutoksiakin, kunhan vain lähtee ennakkoluulottomasti mukaan. Muutos olisi siten pikemminkin hallinnollinen eikä lainsäädännöllinen.
Googlen toimialajohtaja Ari Ojansivu valisti yleisöä ihmisten netinkäyttötottumuksista ja erityisesti YouTubesta, joka on Suomen suurin musiikkipalvelu, vaikkei sitä ole Suomessa vielä edes lisensoitu. Mielenkiintoista oli kuulla esimerkiksi Ciscon arviosta, että nykyään 40 % internetliikenteestä koostuu videoista. Hämmästyttävä oli myös tutkimustulos, että 17 % keski-ikäisistä ja eläkeläisistä on katsonut elokuvan aluista loppuun netissä.
Videoiden käytön hurjan sosiaalisuuden lisäksi hän painotti myös tekijöiden ja esittäjien uutta mahdollisuutta päästä maailmanmaineeseen. Esimerkiksi Britain’s Got Talent -kykyjenetsintäohjelmasta suosioon noussut Susan Boyle olisi arvioitu jääneen vain kansalliseksi laulajatähdeksi ilman videoiden internetlevitystä .
Googlella on uskomaton määrä dataa käytettävänään, josta voidaan hyötyä liikemallien suunnittelussa. Pelkästään YouTube voi antaa esiintyjille ja tekijöille niin laajat ja monipuoliset tiedot yleisöstä, että monet bändit suunnittelevat nykyään kiertueita pelkästään katsoja-analytiikan perusteella. Hurjaa YouTubessa on myös videomateriaalin määrä – sitä kun ladataan palveluun 48 tunnin edestä joka minuutti!
Ei-kaupallinen harrastelijasisältö kiinnostaa myös Yleisradiota. Internetpäällikkö Jari lahti kertoi, miten YleX esittelee demoja Uuden musiikin iltavuorossa, miten muutama ammattikuvaaja ei voi pärjätä uutistarjonnassa crowdsourcingille ja miten YLE ottaa mieluusti vastaan harrastelijakuvamateriaalia. Ja sosiaalisessa mediassa ison mediatalonkin täytyy nöyrtyä. “UGC:ssä broadcasterilla ei ole mitään erityisasemaa kaveripiiriin verrattuna”, Lahti muistutti. “Median pitää ansaita relevanssinsa.” Nykyinen toiminta johtaa datan avautumiseen, ja hän pitääkin materiaalien laajaa käyttöä hyvänä asiana. Yhtenä menestyksenä mainittiin Elävä arkisto, ja miten Ylen aineistoja hyödynnettiin esimerkiksi Altervative Party -tapahtumassa.
MTV3:n internet- ja kuluttajaliiketoiminnan toimituspäällikkö Jyrki Huotari esitteli geokätköilyä, otti kaupallisemman asenteen käyttäjien itse luomaan sisältöön ja käytti esimerkkinä esimerkkinä Eat.fi-palvelua. Käyttäjät ja yleisö luovat vapaaehtoisesti paljon sisältöä, josta voidaan hyötyä kaupallisesti. Esimerkiksi Salattujen elämien Facebook-sivu on suurin Maikkarin televisio-ohjelmia käsittelevä sivu – fanikunnan ansiosta.
Olen itsekin säveltäjänä Opera by You -projektissa, ja oli hienoa nähdä crowsourcingin kiinnostavan Teosto-porukkaa niin paljon, että kutsuivat projektipäällikkö Päivi Salmen pitämään aiheesta esitelmän. Opera by Youssa oopperan suunnittelu säveltämisestä ja käsikirjoituksesta puvustukseen on ulkoistettu Wreckamovie-alustan avulla, ja tuotantoon on suositeltu ilmaisohjelmistoja. Kokeilu on ensimmäinen maailmassa. Valmis ooppera, Free Will, kantaesitetään Savonlinnan oopperajuhlilla heinäkuussa 2012.
Pelkästään erittäin mielenkiintoisen kokeilun lisäksi projektilla haetaan uutta yleisöä ja tartuntapintaa oopperaan. Nykyäänhän kävijät ovat keskimäärin yli 50-vuotiaita, ja entinen kuulijakunta on katoamassa. Ideana on, että oopperan tekeminen voisi innostaa myös yleisöksi. Osittain tämä uuden demografian saavuttaminen on jo saavutettu, sillä tavallisesti oopperassa käyvien enemmistö on naisia, mutta Opera by Youn tekijöiden enemmistö on miehiä.
Osallistujilla on paljon erilaisia motiiveja lähteä tekemään oopperaa vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Huomautettakoon kuitenkin, että ottaessaan osaa projektiin säveltäjä, valaisija, graafikko tai pukusuunnittelija luopuu taloudellisista oikeuksistaan: Savonlinnan oopperajuhlat julkaisee oopperan perinteiseen tyyliin, all rights reserved, tosin tekijäluettelosta tulee varsin pitkä.
Ehkä seminaarin kohokohdaksi ajateltu oli puolen tunnin paneeli “Hyvä vai paha UGC?” – tekijöiden näkökulma, jossa keskustelivat musiikintekijä ja Rähinä Recordsin toimistusjohtaja Elastinen (Kimmo Laiho), musiikintekijä ja Pepe Deluxe -yhtyeen jäsen James Spectrum (Jari Salo) sekä säveltäjä ja Tampere Biennalen taiteellinen johtaja Olli Virtaperko, joka tunnetaan myös Ultra Bran laulajana.
“Oon luonut urani kyllä ihan tekijänoikeusrikkomusten pohjalta”, aloitti Spectrum. Paljon esimerkiksi hip hopissa käytetty samplaus on aina ollut laillisuudeltaan kyseenalaista. Suuremman suosion saavuttamisen jälkeen hoidettiin sitten uran alkutaipaleen materiaalien oikeudet kuntoon ja julkaistiin sitten uudet, laillistettu versiot. Byrokratia tai aiemminkin mainitut tekijänoikeuden hallinnolliset asiat tuntuvat olevan aika kova paikka. Uutta musiikkia tehdessään on kuulemma joutunut antamaan pätkän kaverille “Tee tästä laillista!” -viestin kera. Sointuja ja melodiaa saa aina muokattua niin, ettei se vastaa liikaa jo jotakin olemassa olevaa, mutta se vaatii paljon työtä.
Jonkin verran keskustelua syntyi myös piratismista, mutta ei ainakaan näin poliittisen piraatin näkökulmasta mitään kovin huolestuttavaa. Levy-yhtiöiden vallasta Spectrum muistutti: “Jos viet levyn meiltä, sä et vie meiltä vaan levy-yhtiöltä.” Piikittelyä levy-yhtiöiden toimintaa ja vanhoillisuutta kohtaan riitti muillakin keskustelijoilla.
Fintelligensistä tuttu Elastinen kertoi Rähinä Recordsin olevan Suomen suurin levy-yhtiö ja että YouTubessa 3 miljoonan katselukerran suomenkielinen musiikkikanava on jo kovaa näyttöä. Elastinen piti itseään enemmän käyttäjänä, userina, eikä niinkään erotellut itseään UGC:n ja nettifanituksen kohdalla vain tekijäksi tai esiintyjäksi. Hän ihmetteli, että miksi ihmeessä aikoinaan tuhlattiin resursseja CD-levyjen kopiosuojauksiin, kun sekin aika olisi voitu käyttää internetiin: nyt YouTube on Suomen suurin musiikkipalvelu, mutta suomalaiset tekijät eivät hyödy siitä. Jos saisi edes jotain siitä suurimmasta, niin se olisi mahtavaa. Elastinen suositteli esimerkiksi Spotifyta ja sanoi, että näin myöhässäkin on ehdottomasti parempi saada edes vähän kuin ei yhtään mitään. Rähinä Recordsin tuloista puolet tulevat digimarkkinoilta ja siitäkin jo puolet streamauspalveluista.
Virtaperko sai yleisöltä aplodeja useaan otteeseen lähinnä hyvin osuvilla kommenteillaan kulttuurin arvostuksesta ja kehityksestä. Tiede ja taide kasaantuvat yhteisestä panoksesta ja sitten yksilöt tekevät sen päälle rohkeita kokeiluja. Terveisiä meni myös Opera by Youlle siitä, että ammattisäveltäjän kajoaminen noiden kymmenien vapaaehtoisten työhön tekee materiaalista välttämättäkin lattean. Vähän irraleen kontekstista jäi väite: “Tekijänoikeusrikkomusten kasauma luo ansaintalogiikan ytimen, tätä ei tule jättää huomiotta.”
Seminaarin viimeisenä esitelmänä Teoston tuotehallinta- ja online-päällikkö Jani Jalonen ja tutkimuspäällikkö Ano Sirppiniemi esittelivät tutkimustietoa musiikinkäytöstä internetissä ja esittivät sen jälkeen ehdotuksensa siitä, miten järjestelmää pitäisi kehittää. Jonkinlaisena ideaalina haettiin loppukäyttäjälle esimerkiksi ehdottoman helppoa lisensointijärjestelmää, jossa laajasta katalogista voisi pientä maksua vastaan saada käyttöönsä musiikkia vaikkapa omia YouTube-videoita varten.
Tutustukaa ihmeessä itse tarkemmin matskuissa mainittuihin tutkimuksiin, vaikka ne oletuksiltaan ja kysymyksenasetteluiltaan olisivatkin kyseenalaisia. En pysty tässä kaikkea erittelemään. Itseäni jäi esimerkiksi häiritsemään se, että kyselyissä eroteltiin musiikin kuuntelu netistä ja kännykällä, koska näin streamauspalveluiden suosion jo noustua moni kuuntelee musiikkia juuri netistä, kännykällä. Nämä eivät sulje toisiaan pois.
Puheenvuorossa esiteltiin monipuolisesti erilaisten musiikkipalveluiden kuten Spotifyn, YouTube ja The Pirate Bayn eroja käyttäjien ikäjakaumissa. Jopa Grooveshark mainittiin. Muita mainittuja tutkimustuloksia ja huomioita:
Musiikinkuluttajat, jotka käyttävät älypuhelimia, tuntevat paremmin musiikkipalveluita, kokevat kuuntelevansa enemmän musiikkia ja käyttävät enemmän rahaa musiikkiin.
YouTube on suosituin musiikkipalvelu ja 2,5 miljoonaa suomalaista katsoo YouTubesta erityisesti musiikkia. Palveluun ladatuista videoista yli puolet on käyttäjien omaa tuotantoa – musiikista yli puolet on muiden tekemää.
8 prosenttia ikäluokasta 18–30 vuotiaat sanoi julkaisseensa YouTubessa musiikkia sisältäviä videoita.
YouTuben käyttäjät kokivat olennaisiksi musiikkipalveluiksi soittolistat, mahdollisuuden nähdä muiden käyttäjien kanavia, ajan tasalla pysymisen ja uusien bändien löytämisen.
YouTuben käytössä koettiin epäselväksi erityisesti tekijänoikeusasiat. Tämä muodostaa monille suuren kynnyksen videoiden lataamiseen palveluun.
Ehdotus laillisen musiikkikirjaston (tai “musapankin”) kehittämisestä nosti kysymyksiä aidosta valintamahdollisuudesta ja siitä, löytyisikö sieltä muutakin kuin valtavirtamusiikkia.
“50 % of the inernet users in USA are creating content to internet in 2012″ (emarketer)
“25 % of content will be user generated in 2012″ (Nokia)
Oli varsin rohkaisevaa nähdä tällainen halu tehdä musiikin käytöstä mahdollisimman helppoa. Ratkaisuehdotuksia esitettiin niin jälkiperäisteosten tekijöiden, sisältöjen oikeudenomistajien ja palveluntarjoajien huoliin. Kaikki tuntuvat ratkeavan, jos saataisiin aikaan toimiva kuluttajalisenssi, jolla saa hoidettua kaikki oikeudet kerralla kuntoon ja että lisenssien ostaminen integroidaan osaksi viihdealustoja.
“Musabisnes ei oikeasti ole tehnyt musan käyttämisestä helppoa”, Jani Jalonen muistutti. “Musiikkibisnes ei ole aina tehnyt laillista käyttämistä helpoimmaksi vaihtoehdoksi.” Esimerkkinä toimi kuuluisa Sonyn paljon mainostettu ja paljon maksanut CD-kopiosuojaus, joka lopulta ohitettiin huopakynällä. Jalonen jatkoi, ettäd digitaalinen ympäristö on kiehtova, mutta se on syntynyt jopa musiikkibisneksestä huolimatta. Nyt olisi aika lähteä mukaan…
Teoston hallituksen puheenjohtaja, pitkän linjan musiikintekijä Kim Kuusi päätti seminaarin toteamalla, että UGC on lainsäädännöllisesti helppo mutta hallinnollisesti vaikea asia. “Työ kaatuu juuri Teoston niskaan. Meidän tehtävä on pitää huoli siitä, että ammattimainen musiikintekeminen on mahdollista Suomessa.” Musiikin käyttö on räjähdysmäisesti lisääntynyt ja Kuusi esitti huolen siitä, että miten tehdä musiikin käyttö mahdollisimman helposti myös niin, että tekijät saavat siitä rahaa. Teostolla olisi kuitenkin tämän ratkaisun löytämiseen hyvät puitteet, sillä heillä on jo maailmanlaajuinen sopimusjärjestelmä sekä tietoa siitä, mitä musiikkia käytetään ja kuunnellaan. Viimeinen toive oli, että user generated contentille keksittäisiin vihdoin jokin suomenkielinen ilmaisu.
Yhteenvetoa ja kommenteja
Seminaari user generated contentista oli tietenkin nyt hyvin paikallaan, vaikka esitelmien fokus heilahtelikin paljon. “Tämä oli ylivoimaisesti suosituin Teoston seminaareista. Teoston on selvästi ajan tasalla ymmärtäessään, mikä tällä hetkellä on ajankohtaista”, sanoi Kuusi vielä seminaarin päätöspuheenvuorossaan. Innokkaasta ja positiivisesta lähestymisestä huolimatta joudun toteamaan Teostolle, että ei tässä nyt aivan ajan tasalla olla, sillä UGC on jo vanha juttu. Tekijänoikeudella suojatuista (musiikki)materiaaleista tehtyjä jälkiperäisteoksia ja erityisesti muiden tekemien teosten levittämistä on harrastettu aina, mutta internet tarjoaa nykyään vain toiminnalle uuden tehokkaan alusta. Tai ei oikeastaan ihan uudenkaan, koska internet on jo teknologiana yli 40 vuotta ja julkisena palveluna yli 20 vuotta vanha. On harmillista, että näihin muutoksiin herätään vasta siinä vaiheessa, kun tarjonta ei mitenkään vastaa enää kysyntää ja kulttuurin “mustat markkinat” ovat jo syntyneet. Edistystä ei auta myöskään suora ja epäsuora fanien, asiakkaiden sekä palveluiden kiusaaminen oikeusteitse.
Seminaarissa oli kuitenkin hämmästyttävän eteenpäin katsovaa sisältöä, ja kokemus vahvisti osaltani, että näillä vanhoilla tekijänoikeusorganisaatioilla on lopulta yllättävän paljon samoja tavoitteita piraattien kanssa, mutta prioriteetit ja keinot eroavat. Vai johtuisiko tämä mielikuva kenties siitä, että seminaari ei ollut niinkään PR-tilaisuus ja puhujina oli paljon muita kuin tekijänoikeusjärjestöjen palkattuja lakimiehiä? Ei mitään mainintaa tiedostonjakamisen pahuudesta, sensuurista, oikeusjutuista, …
Lisäksi tekisin huomion, että on hurjaa ajatella, että myös villin tiedostonjakelun vastainen taistelu on johtanut teknologiseen kehitykseen. Esimerkiksi YouTube on tehnyt uskomattomia harppauksia sisällön tunnistamisessa ja käsittelyssä juuri tekijänoikeusteollisuuden paineen alla. Jonkinlaista kultaista reunaa tässäkin pilvessä, vaikka lähtökohdat olisivatkin väärät. Internet on mullistanut kulttuurin, talouden ja kulttuuritalouden niin nopeasti, että mukana on kieltämättä vaikea pysyä, ja niin lainsäädäntö, bisnesmallit kuin kansalaisten mielikuvat harvoin perustuvat nykyaikaiseen tietoon kulttuurialalta.
Tietämättömyyden ja ennakkoluulojen vastineeksi tarvitaan raakaa dataa reaalimaailmasta. Olen henkilökohtaisesti monesti yliarvioinut kansalaisen netinkäyttöä ja kompetenssia. Toisaalta tuntuu, että poliittinen päätöksenteko ja bisnessuunnittelu on jäljessä ja pyörivät suurilta osin viime vuosituhannen tiedoilla. Teosto on nyt selvästi ottanut hienon askeleen eteenpäin, mutta työtä on vielä tehtävä.
Lähettäisin siis terveisiä, että Teosto ja verrattavat ryhmät toisivat keskustelun internetiin, vaikka sinne sosiaaliseen mediaan, josta niin paljon puhuttiin. Tällä hetkellä Twitterin hakusanalla #tekijänoikeus löytyy lähinnä tekijänoikeusneuvoja opettajille ja TTVK:n mollaamista. Myös hashtag #Teosto on käytössä, mutta seminaarissa ei lopulta kehotettu ketään viemään keskustelua nettiin.
Koska katse on nyt selvästi tulevaisuuteen ja seminaarissa kehotettiin hyvin laaja-alaiseen keskusteluun, niin eiköhän kaikki nyt kommentoida, miten musiikin saatavuutta voitaisiin kehittää ja internetiä hyödyntää paremmin. Palautetta ja ehdotuksia pyydettiin lähettämään suoraan osoitteeseen teosto@teosto.fi. Teosto löytyy myös Facebookista.
Heti viime eduskuntavaalien jälkeen Piraattipuolueen pitkäaikainen aktiivi Kaj Sotala avasi keskustelun siitä, pitäisikö puolueen ohjelmaa laajentaa yksityisyys-, sananvapaus- immateriaalioikeus-, avoimuus- ja tietoyhteiskunta-asioiden ulkopuolelle. Varsinkin vaalikampanjan aikana oli huomattu, että ehdokkailla oli monia yhteneviä näkemyksiä myös puolueohjelman ulkopuolisista asioista, että nykyistä agendaa on vaikea saada esille tilanteessa, jossa julkinen keskustelu pyörii aivan muiden asioiden ympärillä, ja että varsin monet äänestäjät toivoisivat puolueelta edes jonkinlaista talous- ja sosiaalipoliittista kantaa. Kesäkuun puoluekokouksessa päätettiin, että puolueohjelman laajentamistarvetta selvitetään.
Loppukesästä toteutettiin Piraattipuolue-kysely, jonka tulokset tukevat ajatusta puolueohjelman laajentamisesta. Noin 40 % vastaajista toivoi puolueohjelman laajentamista ja puolet oli sitä mieltä, että laajentaminen lisäisi halua äänestää Piraattipuoluetta. Vain viitisen prosenttia sanoi suoraan, että äänestyshalut vähenisivät. Erilaisista puolueohjelman laajentamisvaihtoehdoista suosituin, jonka 40 % vastaajista valitsi, oli arvoliberaalien ja yksilönvapautta korostavien aihealueiden mukaan ottaminen. Toiseksi suosituin syy, joka lisäsi halua äänestää Piraattipuoluetta, oli puolueen ehdokkaiden vapaamielisyys ja arvoliberaalius.
Yksi merkittävimpiä äänestyshalukkuutta vähentäviä syitä oli, että Piraattipuolue ajaa liian harvoja asioita. Merkittävin tällainen syy oli “yksittäisten ehdokkaiden mielipiteet, joista olen eri mieltä”, mikä osaltaan myös vahvistaa sitä näkemystä, että monille äänestäjille jäi puolueesta liian hajanainen kuva liian kapean puolueohjelman vuoksi.
Toisaalta noin 40 % piti nykyistä puolueohjelmaa sopivana, eikä puolueohjelman laajentamista haluavien keskuudessa näytä tulosten perusteella olevan mitään yksimielisyyttä siitä, millä tavalla puolueohjelmaa pitäisi laajentaa. Kyselyn sanallisista palautteista, joita tuli runsaasti, ilmeni myös selvästi se, että puolueen jäsenten ja puolueesta kiinnostuneiden piirissä on hyvin erilaisia näkemyksiä monista asioista. Puolueohjelman laajentamista toivottiin ristiriitaisiinkin suuntiin.
Puoluehallituksen sekä piiriyhdistysten hallitusten piirissä tehty kokonaisarvio on, että puolueohjelman maltillista laajentamista tulisi esittää. Puolueen syyskokous pidetään 3.-4.12. Tampereella ja kokoukselle tehdään esitys puolueohjelman laajentamisesta. Laajentamisesitystä työstää parhaillaan puolueen tulevaisuusryhmä, jossa on edustajia eri piiriyhdistyksistä.
Puoluehallituksen, piiriyhdistysten hallitusten, Piraattinuorten ja tulevaisuusryhmän edustajat kokoontuivat 15.-16.10. Helsingissä keskustelemaan puolueohjelman uudistamisesta. Paikalla oli parikymmentä edustajaa seitsemän vaalipiirin alueelta. Tapahtuman yhteydessä äänitettiin puolituntinen Piraattiradio-jakso, jossa puheenjohtaja Pasi Palmulehto, varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti ja tulevaisuusryhmän koordinaattori Lasse Kärkkäinen keskustelevat puolueohjelman uudistamisen taustoista ja esille tulleista laajentamisideoista.
Puolue- ja piirihallitusten tapaamisessa käytiin seuraavia pohdintoja puolueohjelman laajentamisesta:
Lisää nykyiseen puolueohjelmaan liittyviä tai sille läheisiä teemoja?
Oikeusturva-asiat (hyvä hallinto ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti, tasa-arvo lain edessä, laillisuusperiaatteen noudattaminen viranomaistoiminnassa) voisi lisätä puolueohjelmaan.
Vaatimukset lainvalmistelun parantamisesta pitäisi saada konkreettisemmin esille puolueohjelmassa.
“Demokratian kehittämistä” pitäisi konkretisoida puolueohjelmassa: Suora demokratia? “Liquid democracy” (Saksan piraattien eräs idea)? Kansalaisaloitteet yms.?
Samalla voitaisiin selvittää lähdesuojan varmistamista ja hallinnon avoimuutta laajemmin, kuten myös talouden avoimuutta. Esimeriksi Islannissa on valmisteilla uutta mielenkiintoista näitä aloja koskevaa lainsäädäntöä.
Lisää jotain ihan muuta? Arvoliberaalius? Perustulo?
“Kannatamme yksilön valinnanvapauden lisäämistä ja byrokratian vähentämistä.”?
Edellisen perusteella ja myös yksityisyyden suojan perusteellakin voidaan argumentoida perustulon puolesta.
Pelkkä “liberaalius” turhan epämääräinen?
Sukupuolineutraalia avioliittoa ja huumausaineiden laillistamista ei suoraan puolueohjelmaan, koska niiden puolesta kampanjoinnista ei ole enää saatavissa erityistä lisähyötyä. Sukupuolineutraali avioliitto saattaa hyvinkin toteutua jo kuluvalla vaalikaudella. Puolueen ehdokkaiden joidenkin huumeiden dekriminalisoinnille myönteiset näkemykset ovat jo levinneet, eikä aihetta ole toisaalta syytä korostaa liikaa. Yksilön valinnanvapaus -argumentointi mahdollistaisi myös näiden puolesta puhumisen sopivissa tilanteissa ilman erillistä kirjausta puolueohjelmassa. Ei tehdä puolueohjelmassa näin yksityiskohtaisia kantoja nykyisten ydinaiheiden ulkopuolelta. Sen sijaan perustulo on “laaja talous-/sosiaalipoliittinen kanta”.
Yksi puolueohjelma, vai lisäksi tavoiteohjelma, ja entä erilliset kannanotot ja ehdokkaiden julkilausumat?
Yllämainitut lisäykset mahtuvat puolueohjelmaan. Tämän lisäksi voidaan edelleen tehdä puoluekokouksissa tai puoluehallituksessa tarkentavia kannanottoja. Lisäksi ehdokkaat voisivat edelleen tehdä yhdessä julkilausumia.
Kunnallisvaaleissa voisi olla kuntakohtaisia ohjelmia esimerkiksi sellaisissa kysymyksissä joihin kyseisessä kunnassa on “pakko” olla joku kanta.
Tavoitteita ei suoranaisesti jaeta tärkeimpiin (ensisijaisiin) ja vähemmän tärkeisiin (toissijaisiin), vaan mielummin esim. puolueohjelman alussa todetaan, mikä on puolueen ydinaluetta ja se perusta, jolle puolueen tavoitteet rakentuvat.
Voitaisiin myös kirjata puolueohjelmaan, että “voidaan tehdä puolueohjelmaa tukevia kannanottoja” puolueohjelman arvoperustaan kuuluvista, mutta siinä tarkemmin mainitsematta jääneistä aiheista.
Yllä olevat ovat näkemyksiä keskustelun pohjaksi, keskustelu alkakoon!
Tänä syksynä käydään useassa yliopistossa ylioppilaskunnan edustajistovaalit. Piraattilista löytyy Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta (HYY), Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta (AYY) ja Åbo akademin ylioppilaskunnasta (ÅAS).
Helsingin yliopistolla vaalipäivät ovat tänään 18.10. ja huomenna 19.10. Aalto-yliopistossa aukeaa sähköinen ennakkoäänestys ensi maanantaina. Åbo akademissa varsinaiset vaalipäivät ovat 1.-2.11.
Lisätietoja ehdokkaista löytyy piraattien vaalisivustolta sekä ylioppilaskuntien yhteisestä vaalikoneesta. Tiedot ovat lopulliset HYY:n ehdokkaiden osalta. AYY:n ja ÅAS:n ehdokkaista lisätään tietoja sitä mukaa kun vaalit lähenevät ja vaalikone aukeaa.
Ehdokkaat Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (Piraatit):
165 Apajalahti, Ahto
166 Hanski, Joni
167 Hautakangas, Ville
168 Immonen, Satu
169 Mäkinen, Joonas
170 Pajunen, Matti
171 Salminen, Inka
172 Starck, Tuomas
173 Söderholm, Lotta
174 Tiilikainen, Toni
Ehdokkaat Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa (Piraatit, kuuluu vaalirenkaaseen Symbioosi):
2 Keinänen, Tero
3 Kärkkäinen, Lasse
4 Paalijärvi, Janne
5 Plommer, Raoul
Parina viime päivänä on uutisoitu Italiassa valmisteilla olevasta laista, jonka Wikipedia on kokenut niin uhkaavaksi, että sanoo voivansa joutua sulkemaan italiankielisen versionsa kokonaan, jos laki hyväksytään.
Wikipedian oman tiedotteen ja erinäisten verkkouutisten perusteella olen saanut lakiesityksestä seuraavanlaisen kuvan:
Jos henkilö kokee tulleensa loukatuksi, tai että hänestä levitetään vääriä tietoja, hän voi vaatia verkkojulkaisua oikaisemaan tiedon tai julkaisemaan vastineen.
Oikaisu tai vastine on julkaistava samalla tavalla ja yhtä näkyvästi kuin alkuperäinen kirjoitus.
Oikaisu tai vastine on julkaistava kahden päivän kuluessa.
Ei ole tietoa, mitä seurauksia julkaisematta jättämisellä on.
Jos henkilö kokee tulleensa loukatuksi, tai että hänestä levitetään vääriä tietoja, hän voi vaatia verkkojulkaisua oikaisemaan tiedon tai julkaisemaan vastineen.
Oikaisu tai vastine on julkaistava samalla tavalla ja yhtä näkyvästi kuin alkuperäinen kirjoitus.
Jos julkaisija kieltäytyy julkaisemasta oikaisua tai vastinetta, siitä on ilmoitettava oikaisuvaatimuksen tai vastineen esittäjälle seitsemän päivän kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta.
Jos oikaisuvaatimuksen tai vastineen esittäjä ei ole tyytyväinen kieltäytymisen perusteisiin, hän voi riitauttaa asian oikeudessa.
Jos oikeus katsoo oikaisuvaatimuksen perustelluksi, se voi määrätä julkaisijan julkaisemaan sen sakon uhalla.
Mikä sitten on verkkojulkaisu? Italiassa valmisteilla olevan lain osalta sanotaan, että se “varsin todennäköisesti” koskee myös Wikipediaa, mutta ainakin se koskisi verkkolehtiä ja blogeja.
Suomessa tilanne on epäselvä. Virallisen määritelmän mukaan verkkojulkaisu on: “julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittu verkkoviestien kokonaisuus, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti”. Selkeästi tämä koskee kaupallisia verkkolehtiä. Toisaalta informaatio-oikeuden emeritusprofessori Jukka Kemppinen on tulkinnut sen koskevan myös hänen henkilökohtaista blogiaan: “Tämä blogi on verkkojulkaisu ja olen oikeudellisessa vastuussa myös kommenteista.” En ole kuitenkaan kuullut yhdestäkään oikausua tai vastinetta koskevasta oikeustapauksesta, jossa yksityishenkilön blogi olisi ollut kohteena.
Italia on kyllä aiemmin kunnostautunut aika huolestuttavilla lakiesityksillä ja EU:n oikeus- ja turvallisuuskomissaarina toimineen italialaisen “Francisco” Franco “Mussolini” Frattinin kohellukset ovat vielä muistissa. Tässä tapauksessa en kuitenkaan nyt käytettävissä olevien tietojen perusteella osaa sanoa, onko kyse mistään sen kummemmasta kuin suomalaisessa sananvapauslaissa jo olevan kaltaisesta menettelystä.
Saksan piraattipuolue saavutti suurvoiton Berliinin osavaltiovaaleissa: 9 %:n kannatus toi 15 paikkaa noin 140-paikkaisessa osavaltioparlamentissa! Kristillisdemokraattien hallituskumppani liittovaltion hallituksessa, vapaademokraatit, putosi Berliinin osavaltioparlamentista kokonaan, mihin piraattien nousu lienee vaikuttanut (huom., ks. kommentti). Saksan piraattien menestyksestä on uutisoitu Suomessakin.
Piraatit olivat juuri vaalien alla näkyvästi esillä kansainvälisen valvontayhteiskunnan vastaisen Freedom not fear -viikon tapahtumissa. Kyseinen tapahtuma on herättänyt paljon innostusta Saksassa, jossa yksityisyyden suojaa pidetään varsin tärkeänä kysymyksenä, epäilemättä johtuen huonoista kokemuksista valtion valvonnan suhteen viime vuosisadalla.
Kuva: Tobias M. Eckrich (CC-BY)
Saksan piraatit ovat menestyneet aiemminkin hyvin. Puolueella on ollut eri osavaltio- ja paikallisvaaleissa viime aikoina yleensä noin parin prosentin kannatus ja sillä on toistasataa alue- ja kunnanvaltuutettua eri puolilla Saksaa. Puolueen kasvua ei varmasti ole ainakaan haitannut yhteensä yli 600 000 euron puoluetuki, jonka piraatit ovat saaneet saavutettuaan 0,5 %:n kannatuksen valtakunnallisissa vaaleissa parin viime vuoden aikana.
Saksan piraattien puolueohjelma poikkeaa jonkin verran Piraattipuolueesta. Saksan piraateilla ei ole tarkkaa teosten kaupallisen käytön suoja-ajan lyhentämistä koskevaa tavoitetta, vaan sitä halutaan “lyhentää jyrkästi”. Puolueohjelmassa on myös koulutukseen, seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin ja ympäristöpolitiikkaan liittyviä tavoitteita, joista tosin osa kytkeytyy melko suoraan tietoyhteiskuntaa koskeviin tavoitteisiin. Puolueohjelmassa on myös pitkähkö kappale avoimesta ja osallistavasta tietoyhteiskunnasta; muutoin sen sisältö vastaa teemoiltaan Piraattipuolueen ohjelmaa. (Puolueohjelma: saksaksi | englanniksi (vanha versio)).
Sekä Saksan piraattien toimintatapojen että puolueohjelman laajuuden vaikutuksia vaalimenestykseen on syytä selvittää. Saksan kokemuksista voi olla hyötyä kehitettäessä Piraattipuolueen toimintaa Suomessa.
