Suomi ja EU ovat allekirjoittaneet ACTA:n eli väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen, joka sisältää myös nettipiratismia koskevia säännöksiä. Sopimuksen voimaantulo edellyttää vielä hyväksymistä Suomessa eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa. Sekä professori Niklas Bruunin että Effin varapuheenjohtaja Ville Oksasen mukaan sopimus ei todennäköisesti vaikuta Suomen lainsäädäntöön. He lienevät oikeassa. Euroopan komissio on sanonut samaa EU-lain suhteen.

Miksi ACTA sitten ylipäänsä on olemassa? Lyhyt vastaus: katso oheista kuvaa. Vuonna 2009 otetussa kuvassa kaulailevat veljellisesti The Pirate Bayn ylläpitäjiin kuuluva Peter Sunde ja Brasilian tuolloinen presidentti Luiz Inácio Lula da Silva. Sunden tapaaminen oli Lulalta diplomaattinen, mutta varsin yksiselitteinen keskisormen näyttö Yhdysvaltoja kohtaan. Se ei ollut Brasilialta ensimmäinen eikä viimeinen tällainen ele.

Sittemmin valtapoliittiset voimasuhteet ovat alkaneet muuttua dramaattisesti. Yhdysvallat, edes yhdessä muiden länsimaiden kanssa, ei enää pysty mielensä mukaan kontrolloimaan maailman kauppajärjestö WTO:ta.

Kuten eräs professori asian ilmaisee:

“Kärjekäs joukko henkistä omaisuutta vastustavia maita, Brasilian ja Intian johdolla, vastustaa kaikkia henkistä omaisuutta koskevien velvoitteiden laajennuksia maailmanlaajuisella tasolla, ja pyrkii jatkuvasti tulkitsemaan TRIPS-sopimuksen velvoitteita mahdollisimman löysästi WTO:n sovitteluelimissä.”

Kun erityisesti Yhdysvallat ei enää voinut kiristää immateriaalioikeuksia WTO:n kautta, se alkoi ajaa ACTA:a. Toisin kuin WTO:ssa, ACTA-neuvotteluissa ei ole mukana kehittyviä maita. Yhdysvallat voi solmia sopimuksen valmiiksi samanmielisten länsimaiden kanssa, minkä jälkeen on helpompaa pakottaa kehittyvät maat hyväksymään etujensa vastainen sopimus. Esimerkiksi Brasilia, Intia, Kiina ja Meksiko ovat protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan.

Kehittyvillä mailla ei ole paljoa suojeltavaa henkistä omaisuutta, mutta ne tarvitsevat kipeästi erityisesti teknistä tietotaitoa kehittyäkseen. Länsimailla on paljon henkistä omaisuutta, mutta ne eivät suostu jakamaan sitä hyvää hyvyyttään. Kehittyvät maat on pakotettu hyväksymään tiukat säännökset immateriaalioikeuksista, mutta länsimaat eivät ole vapauttaneet lupaamallaan tavalla erityisesti maataloustuotteiden ja tekstiilien tuontia.

Länsimaiden kauppapoliittinen tavoite on pakottaa henkinen omaisuutensa kehittyvien maiden markkinoille ilman mitään vastinetta ja repiä kallis hinta kehityksen kannalta tärkeästä teknologiasta. Pelissä on myös ihmisten terveys. EU-maat ovat häirinneet kehittyvien maiden välisiä geneeristen lääkkeiden kuljetuksia, vaikka lääkkeet ovat laillisia sekä lähtö- että päämäärämaassa. Kehittyvien maiden mielestä ACTA:n hyväksyminen edelleen pahentaisi tilannetta.

ACTA on herättänyt aivan aiheellisesti huolta länsimaissa palveluntarjoajien vastuun osalta. Yksi sopimuksen tarkoituksista on “edistää palveluntarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyötä”. Yhteistyö tarkoittaa tietenkin tässä tapauksessa tiedostojen poistamista netistä oikeudenhaltijoiden vaatimuksesta. ACTA siis saattaa edelleen vaikeuttaa palveluntarjoajien vastuuvapauden puolesta käytävää kamppailua.

Vielä kotimaan politiikkaan. Kehitysyhteistyöministerinä toimii vihreiden Heidi Hautala, joka europarlamentaarikkona kritisoi ACTA-neuvottelujen salamyhkäisyyttä. Saammeko kuulla häneltä kriittisen kannanoton selkeästi kehittyvien maiden etujen vastaisesta ACTA-sopimuksesta?

Neljä selkeintä tietopakettia ACTA:n todellisista taustoista:
Kansainvälisen politiikan professori Jeffery Atikin ACTA-artikkeli (pdf)
European Digital Rights -järjestön ACTA-muistio (pdf)
La Quadrature du net -järjestön lista ACTA:a kritisoineista tahoista
Techdirt: What Is ACTA And Why Is It A Problem?

Wikipedia kampanjoi näkyvästi Yhdysvalloissa valmisteilla olevaa piratismilakia vastaan 18.1., jolloin sen etusivu korvattiin lakia kritisoivalla ilmoituksella. Lain myötä tekijänoikeusjärjestöt voisivat pakottaa teleyritykset estämään pääsyn verkkosivustoille, joita käytetään tekijänoikeuksien loukkauksiin. Lakia vastaan ovat kampanjoineet erittäin voimakkaasti monet maailman suosituimmista verkkopalveluista, kuten Google ja Facebook.

Yksittäiset käyttäjät julkaisevat näiden verkkopalveluiden kautta paljon linkkejä ja teoksia. Osa linkeistä johtaa laittomasti saatavilla oleviin teoksiin ja osa teoksista on palveluissa luvattomasti. Uuden lain myötä tekijänoikeusjärjestöt saisivat käytännössä täyden vallan poistattaa netistä mitä tahansa.

Suomessa tällaiset lait ovat jo voimassa. Käräjäoikeus määräsi The Pirate Bay -vertaisverkkosivuston estettäväksi Elisan asiakkailta. On myös esitetty epäilyjä, että estojen kierto-ohjeiden kertominenkin saattaisi olla laitonta avunantoa. Tekijänoikeustoimikunta on jo esittänyt pysyvän “piraattisivustoihin” kohdistuvan estojärjestelmän pystyttämistä.

Verkkopalveluita tarjoavien tahojen vastuuvapaus on Suomessa viety lähes kokonaan. Tämä käy ilmi useista vertaisverkkopalveluita koskevista oikeuden päätöksistä. Päätösten soveltaminen sellaisenaan sosiaalisen median palveluihin merkitsisi niille vakavia vaikeuksia.

On perusteltua sanoa, että Suomeen ei voi syntyä omaa YouTubea tiukan lainsäädännön vuoksi. Tämä on juuri se pelko, joka Facebookilla ja YouTuben omistavalla Googlella on Yhdysvalloissa käsittelyssä olevan lain suhteen.

Pelko kukoistavan liiketoiminnan kärsimisestä on herättänyt yhä useammat amerikkalaiset päättäjät kritisoimaan lakiesitystä. Toivoa sopii, että täälläkin huolestuttaisiin liian tiukkojen tekijänoikeuslakien seurauksista suomalaiselle liike-elämälle.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 30.1.2012 otsikolla Tekijänoikeuslaki on Suomessa jo nyt poikkeuksellisen tiukka.

Suomi ja 21 muuta EU-maata allekirjoittivat eilen 26.1. paljon kritisoidun Anti-Counterfeiting Trade Agreement eli ACTA-sopimuksen. Sopimus on kerännyt paljon vastustusta muun muassa sen kyseenalaisten ihmisoikeuksiin kajoavien ongelmien, sekä salassa valmistelun vuoksi. Sopimus vaarantaa oleellisesti verkon toimintaa, viestinnän yksityisyyttä ja ilmaisun vapautta, sekä on räikeässä ristiriidassa avoimen valmistelun periaatteiden kanssa.

- ACTA-sopimus on selvässä ristiriidassa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kanssa, eikä yhtäkään todellista tai kuviteltua taloudellista etua voida alkaa asettamaan ihmisoikeuksia tärkeämmäksi, jyrisee Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Vaikka EU-parlamentti on suhtautunut pitkään negatiivisesti sopimuksen valmisteluun, EU-maiden hallitukset sopivat ACTA:n hyväksymisestä yllättäen, etu- tai jälkikäteen mainostamatta, maatalousministerien kokouksessa joulukuussa. Myös aikaisemmin “arkoja” tekijänoikeussopimuksia on piiloteltu samaan tapaan helpomman läpimenon toivossa.

Ranskalainen europarlamentaarikko Kader Arif, jonka tehtävänä oli arvioida sopimusta parlamentille, on lyönyt hanskat tiskiin ja eronnut tehtävästään, syyttäen jäsenvaltioita käytännössä salaliitosta parlamentin yli kävelemiseksi. Häntä oli painostettu “ennennäkemättömällä tavalla”, jotta sopimus saataisiin parlamentin äänestykseen nopeasti ja huomaamatta. Tietojen tultua ilmi Puolassa kymmenet tuhannet kokoontuivat mielenosoitukseen sopimusta vastaan.

ACTA tuodaan uudelleen EU-parlamentin käsittelyyn kesällä, Suomessa hallituksen esitystä odotetaan syksylle.

- Toivottavasti eduskunnalla on tarpeeksi selkärankaa jättää tällainen demokratiaa syvästi halveksuva sopimus ratifioimatta, toivoo Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi.

Lisätietoja antavat:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Janne Paalijärvi
Tiedottaja, Piraattipuolue
040 527 5470

Lähteitä:
http://www.techdirt.com/articles/20120126/11014317553/european-parliament-official-charge-acta-quits-denounces-masquerade-behind-acta.shtml
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/effi-acta-est%C3%A4%C3%A4-parannukset
http://www.tietokone.fi/uutiset/suomi_allekirjoitti_salamyhkaisen_acta_sopimuksen
http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=239610&nodeid=15148&contentlan=1&culture=fi-FI
http://www.bbc.co.uk/news/technology-16686265

Facebookissa huhutaan, että nykyisellään DRM:llä raiskattu Elisa Kirja -palvelu olisi menossa ainakin hieman avoimempaan suuntaan. Huhu kertoo, että myytävien kirjojen oletuspolitiikaksi tulisi vesileima aktiivisen DRM:n sijaan. Ilmeisesti kustantaja saisi valita jatkossakin myös aktiivisen myynninestojärjestelmän kirjoilleen, mutta olisihan tämä askel eteenpäin.

Toivottavasti kuitenkin vesileimojenkin käyttö on vain oletusasetus, jonka asiakasystävällinen kustantaja saa aktiivisen DRM:n ohella pois päältä. Äkkiseltään ajatellen harmittomanoloiset vesileimatut tiedostot ovat nimittäin käyttäjilleen suorastaan vaarallisia nykyisessä lainsäädännöllisessä ilmastossa.

Vesileimat perustuvat siihen, että tiedostossa on enemmän tai vähemmän piilotettuna mukana ostajan henkilöllisyys, jolloin tiedoston levitessä yleiseen jakeluun voidaan vuotaja tunnistaa. Näin siis teoriassa. Käytännössä erilaisten haittaohjelmien, turva-aukkojen, tiedostojakojen väärinkonfiguroinnin ja ihan perinteisten lukulaitevarkauksien seurauksena tiedoston vuotajaksi voi päätyä joku ihan muu kuin alkuperäinen ostaja.

Kuinka isoja seuraamuksia voidaan ja on kohtuullista laittaa jäljitetylle asiakkaalle kirjan vuotamisesta? Tekijänoikeustuomiot ovat maailmalla jo kasvaneet tähtitieteellisiksi, ja Suomessakin noususuhdanne on selvä. Hyvällä asiakkaalla voi lisäksi olla isokin kirjasto lukijallaan, jolloin pienetkin sanktiot kasautuisivat varkauden tai tietomurron uhrille todella ikävästi.

Vesileimat voi tietysti myös murtaa esimerkiksi vertailemalla useampaa eri vesileimalla varustettua tiedostoa, ja laittaa kirja jakoon ilman ostajatietoa. Tämä toki vaatii aktiivisuutta ja osaamista ainakin ensi alkuun, mutta voidaan kehitysvaiheen jälkeen tuotteistaa helppokäyttöiseksi ohjelmaksi. Lisäksi, kuten aktiivisen DRM:nkin tapauksessa, jokaisen kirjan kohdalta riittää joka tapauksessa vain yksi vuotaja teoksen saattamiseksi piraattilevitykseen. Kirjojen näkymistä vertaisverkoissa vesileimat eivät siis estä.

Perusasiakas kuitenkin varmaankin varoisi lähipiirissään kopiointia tavallista enemmän. Ehkäpä tämän — Suomessa vielä laillisen — kopioinnin vähentäminen pelon ilmapiiriä luomalla onkin eräs vesileimojen päätarkoituksista. Joka tapauksessa vesileiman ostaja ostaa samalla kooltaan määräämättömän taloudellisen riskin.

Tekijänoikeustoimikunta sitten ehdotti piraattisensuuria lakiin. Ehdotuksissa mm. piraattisivustoja pitäisi pystyä sensuroimaan oikeuslaitoksen ohi, ja Internet-yhteydet pitäisi voida automaattisesti katkaista pelkän piratismiepäilyn perusteella. Ja Elisa Viihde ja muut laajakaista-TV-palvelut muuttuisivat paljon kalliimmiksi.

Tuskin pöly on laskeutunut Elisan ja Saunalahden jo ensimmäisenä päivänä kierretyn “piraattieston” ympäriltä. Tuskin on juuri toisen EU-maan osalta ehditty tällainen sensuuri tuomita Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja tuskin on Yhdysvalloissa ehditty vastaavat lait hyllyttää.

Suomessa edes tuota Elisan saamaa tuomiota ei ole vielä käsitelty kuin käräjäoikeudessa. Sotisi kaikkea järkeä vastaan edes alkaa kirjoittaa asiasta lakialoitetta tässä tilanteessa.

Ja EU-parlamentti ei ole vieläkään hyväksynyt ACTAa, eikä ehkä hyväksykään. Sen suhteen olemme viimeisiä vapauden linnakkeita maailmassa, yritysvaltaa vastaan. Miksi ihmeessä täällä edes ehdotellaan tuollaisia?

Mikä v*n tekijänoikeustoimikunta

Pari vuotta tätä 240-sivuista mietintöä vääntäneen tekijänoikeustoimikunnan jäseninä toimi, muutaman poliitikon ja yritysten edustajien lisäksi, mm. Lauri Kaira, Gramexin apulaisjohtaja; Riikka Tähtivuori, EK:n “asiantuntija”; Jarkko Tontti, Suomen kirjailijoiden liitosta; ja lakiasiainjohtaja Martti Kivistö Teostosta.

Teosto ja Gramex ovat TTVK:n takana vaikuttavia, läpikorruptoituja ja korruptoivia tahoja. Sekä artistien että kuluttajien alistajia. Yhdistyksiä, joiden tehtävänä pitäisi olla puolueettomasti valvoa tekijöiden etuja, mutta jotka ovat ottaneet tehtäväkseen säätää lakeja suuryritysten hyväksi.

Kirjailija Jarkko Tontti taas on se tyyppi, joka Facebookissa jatkuvasti syyttelee vihreitäkin “kaappipiraateiksi”, koska kaikki näistä eivät kannata sananvapauden rajoittamista, kuluttajien vakoilua, ja äärimmäisiä rangaistuksia.

Kivaa porukkaa siis?

TV-katsoja – varo!

Yle ja MTV saivat läpi ehdotuksensa siitä, että saisivat arkistoida kulttuurihistoriallisesti arvokasta materiaalia, mikä tarkoittaisi heille rahallista hyötyä siitä. No, onhan ainakin Yle valtionyhtiö…

Sen sijaan TV-Kaistan tyyppiset palvelut herättivät kysymyksiä:

“Operaattoreiden tarjoamat verkkotallennuspalvelut aiheuttavat haittaa televisioyhtiöille esimerkiksi rapauttamalla kaupallisen televisiotoiminnan toimintaedellytyksiä sekä estävät tekijöitä ja tuottajia saamasta korvausta sisältöjen käytöstä.”

“Kun asiakkaille ei valmisteta jokaiselle omaa yksityistä kopiota vaan digitaalisen kopioon muodostetaan yhteys muille ohjelman tilanneille asiakkaille, on mahdollista, että palvelussa syntyvää yksityistä kopiota käytetään myös muuhun kuin ko. asiakkaan omaan yksityiseen käyttöön.”

No niinhän varmasti tehdään! Mitä järkeä palvelun olisi säilyttää asiakkaidensa lukumäärän verran samanlaisia kopioita jostain TV-ohjelmasta, kun yksi levyllä oleva kopio riittää kaikkien asiakkaiden palvelemiseen? Eikö tietotekniikkaa saa käyttää fiksusti?

Rahan nyhtäjille myös nettidigiboxin käyttäjät ovatkin “yleisöä”. Yleisöä, jolta ei saada kerättyä Teosto-maksuja digiboksistaan! Piraatteja! Ja nettidigiboksi on piraattipalvelu!

Mm. mietinnössä listatut TVkaista, Maxivision, Netikka TV, Elisa Viihde, MPY Laajakaista TV, Lumotv 24 h, PPO Laajakaista TV, BooxTV, ReTV sekä Soneran Koti-TV ovat kohta pulassa. Erilaisten vaihtoehtojen mukaan ne joutuisivat joko sensuroimaan osan TV-ohjelmista asiakkailtaan, tekemään sopimuksia rohmujärjestöjen kuten Teoston kanssa, tai TV-yhtiöiden kanssa; ja/tai ne joutuisivat seuraamaan asiakkaidensa käyttäytymistä ja ohjelmien katsomista, ja tilittämään lisenssimaksut joka ainoasta katselusta.

Eikä auttaisi, vaikka palvelimet sijaitsisivat ulkomailla; silloinhan ne tietysti sensuroitaisiin!

Älkäämme koskaan antako näiden tulla laiksi

Tekijänoikeustoimikunnan työ on jo päättynyt. Tämä muistio oli sen viimeinen kosto: ajetaan Internet-sensuuria, ja hyökätään orastavia pilvipalveluita vastaan, kun tekijänoikeusjärjestöille annetaan valtaa siihen, mihin kuluttaja saa TV-ohjelmansa tallentaa.

Piraattipuolue, ja moni mediakin, varoitti tämän toimikunnan työstä etukäteen jo aikaa sitten. Eipä se silloin kovin monia kiinnostanut. Kiinnostaako nytkään? Onko kivempi vain nuokkua?

Mitä ihmettä pitäisi tehdä, jotta tuo mietintö hylättäisiin suorilta, ja jotta päättäjämme eivät enää koskaan palkkaisi tuollaista lobbariporukkaa punomaan yhtään lakiehdotusta mistään, millään alalla?

Ehdotetut lainmuutokset on tehty palkattujen suuren bisneksen edunvalvojien toimesta, meidän maksamaamme ylimääräistä palkkiota vastaan; ja ne sotivat EU:ta myöten vahvistettuja kansalaisoikeuksia, ja suomalaista Internet-yrittäjyyttä vastaan. Niissä ei ole hevon v*akaan järkeä minkään muun, kuin TO-mafian ja TV-yhtiöiden vakiintuneiden bisnesten kannalta.

Oikeasti – VMP, mutta Todellakin Kiinnostaa tämmöinen touhuilu. On ihan rehellisesti silkkaa korruptiota, jos harvojen edunvalvojat kirjoittelevat valmiita, ja yksiselitteisesti itseään hyödyttäviä lakiesityksiä, laiskalle ja ymmärtämättömälle hallitukselle. Tässä kuviossa ei ole mitään tervettä tai puhdasta.

Suomi ei ole yritys, eivätkä sen miljoonat Internetin käyttäjät ole mitään työntekijöitä. Me olemme äänestäjiä. Me olemme niitä työnantajia, jotka valitsevat päättäjiä valvomaan oikeuksiaan ja etujaan! Me emme ole tyhmiä.

Piraattinuorten sivusto on tänään tammikuun 18. päivänä väliaikaisesti suljettu. Niin ovat suljettuna myös Reddit, englanninkielinen Wikipedia ja monta muuta sivustoa. Internet on globaali, ja osoitamme yhdessä mieltä kahta Yhdysvalloissa tekeillä olevaa lakihanketta vastaan:

• SOPA (Stop Online Piracy Act)
• PIPA (Protect IP Act)

Kuten tavallista, laitonta tiedostonjakoa vähentämään tarkoitetut lait ampuvat täysin kohteestaan ohi. Sen sijaan, että tehtäisiin jotain hyödyllistä, valtio laitetaan heikentämään kansalaisten oikeusturvaa joidenkin teollisuuden alojen intressien suojelemiseksi. Näiden kahden lain tullessa voimaan oikeudenhaltijan (tai väitetyn oikeudenhaltijan) kantelusta voidaan asettaa useita sanktioita tekijänoikeulla suojatun materiaalin laittomasta levityksestä: sivustoja voidaan poistaa hakukoneiden listauksista, maksupalvelut kuten PayPal ja Visa voidaan määrätä lopettamaan rahaliikenne palveluihin ja syytettyjen internetosoitteet voidaan poistaa kokonaan käytöstö.

Syyttömyysolettama kärsii jälleen: tällaisissa tapauksissa jääepäillyn vastuulle todistaa syyttömyytensä. Tämä uhka koskee sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä, jotka joutuvat SOPAn ja PIPAn myötä turhiin ja kalliisiin oikeustaisteluihin. Keskustelupalstojen ylläpitäjien pitäisi valvoa tarkemmin, mitä käyttäjät kirjoittavat ja helpompi ratkaisu pienelle palvelulle onkin sulkea koko sivusto tai ottaa kaiken varalta äärimmäisen tiukka, sananvapautta rajoittava kanta. Lainsäädäntö mahdollistaisi tahallisen kiusan- ja vahingonteon ilman oikeusprosessia. Epävarmuus siitä, kuinka suuressa vastuussa esimerkiksi user generated content -palvelun ylläpitäjä on, pienentääinvestointeja uusiin yrityksiin ja sisältöpalveluihin.

Meidät tavalliset netinkäyttäjät ja tiedostonjakajat myös rinnastetaan väärentäjiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. SOPAa tukemassa on itsestäänselvien MPAA:n (Motion Picture Association of America) ja RIAA:n (Record Industry Association of America) lisäksi sellaisetkin yritykset kuten Dolce & Gabbana, Chanel, Adidas, Tiffany & Co. sekä Pfizer. Jälkimmäiset ovat huolissaan lähinnä siitä, että internetin kautta on mahdollista tilata ulkomailta väärennettyjä tuotteita, esimerkiksi vaatteita, lääkkeitä ja kosmetiikkaa. Siinä, missä tällä on yhtenevyyksiä kuluttajansuojan kanssa, on erittäin harhaanjohtavaa ajaa sekä kaupallisen, fyysisen piratismin että epäkaupallisen tiedostonjaon vähentämistä samoilla perusteilla. Nyt äänite- ja elokuvateollisuus pääsee paisuttelemaan pitkän tukijalistansa avulla tiedostonjaon vaarallisuutta.

Miten tämä vaikuttaa Suomeen?

Suuri osa internetin infrastruktuurista ja palveluista on lähtöisin Yhdysvalloista ja näin sikäläisen lainsäädännön alaista.

• Suomalaistenkin käyttämät .com- ja .org-päätteiset internetosoitteet voitaisiin SOPAn tullessa voimaan poistaa käytöstä ilman, että suomalainen asianomainen saisi tästä välttämättä edes tietää etukäteen.
• Suomalaiset sivustot, joita ylläpidetään jenkkipalvelimilla voitaisiin poistaa käytöstä vaatimalla palveluntarjoajaa lopettamaan epäillyn avustaminen.
• Yhdysvaltalaiset hakukoneet kuten Google, Yahoo ja Bing voitaisiin määrätä poistamaan näkyvistä tekijänoikeusrikkomuksesta epäillyt sivustot.

On lisäksi vain ajan kysymys, milloin kaikkien lobbareiden lobbari, amerikkalainen viihdeteollisuus, ajaa samaa paskaa lainsäädäntöä myös Euroopan unioniin ja sitä kautta Suomeen. Kun täällä asti lakeja päästään säätäämään, on siinä vaiheessa turha marista: “Koska EU.” Oikea syyllinen löytyy Atlantin toiselta puolelta.

Lisätietoja antavat:

Joonas Mäkinen, varapuheenjohtaja
040 700 5190
joonas.makinen@piraattinuoret.fi

Lari Yltiö, puheenjohtaja
050 340 2144
lari.yltio@piraattinuoret.fi

Piraattinuoret on Piraattipuolueen nuorisojärjestö, joka on perustettu vuonna 2009. Olemme Suomen vapaamielisin ja arvoliberaalein poliittinen nuorisojärjestö, jonka tavoitteisiin kuuluu ihmisten kokonaisvaltaisen vapauden turvaaminen. Mielestämme jokainen tapa elää on aivan yhtä hyvä, kunhan toisten vastaavaa vapautta ei rajoiteta. Vastustamme jyrkästi valvontayhteiskuntaa ja sananvapauden rajoittamista.

Kaikkien mielestähän tupakointi on paha asia, ja jokainen askel sen vähentämiseksi hyvä? Vaikka vähentäminen tapahtuisi tupakoijien oikeuksia polkemalla, ja heitä nöyryyttämällä ja leimaamalla?

Moni on viime päivinä ällistynyt, kun markettien tupakka-automaateista ei enää näekään, mitä tilaa. Sen sijaan, että asiakas voisi jo jonottaessaan painaa nappia ja saisi haluamansa tuotteen, joutuu ensin kysymään myyjältä, mistä numerosta tuotteen saa. Myöskään hinnat eivät ole enää esillä (sikäli kuin ne tupakanhimoiselle mitään merkitsisivät).

Suomi on asettanut tavoitteekseen tupakoinnin lopettamisen kokonaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä tupakoinnin kieltämistä, toisin sanoen kieltolakia, joka koskettaisi (tällä hetkellä) yhtä viidestä suomalaisesta.

Lakeja hivutetaan hiljaa

Baaritupakoinnin rajoitukset alkoivat muutama vuosi sitten hyvin maltillisesti, vain baaritiskitupakoinnin kiellosta ja paremmasta ilmastoinnista.

Sitten hyvin pian vaadittiin savuttoman puolen järjestämistä ravintoloihin. Rajoitus toisensa jälkeen ajettiin läpi, ja katsottiin “onnistuneeksi” – kunnes tupakoivat asiakkaat oli ajettu suurimmaksi osaksi ulos kadulle. Juuri tähän tapaan epäsuositut lait ajetaan läpi.

Mikä tapahtui baareissa, on jo alkanut tapahtua koko yhteiskunnan laajuudessa. Seuraavassa vaiheessa tupakoijat voidaan ajaa jopa työttömiksi, ja jo vuosia on siellä täällä esitetty vaatimuksia, että esimerkiksi parveketupakoijat voisivat menettää asuntonsa.

Terveystekoja rajoitusten sijaan

Samaan aikaan, kun tupakointia halutaan rajoittaa terveysvaikutusten perusteella, myyntipakkauksissa ei edelleenkään edes listata kunkin tuotteen sisältämiä lisäaineita. Tämä voisi vaikuttaa ostopäätöksiin paljon merkittävämmin kuin meneillään olevat hankkeet, ja olisi kuluttajansuojan kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Kun elintarvikkeissa ihmisiä pelottaa jo E-koodilla merkitty c-vitamiinikin, niin röökiaskissa listatut oikeesti vaaralliset aineet voisivat tosissaan ohjata käyttötottumuksia turvallisempään suuntaan, edes luonnonmukaisemman tupakan pariin.

Muista tupakkatuotteista

Nuuskan myyntikielto työnnettiin Suomeen epädemokraattisesti, ja on kumottava. Tämä on vakaa mielipiteeni, vaikka en ole koskaan kokeillutkaan nuuskaa.

Tämänhetkinen ns. sähkötupakkatuotteiden syrjintä lainsäädännössä vaikuttaa epäilyttävästi lääketeollisuuden suosimiselta. Nikotiini ei voi olla patentoitava keksintö sen vuosituhansia jatkuneen käytön jälkeen, eikä ole mitenkään perusteltavissa, että ainoastaan lääketeollisuus saisi valmistaa ja markkinoida käsikaupan nikotiinituotteita.

Syy, miksi näin tehdään, ja näiden “lääketuotteiden” myynti myös apteekkien ulkopuolella on sallittu, on ainoastaan taloudellinen. Sinänsä pienihaittaiset (mutta silti haitalliset) korvaushoitotuotteet on käytännössä monopolisoitu lääketeollisuudelle, joka nyhtää niistä merkittäviä tuloja.

Sähkösavukkeetkin ovat merkittävästi varsinaista tupakkaa haitattomampia korvaushoitotuotteita. Ne ovat auttaneet monia joko vähentämään tupakointia, tai jopa kokonaan pääsemään riippuvuudestaan.

Vähemmän haitallisten tupakka- ja nikotiinituotteiden torjuminen markkinoilta on ainoastaan tupakkateollisuuden ja lääkevalmistajien intresseissä, ja sekä kansanterveyttä, yksilönvapautta, että tervettä kilpailua vastaan.

Piraattipuolueen kanta

Puolueohjelmamme mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ja jokaisella tulee lähtökohtaisesti olla oikeus tehdä henkilökohtaisia valintoja myös silloin, kun nämä ovat itselle haitallisia.

Henkilökohtainen kantani on selvä. Suomi ei tarvitse lisää syrjintää, ei lisää kieltolakeja, eikä lisää yksilönvapauksiin kohdistuvia rajoituksia.

Katson syrjinnäksi esimerkiksi “tupakoimaton kaupunki” -tyyppiset hankkeet, joissa työntekijöitä käytännössä uhataan potkuilla ja pakotetaan vieroitushoitoon. Riski tupakoinnin terveyshaitoista on nimittäin mitätön verrattuna esimerkiksi työttömyyden tai syrjäytymisen seurauksiin, sekä henkisiin että fyysisiin.

Holhous synnyttää kapinahenkeä

Positiivinenkaan muutos, joka ei lähde ihmisestä itsestään, on pakottamista. Viranomaiset ja lainsäätäjät ovat astumassa oman erinomaisuutensa miinaan.

Nykyään tupakoinnin lopettaminen on henkilökohtainen saavutus; jo lähitulevaisuudessa se voi olla ylhäältä saneltu pakko, ja henkilökohtaisella tasolla suurempi saavutus saattaakin olla se, että keksii keinoja saada tupakkaa.

Kieltolait ja pakkorajoitukset toimivat itseään vastaan. Nytkin Suomeen salakuljetetaan tupakkaa jatkuvasti, vain verotuksen aiheuttaman rangaistusluonteisen hinnan ansiosta; tulevaisuudessa, jos tupakka muuttuisi laittomaksi, sen hinta (ja rikollisten liikevoitot) kasvaisivat merkittävästi, ja näiden kannattaisi myös aggressiivisesti pyrkiä laajentamaan markkinoitaan.

Mutta lainsäätäjien mentaliteetilla tämäkin tarkoittaisi, että kontrollia pitäisi vain entisestään lisätä, jotta heidän jalot tavoitteensa voisivat toteutua.

Johtopäätös

Periaatetavoite tupakoinnin lopettamisesta Suomessa kokonaan tulisi asettaa kriittiseen tarkasteluun, sen sijaan että poliitikot ja virkamiehet hivuttavat sitä läpi lähes salassa.

Kansantaloudellisesti tupakoijat on todettu paremmiksi kuin tupakoimattomat; he kuolevat nuorempina eivätkä kuormita vanhustenhuoltoa, ja tästä oikeudestaan he maksavat elämänsä aikana kymmeniä tuhansia euroja pelkkiä veroja.

Mutta päättäjien unelmayhteiskunta alkaa yhä enemmän vaikuttaa yhteiskunnalta, jossa kukaan ei tee mitään, mitä ei ole erikseen sallittu, ja mieluummin heidän toimestaan suositeltu.

Viime viikolla Suomen maatalousministeri Jari Koskinen (kok) osallistui Euroopan unionin neuvoston kokoukseen eurooppalaisten kollegojensa kanssa. Suomesta mukana oli myös valtiosihteeri Risto Artjoki. Ministeriön sivuilla asiasta ei tiedoteta, eikä uutisissa kerrota.

Kokous oli suurmenestys, sillä joka ainoa ehdotus oli huolella valmisteltu, ja hyväksyttiin yksimielisesti lähetettäväksi edelleen parlamenttiin.

Tässä niistä muutama:

- Suunnitelmat kalastuskiintiöistä tuleville vuosille;

- Geenimodifioidun puuvillalajikkeen (Dow Chemical Company), sekä kolmen eri GM-maissilajikkeen (Syngenta AG) hyväksyminen EU:n markkinoille – ei kuitenkaan EU:ssa viljeltäviksi;

Ihan hyvä, nämä kuulunevat kyseisten ministerien toiminnanaloihin, ja kaikkea. Ainakin kalastuskiintiöt ovat oikeasti tärkeä asia, sillä suurin osa EU:n vesillä kiinnisaaduista kaloista kipataan tällä hetkellä takaisin mereen- kuolleina.

Ja patentoitujen GM-kasvien viljeleminen muualla maailmassahan ei haittaa eurooppalaisia. Tosin ulkomaille näin tarjottu kilpailuetu saattaa lopulta pakottaa omankin maataloutemme hyväksymään GM-tuotteet – jolloin ruuan siemenistä tulee biokemianyritysten monopoli.

- 500 miljoonaa euroa vuodessa EU:n ruoka-apuun köyhille 2012-2013;

Ahaa, myös sosiaalipolitiikka liittyy… no, ehkä maataloudella oli siihen jotain sanottavaa? Tai ehkä ne laidan yli heitetyt kalat voitaisiinkin jakaa köyhille, edes. Ainakin EU-päättäjät ovat jo kuukausien ajan luvanneet tehdä kalaongelmalle jotain…

..ja tätähän te odotitte?

- ACTA, eli Anti-Counterfeiting Trade Agreement, kauppasopimus, jonka tarkoituksena on yhtenäistää maailman tekijänoikeuslait.

No niin. Tässä se taas tuli. Sopimus, jonka EU-parlamentti jo kerran selväsanaisesti torjui, on nyt kuitenkin ujutettu sen äänestettäväksi. Uutispimento on ollut melkein täydellinen.

Mikä ACTA? Muistan kuulleeni siitä…

ACTA on tekijänoikeusjärjestöjen ja suuryritysten jo vuosia täysin salassa, maailmanlaajuisesti, lobbaama sopimushirviö, jonka tarkoituksena on rajoittaa mm. tiedostojen kopiointia, geneerisiä lääkkeitä ja muita “tuoteväärennöksiä”.

Sopimusteksti on yritetty erittäin huolellisesti pitää poissa julkisuudesta ennen sen läpiajamista, sen puolesta on kulisseissa lobattu suurella rahalla, ja sopimus on niin epämääräinen, että harva lainsäätäjä tuskin olisi tutustunut siihen lainkaan ilman aktivistien rummutusta.

Vuoden 2010 maaliskuussa EU-parlamentti sai jo vuosia valmistellun sopimustekstin luettavakseen, mutta vasta uhattuaan komissiota Euroopan tuomioistuimella. Noihin aikoihin myös tekstin senhetkinen versio vuodettiin ensimmäistä kertaa täysin julkiseksi.

Sopimuksen varsinaisena tarkoituksena on hiljalleen pakottaa koko maailmaan vastaava lainsäädäntö kuin Yhdysvalloissa jo kymmenen vuotta sitten hyväksytyssä Digital Millennium Copyright Actissa, sekä joukoittain muita säädöksiä ja rajoituksia.

Hirttosilmukka kaulaan

Sopimusta on puolusteltu monissa maissa mm. sillä, että kaikkia sen sisältämiä mahdollisuuksia ei olisi PAKKO käyttää jäsenmaissa. Eipä niin; kenenkään kotimaassahan ei koskaan ole säädetty huonoa lakia, ja ketäpä haittaisi, jos sorretuksi joutuu vain ulkomailla käydessään?

Suomessa tällaisia sopimuksia käytetään jatkuvasti perusteluina uusien, tiukempien lakien säätämiselle. Poliitikkomme haluavat järjestään miellyttää sekä ulkovaltoja että ison rahan lobbareita, vaikka samalla loukkaisivat sekä oman kansansa että kansantaloutensa etua.

Lähes mitä tahansa tekijänoikeusmafia täällä on halunnut, se on myös saanut.

ACTA tarkoittaa alkuvaiheessa vain hirttosilmukkaa kuluttajien kaulaan. Köyttä tulevat tämän jälkeen kiristämään kaikkien maiden lainsäätäjät, kilpaa; yrittäen olla toinen toistaan suosiollisempia suuryrityksille.

Miten taistelemme vastaan?

EU-parlamentti on aktiivisten kansalaisten ansiosta jo kertaalleen torjunut salassa läpi ajetun lain ohjelmistopatenteista, ja viime vuosina vastustanut myös ACTAa moneen otteeseen. Suurin ansio tästä lienee kansalaisilla ja aktivisteilla, jotka ovat asiasta tiedottaneet, ja pitäneet yhteyttä edustajiinsa.

Nyt kansainvälinen paine ACTAn hyväksymiseen on kasvanut, sillä sopimus on jo mennyt läpi monella muulla talousalueella. Mutta toivoa on vielä.

Maatalousministeriltämme voisi kenties joku kysyä, kenen mandaatilla hän toimii kumileimasimena Kauppa- ja teollisuusministeriön asioille? Tosin syylliset lienevät harvinaisen selvillä.

Tässä on taas aihe, josta kannattaisi vaatia selvitystä niin kansanedustajiltaan, kuin euroedustajiltaankin.

Kannattaa tuoda selville, miksi tämmöinen sopimus huolettaa, ja vähäsen kysellä, onko lainsäätäjillä edes hajua siitä, mitä ministereiden kautta, jälleen kerran piilossa, yritetään ajaa läpi.

Edit: niin, uutisia aiheesta maailmalta.

OsNews

Techdirt

ZDnet

Internetiäsi ollaan ottamassa pois. Aika kauan tätä vapautta on kestänytkin, mutta ilmeisesti lainsäätäjät ja -valvojat ovat lopulta hiljalleen tajuamassa, miten verkko toimii, ja mitä kaikkea se mahdollistaa. He ovat kauhuissaan, ehkä syystäkin.

Rajoittamaton viestintä, edes jälkikäteen sensuroituna, ei Suomen päättäjille nyt vain mitenkään sovi, sen paremmin kuin se sopii viestinnän rajoittamisesta rahansa ansaitseville mediayrityksillekään. Molemmat kyllä keksivät tekosyitä ottaa sen hallintaansa.

Yksittäisten netinkäyttäjien ahdistelusta on edetty jo palveluiden tuottajien, ja seuraavaksi itse verkon infrastruktuurin tuottavien yritysten kimppuun.

Jos tällä tiellä jatketaan, tuloksena saadaan ennemmin tai myöhemmin aikaan rajoittamaton kontrolli. Tietenkään tämä ei ole varsinainen tavoite, mutta mitä muutakaan voi seurata, jos rajoituksia jatkuvasti lisätään?

Miksi ei nauraa?

“Hah hah, eihän ne mihinkään pysty!”
“Paranoidi!”

Kyllä poliitikkojen ja virkamiesten puheet aina aluksi naurattavat. Heistä tulee vaikutelma höpsöinä kukkahattutäteinä ja -setinä, ja heidän yrityksensä kansalaisten kontrollointiin näyttävät aina aluksi yhtä onnettomilta ja typeriltä kuin heidän lähtökohtansakin. Ja yritetyt keinot ovat, aluksi, aivan puutteellisia.

Mutta kun he tarpeeksi yrittävät, niin ne keinot alkavat parantua. Lähtökohdat taas EIVÄT parane. Jästipäät, jotka haluavat kontrolloida muita ihmisiä, eivät koskaan tule luopumaan ajattelumalleistaan.

Päin vastoin, he käyvät vain raivokkaammiksi, kun huomaavat, että heille nauretaan.

Mika Illman, julkisuuteen vaatimuksinesi!

Valtionsyyttäjä Mika Illman on jo aiemmin profiloitunut varsinaiseksi vapauden antisankariksi, eikä hän tänäänkään petä:

“Sanomalehden verkkokeskusteluista vastuu voi olla lehden toimituksella, mutta kysymys kuuluukin, miten iso vastuu on operaattorilla, joka vain pitää yllä tekniikkaa, mutta myötävaikuttaa kuitenkin aineiston saatavilla pitämiseen.”

Ei siis riitä, että viestin kirjoittaja on vastuussa sanomisistaan, ja palvelun toimitus / moderaattori voidaan saattaa vastuuseen viestin pitämisestä näkyvillä (ts. pakottaa poistamaan se).

Nyt vastuuseen halutaan myös teleoperaattori, joka alunperin mahdollistaa bittien siirtymisen kirjoittajan, palvelun ja lukijan välillä.

Niin, bittien. Joita operaattorilla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla edes mitään oikeutta vilkuilla, vaan ainoastaan saattaa ne mahdollisimman nopeasti perille.

Tällaiset ideat ovat vihapuhetta Internetiä, sananvapautta, ja joka ainoan ihmisen omaa arviointikykyä kohtaan.

Suomeksi sanottuna kyseessä on vaatimus, että 2000-luvun viestinnän vallankumous vedetään vessasta alas, ja sen tilalle tuodaan totalitaarinen valvontakoneisto.

Vastaavia hankkeita maailmalla

Maailmalla yritetään kyllä sensuuria, myös ihan operaattoritasolla, jatkuvasti. Esimerkiksi Kiina, Iran, Kuuba yms. paikat ovat hyviä esimerkkejä.

Hallituksen esto- ja vakoilujärjestelmät toimivat tosi hienosti myös Egyptissä ja Libyassa – tosin niitä pystytettiin häthätää, kun niiden tarpeeseen herättiin hieman liian myöhään.

Näissä maissa väärinajattelijoille on/oli luvassa vähän kovemmat rangaistukset kuin ne sakkotuomiot, joita mm. Illman on täällä läpi runnonut.

Suomi amerikkalaisyritysten talutusnuorassa

Yhdysvalloissa, missä sananvapauden rajoittaminen ei oikein tule kyseeseen, vastaavaa sensuuria, operaattori/palveluntarjoajavastuita myöten, on ajettu lähinnä piratismin torjunnan nimissä.

Näitä lakeja on tungettu myös “liittolaismaille” vaihtelevalla menestyksellä. Suomi on tähän mennessä ollut mallioppilas: täällä musiikin jakamisesta saa merkittävästi raskaamman rangaistuksen kuin esimerkiksi avoimista kehotuksista väkivaltaan.

Viimeisin Amerikan lakiuudistus joutui vain muutama päivä sitten vastatuuleen, kun suuryritykset Facebookista ja Googlesta alkaen tajusivat, että heidät todellakin voisi saattaa vastuuseen lähes mistä tahansa, mitä käyttäjänsä ovat tehneet.

Läpi mennessään nyt vaiheessa oleva SOPA (Software Online Piracy Act) edellyttäisi todella monen verkkopalvelun sulkemista, tai monimutkaisia, kalliisti toteutettavia rajoituksia, jotka luultavimmin ajaisivat käyttäjät pois.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) halusi laajentaa hyvitysmaksua. Maksupohjan laajentaminen kaatui, entiset maksut nousivat. Kompromissiin vaikuttivat varmasti asiasta noussut häly, Nokian reaktio ja toisten viranomaisten kielteiset lausunnot. LYHTY:n projektinjohtaja, tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira pitää aiemmassa kirjoituksessaan “esityksen nostattamaa hälyä täysin suhteettomana”.

Kairalla on hyviä pointteja. Koko hyvitysmaksujärjestelmä uudistetaan jo ensi vuonna, jolloin nykyisenkaltaisesta maksusta luovuttaneen. Kannattaako taistella juuri nyt? Lisäksi hyvitysmaksut ovat pääsääntöisesti aika pieniä summia laitteiden kokonaishintaan nähden. Tai sitten tallennusvälineen hinta ylipäänsä on niin pieni, ettei maksulla ole arkikäytössä hirveästi väliä.

Jotkut harrastekäyttäjät valittavat toki aiheellisesti ikävästi kirpaisevista hyvitysmaksuista. Suomen kameraseurojen liitto on kampanjoinut niitä vastaan. On myös ylipäänsä perverssi ajatus, että pari laillista yksityiskopiota aiheuttaisivat taloudellista menetystä, jota pitäisi korvata.

Silti: hyvitysmaksu – ketä kiinnostaa? Me suomalaiset pystymme kyllä tämän vääryyden yhteisönä kestämään. Sen sijaan tekijänoikeusrikoksista tuomittujen talous ei kestä satojen tuhansien eurojen korvauksia. Ne ovat suurin vääryys tämänhetkisessä tekijänoikeusjärjestelmässä. Olisin valmis vaikka hyvitysmaksujen kymmenkertaistamiseen, jos sillä saataisiin edes Suomen tekijänoikeusjärjestöt lopettamaan epäinhimillinen piraattijahti.

EFFI:n kritiikkiä saanut kampanja on kuitenkin hyvä, koska se kiinnittää keskivertokansalaisten huomiota tekijänoikeusasioihin. Kampanja kertoo myös turhautumisesta valtakoneistoon. EFFI on vuosikaudet yrittänyt saada järkeä asioihin.

Arhinmäki on ministeriaikanaan ollut hyvä sanoissa, muttei teoissa. Ensimmäinen varsinainen teko oli vaatimus laajentaa hyvitysmaksua. Hänen edeltäjänsä, RKP:n Stefan Wallin, edusti viime vuonna tiukempaa linjaa. Taiteilijat syyttivät häntä “hyvitysmaksun romuttajaksi”. Maksun laajentamisessa ei siis ollut kyse “pakon edessä” tehdystä ratkaisusta.

Lisäksi Arhinmäki ilmoitti, ettei tekijänoikeuden työsuhdeolettama etene hänen kaudellaan. En ole kovin innostunut tästä. Tekijänoikeustoimikunnan tuoreessa esityksessä kaavaillaan näet tv- ja radiokanaville sekä lehdille oletusarvoista oikeutta käyttää niille tehtyjä teoksia osana verkkoarkistoa, kuten Ylen Elävää arkistoa. Tekijällä olisi mahdollisuus erikseen kieltää käyttö.

Nyt oletus on se, ettei tällainen käyttö ole sallittua ilman erillistä lupaa. Tämä on rajoittanut vakavasti esimerkiksi Elävän arkiston kehittämistä. Yksi Tekijänoikeusfoorumin “piraattihenkisistä” puheenvuoroista tulikin Elävän arkiston edustajalta.

Edellä kuvattu esitys on harvinainen valopilkku tekijänoikeuspolitiikassa. Se merkitsee kuitenkin työsuhdeolettaman vahvistumista. Aikooko Arhinmäki siis pysäyttää lain?

Arhinmäki on myös todennut vastustavansa nettisensuuria. Jos tekijänoikeustoimikunnassa valmisteltu sensuurilakiesitys jää homehtumaan hänen pöydälleen loppuvaalikaudeksi, annan hyvät pisteet.

Eräs konkreettinen parannus, jonka Arhinmäki voisi halutessaan tehdä, olisi asettaa jonkimoinen katto tekijänoikeuksien rikkomisesta määrättäville korvauksille. Arhinmäkihän on sanonut olevansa “tekijän puolella isoja mediakorporaatioita vastaan”. Hän voisi myös asettua kuluttajan puolelle niitä samoja korporaatioita vastaan. Sitä odotellessa…

Lisää kuunneltavaa ja luettavaa:

LYHTY:n Lauri Kaira ja EFFI:n Ville oksanen YleX:ssä (nauhoite)
Lilja Tammisen blogikirjoitus
Ville Hautakankaan blogikirjoitus