Piraattipuolue kilpailee 18-28-vuotiaiden äänestäjien keskuudessa suosiosta SDP:n kanssa.

Allianssi ry:n TNS Gallupilla teettämästä tutkimuksesta selviää, että Piraattipuoluetta kannattaa 4,5 % niistä 18-28-vuotiaista, jotka osasivat ja halusivat kertoa puoluekantansa. * SDP:n kannatus samassa ikäryhmässä on kesimäärin 6,5 %. Piraattipuolueen kannatus 18-vuotiaden keskuudessa on peräti 11 %, mikä tarkoittaa, että Piraattipuolue kilpailee kolmanneksi suosituimman puolueen paikasta vasemmistoliiton ja perussuomalaisten kanssa. SDP:n kannatus jää tässä ikäryhmässä 2 %:iin.

Piraattipuolue on paitsi selkeästi suosituin eduskunnan ulkopuolinen puolue nuorten aikuisten keskuudessa, myös kilpailee suosiosta useiden perinteisten eduskuntapuolueiden kanssa ja monessa kohtaa ohittaakin monien suosion. Kristillisdemokraatit ja RKP jäävät kannatuksessa piraattien 4,5 %:n taakse 3 ja 2 %:iin.

Tämä tulos osoittaa, että monien vanhojen puolueiden kannattaisi ottaa Piraattipuolueen ajamat asiat vakavasti, jos haluavat jatkossakin saada nuoria äänestäjiä. Piraattipuolueen tulevaisuus näyttää valoisalta, toisin kuin esimerkiksi SDP:n.

Esimerkki Piraattipuolueen suosiosta nuorten keskuudessa saatiin myös Jämsän lukiossa järjestetyissä varjovaaleissa, joissa Piraattipuolue oli puolueista suosituin. Ääniharava oli keski-suomalainen piraattiehdokas Dorrit Näsi.

Mikään eduskuntapuolueista ei ole vielä selkeästi profiloitunut sananvapautta ja yksityisyyttä puolustavaksi ja avointa tietoyhteiskuntaa ajavaksi puolueeksi. Vihreät tosin on menossa vähän sinne päin tuoreessa tietoyhteiskuntaohjelmassaan, joka on yksityisyyden suojan ja sananvapauden osalta varsin myönteistä luettavaa. Valitettavasti ohjelman toteuttamista rasittaa puolueen kulttuuri- ja kukkahattusiiven suuri vaikutus. Tuota siipeä edustaa arviolta 40 % puolueessa aktiivisesti vaikuttavista, päätellen siitä, että tuo määrä vihreiden eduskuntavaaliehdokkaista vastustaa säännönmukaisesti sananvapautta.

Vihreät on toki sentään edellä keskustaa, jonka vuoteen 2020 ulottuvasta suuresta tavoiteohjelmasta ei löydy tietoyhteiskunta-asioita lainkaan. Ei sen puoleen, ei sieltä kyllä löydä kaiken diibadaaban seasta oikein mitään selkeitä tavoitteitakaan.

Piraattipuolue on edelleen ainoa puolue, joka selkeästi kannattaa yhteiskuntaa, jossa tieto liikkuu vapaasti tekijänoikeuksien, patenttien ja yrityssalaisuuksien turhia estelemättä, jossa sananvapautta ja yksityisyyden suojaa kunnioitetaan, ja jossa päätöksenteon suljetut ovet avataan. Meiltä löytyy myös paljon kaikin puolin vapaamielisiä ehdokkaita. Ennakkoäänestys on käynnissä.

* = Tutkimuksessa “en osaa sanoa” ja “en halua sanoa” -vastaajia oli huomattavan paljon. Poistin laskelmasta “en osaa sanoa” ja “en halua sanoa” vastanneet, ja laskin suhteellisen kannatuksen niiden keskuudessa, jotka ylipäänsä osasivat ja halusivat sanoa puoluekantansa. Näin saatiin kannatuslukemat, jotka ovat verrannollisia tavanomaisten puoluegallupien tulosten kanssa.

Lähteet:
http://www.alli.fi/sitenews/view/-/nid/814/ngid/40
http://www.alli.fi/binary/file/-/id/661/fid/1044/
http://www.alli.fi/binary/file/-/id/661/fid/1049/

Hyvitysmaksua ollaan jälleen laajentamassa. Se halutaan ulottaa jokaiseen laitteeseen, jotka pystyvät kopioimaan tietoa. Kasettimaksu ei kuitenkaan sovi nykypäivään. Se nostaa tuotteiden hinnat turhan korkeiksi, ja maksun joutuu maksamaan, vaikka laitteella ei edes kopioisi musiikkia.

Hyvitysmaksun tulot tilitetään menestyneimmille artisteille, eikä niille joita kuluttaja itse haluaisi tukea. Minä en ainakaan halua tukea hyvin menestyneitä bändejä, koska ne pärjäävät muutenkin. Indiemuusikot kaipaavat eniten tukea, mutta näitä maksuja ei heille juurikaan tilitetä.

Hyvitysmaksut eivät ole kovin loogisia. Miksi taitelijat tarvitsevat “hyvitystä” siitä, että kopioin ostamaani musiikkia itselleni? Jos hyvitysmaksut olisivat loogisia, pitäisi niiden maksamisen jälkeen olla laillista ladata netistä musiikkia ilmaiseksi.

Hyvitysmaksujärjestelmä tulee mielestäni lakkauttaa. Selvää on ainakin se, että vanhentunutta järjestelmää ei pidä enää laajentaa. Artistit luovuttivat tiistaina addressin Eduskunnalle hyvitysmaksun laajentamista. Nyt on aika kansalaisten luovuttaa oma addressinsa.

Allekirjoita addressi, ja kerro kaverille!

Se luovutetaan mahdollisesti jo huomenna Eduskunnassa.
Seis hyvitysmaksun laajentamiselle!

Euroopan Unioni on jatkamassa tutuksi tulleella kansalaisoikeuksien vastaisella tietoyhteiskuntalinjalla, jos Gallon raportti (tai joku sen variaatioista) menee läpi keskiviikkona Euroopan Parlamentissa. Raportti perustuu virheelliseen tutkimukseen, joka oli mediateollisuuden sanelema, kuten oli myös koko Gallon raportti. Piratismin aiheuttamaa haittaa mediateollisuudelle ei ole osoitettu todeksi.

Raportissa tarjotaan samoja vanhoja oikeusvaltion vastaisia menetelmiä kuten internetin sensuuria ja kolmen hudin lakia. Ennakkosensuuri on perustuslain vastainen ja mikään määrä yrityksen tekemiä rikosepäilyjä ei tule olla perusteena rangaistustoimenpiteille.

Jos kansalainen tekee rikoksen, se pitää osoittaa tuomiostuimessa. Koska valtaosa kansasta rikkoo tekijänoikeuslakia, ei koko kansaa voida kuitenkaan viedä oikeuteen. Mediateollisuuden ratkaisu onkin ohittaa oikeusvaltion perusperiaatteet. Poliisien tehtävät halutaan ulkoistaa viihdeteollisuuden yrityksille.

Raportti vaatii Euroopan komissiota laatimaan laajan strategian “immateriaalioikeuksien” suojelemiseksi, vaikka entisen IPRED-strategian vaikutuksia ei ole edes analysoitu. LaQuadrature vaatiikin koko Gallon raportin hylkäämistä ja edellisen strategian vaikutusten puolueetonta arvioimista. Meppien tulee kunnioittaa Euroopan Unionin kansalaisen perusoikeuksia ja äänestää vapaan internetin puolesta.

Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien LYHTY on tilannut Taloustutkimukselta Tekijänoikeusbarometrin, josta on uutisoitu laajasti. On puhuttu 355 miljoonan aiheuttamista tappioista, vaikka väite lähestyy asiaa täysin väärästä suunnasta. Tekijänoikeusjärjestelmää tulee aina lähestyä arvioimalla kokonaisvaikutusta kansalle, ei sitä mitkä ovat teoreettiset “haitat” tietylle teollisuuden alalle. Esimerkiksi kotileivonta aiheuttaa tappioita leipomoille, mutta leivonta pitää ilmiselvästi sallia jokaiselta.

Tutkimuksen mukaan 30% ladatuista tiedostoista ostettaisiin, jos ilmaista vaihtoehtoa ei olisi. Kun tieto yhdistetään ladattujen tiedostojen määrään (joka on muuten aliarvioitu, koska useimmat eivät uskalla tunnustaa rikoksia), lasketaan että kansalaiset ostaisivat 350 miljoonalla eurolla kulttuuria, jos tekijänoikeuslakia noudatettaisiin täydellisesti. Ongelma tässä on se, että kuluttajien ostokset ovat eräänlaista nollasummapeliä. Jos ihmiset ostavat enemmän immateriaalisia tuotteita, niin vastaavasti fyysisten tuotteiden ostaminen heikkenisi. Toisaalta nykyhetkelläkin on tarpeeksi kannustimia luoda viihdettä, joten ylimääräinen raha ei ole tarpeellista viihteen tukemiseen. Tutkimus myös jättää huomioimatta ilmaisen ja laadukkaan viihteen DeviantArtissa, YouTubessa, FanFictionissa, Mikserissä ja vastaavissa sivustoissa.

Parempi olisi tarkastella piratismin aiheuttamaa hyötyä kansalle ja kulttuurille. Ihmiset pääsevät ensinnäkin kokeilemaan kulttuurituotteita ennen ostopäätöstä, joka vahvistaa kilpailua laadun puolesta. Lisäksi tutkimuksenkin mukaan ihmiset eivät ostaisi 70%:ia ladatuista tiedostoista. Piratismin avulla kansa on pystynyt tutustumaan valtavaan määrään kulttuuria, joka ei olisi mahdollista ilman tiedostojenjakelua. Mielestäni kulttuuri on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, johon jokaisella tulee olla oikeus varallisuudesta riippumatta.

Näin tarkasteltuna piratismi aiheuttaakin 1183 miljoonan euron voiton kansalle joka vuosi. Samalla tapaa kirjastot aiheuttavat valtavia voittoja kulttuurille ja kansan elintasolle, eikä kukaan syytä niitä varastamisesta. Kirjastot toki tilittävät maksuja tekijöille, mutta tutkimusten mukaan piraatit ovat viihdeteollisuuden parhaita asiakkaita.

BASCAP (Business Action to Stop Counterfeiting and Piracy) on hiljattain julkistanut väitteitä nettipiratismin vaikutuksista työpaikkoihin. Tutkimuksen ovat tehneet Tera Consultants -yrityksen konsultit, eivätkä tiedeyhteisön puolueettomat tutkijat. Tutkimusta ei ole myöskään vertaisarvioitu missään, eikä se noudata yleisiä tiedejulkaisun periaatteita. Esimerkiksi valtaosa lähteistä on yksinkertaisesti merkitty “Teran konsulttien analyysiksi”, eikä lähteitä ole muutenkaan merkitty selvällä tavalla.

Tutkimus käyttää virheellistä tapaa työpaikkojen menetyksen laskemiseksi. Menetykset lasketaan arvioimalla ladattujen teosten määrää, kertomalla määrä teoksien hinnoilla ja siten laskemalla montako työntekijää olisi voitu palkata sillä rahasummalla. Periaatteen tekee virheelliseksi se, että vaikka tekijänoikeuksia valvottaisiin täydellisesti, eivät kuluttajat ostaisi jokaista teosta, jotka ladataan netistä tällä hetkellä. Itseasiassa riippuen tutkimuksesta, nettilataajat ostavat lähes yhtä paljon[1] tai jopa enemmän[2] sisältöä kuin he, jotka eivät lataa ollenkaan.

Toinen merkittävä ongelma laskutavassa on se, että olemassaolevien teoksien tuottamiseen on selvästi tarpeeksi suuri määrä työntekijöitä; ei teoksia muuten saataisi valmiiksi. Ylimääräisten työntekijöiden palkkaaminen samojen tuotteiden tekemiseen olisi käytännössä turhaa rahan tuhlausta. Ja vaikka yritykset saisivatkin ylimääräisiä tuloja, ne tuskin menisivät työntekijöiden palkkaamiseen.

Koko lähtökohta työntekijöiden määrän mittaamisesta on huono. Pitäisi tarkastella, kuinka korkeamman elintason nettipiratismi on aiheuttanut kaikille, jotka pystyivät nauttimaan sisällöstä, mihin heillä ei muuten olisi ollut pääsyä. Kulttuurin arvon mittaaminen rahassa on muutenkin ongelmallista, kun ottaa huomioon vapaasti levitettävän taiteen ja esimerkiksi vapaat ohjelmistot.

Lähinnä Suomen Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry TTVK:ta vastaava hollantilainen antipiratismiorganisaatio BREIN sortui mahdollisesti törkeään rikokseen esittäessään Pirate Baytä vastaan nostamaansa oikeudenkäyntiin ilmeisesti väärennettyjä todisteita. BREIN voitti oikeudessa The Pirate Bayn ylläpitäjiä kohtaan nostetussa syytteessä aiemmin alemman oikeusistuimen päätöksellä, koska syytetyille ei annettu mahdollisuutta edustukseen.

Kun havaittiin, etteivät syytetyt omista verkkopalvelua vaan Reservella-niminen yhtiö, BREIN hankki korkeammalle oikeusistuimelle todisteeksi selvityksen, jossa todetaan Fredrik Neijn olevan Reservella yhtiön toimitusjohtaja, jotta hatarat syytteet voitaisiin laajentaa koskemaan myös Pirate Bayn omistajaa.

Peter Sunde, yksi syytetyistä, selvitti ettei Fredrik voi millään olla Reservellan toimitusjohtaja. Lisäksi raportin asettaa kyseenalaisesti, seuraavat seikat: Reservellan kotimaassa ei pidetä moisista tiedoista rekisteriä, raportista puuttuvat kaikki normaalin käytännön mukaiset merkinnät, eikä raportin väitetty tekijä Experian ole toistaiseksi edes löytänyt tekemäänsä tutkimusta. Raportin tiedot näyttävät perustuvan täysin verkko-osoitteen nimipalvelintietoihin, joilla ei ole mitään tekemistä yrityksen tietojen kanssa.

- Olen juuri nostamassa rikossyytettä Tim Kuikia sekä BREINin toimintaa vastaan Hollannissa. Mielestäni he ovat toimineet rikollisesti. Heidän rikoksensa ovat paljon vakavampia kuin mitä avustaminen mahdollisiin tekijänoikeusrikkomuksiin voisi ikinä olla, kertoo jo syrjään jättäytynyt entinen The Pirate Bayn ylläpitäjä Peter Sunde.

Raportin todenmukaisuus täytyy tutkia perinpohjaisesti, sillä kyseessä ei ole vain Hollannin sisäinen asia, kun syytteitäkin nostetaan mielivaltaisesti eri EU-maiden kansalaisia kohtaan. Piratismin vastaisten lakien kiristyessä kansalaisten oikeusturva on Suomessakin merkittävästi heikentynyt.
- Onko kukaan varmasti turvassa antipiraattijärjestöiltä näiden käyttäytyessä yhä enemmän järjestäytyneen rikollisuuden tavoin, kysyy Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.
- Suomessa on jo aiemmin hyväksytty todisteiksi kuvankaappauksia ja muuta huomattavan epävarmaa materiaalia, mutta järjestöjen tahallinen itse tekemä väärennös kuulostaa jo uskomattomalta. Jos näin on tapahtunut, tekijöiden vastuuseen asettaminen ei ole riittävää, vaan tulee varmistaa ettei uusiin rötöksiin tule mahdollisuutta, Palmulehto ärähtää.

Reservella selvitys
Peter Sunden selvitys raportin oikeellisuudesta

Aiempi blogikirjoitus, “tutkittua asiaa tiedostonjakamisesta“, löytyy nyt sivuiltamme aavistuksen laajennettuna kiinteänä artikkelina. Se on osa kaksi sarjaamme “Miten kulttuuria voitaisiin tuottaa, jos Piraattipuolueen vaatimukset toteutettaisiin?” – aiemmin sarjassa on ilmestynyt kulttuuriteollisuuden myyntilukuja tarkasteleva “Tiedostonjakamisen vaikutuksista kaupalliseen kulttuurintuotantoon“. Suosittelenkin lämpimästi kaikkia linkittämään näihin kahteen artikkeliin, mikäli kohtaa ketään joka vakavissaan kuvittelee tiedostonjakamisen olevan todellinen uhka kulttuurille.

Mm. Helsingin Sanomat uutisoi 23.4. norjalaisen kauppakorkeakoulun tutkimuksesta, jonka mukaan musiikkia verkosta laittomasti lataavat nuoret ovat myös musiikkitiedostojen innokkaimpia ostajia. Musiikkia ilmaiseksi lataavat norjalaiset ostavat myös keskimäärin muita enemmän CD-levyjä. Tutkimuksen tulokset ovat luettavissa suoraan kyseisen koulun sivuilta.

Uutisessa siteerattu levy-yhtiö EMI:n edustaja koettaa vähätellä tuloksia. Hänen mukaansa “Kukaan ei voi kiistää, että tällä hetkellä musiikin kulutus lisääntyy mutta myynti vähenee. Sitä ei voi selittää mitenkään muuten, kuin että luvaton lataaminen heikentää musiikin luvallista myyntiä.” Hänen kannaltaan valitettavasti on olemassa tilastoja, joiden mukaan myynti on itseasiassa kasvanut.

Siteerattu kommentti on varsin tyypillinen – jos levyjen myynti putoaa, on tiedostonjakamisen oltava syyllinen, sillä miten muuten asian voisi selittää? Asiaan ei kenties saattaisi vaikuttaa talouden taantuma, tai se että muunlaiset viihteenmuodot ovat käyneet suositummiksi, tai se että ihmiset boikotoivat DRM:ää käyttäneitä levy-yhtiöitä, tai…

On kuitenkin totta, ettei tutkimuksesta voi päätellä suoraa yhteyttä myynnin ja tiedostonjakamisen välillä. Kyseinen tutkimus on kuitenkin vain yksi pitkää sarjaa aiempia tutkimuksia, jotka käsittelevät myynnin ja lataamisen yhteyttä. Tässä aiempia:

• “Measuring the Effect of Music Downloads on Music Purchases” (2003). Katsoo, että nettilataaminen vähentää noin 30 prosentilla todennäköisyyttä ostaa jokin teos.
• “The Effect of Napster on Recorded Music Sales: Evidence from the Consumer Expenditure Survey” (2004). Arvioi, että Napsterilla on ollut vaikutusta musiikin myyntiin, mutta että 80% myynnin vähentymisestä vuonna 2000 on johtunut muista syistä kuin Napsterista.
• “Does file sharing reduce music CD sales?: A case of Japan” (2004). Toteaa, että japanilaisten tiedostonjakajien toiminnalla on hyvin vähän yhteyttä heidän ostokäyttäytymiseensä.
• “On-line Piracy and Recorded Music Sales” (2004). Arvioi, että tiedostonjakaminen ei kokonaisuutena haittaa musiikin myyntiä, ja että silloin kuin myynnin laskua tapahtuu, kohdistuu se pääasiassa isojen nimien musiikkiin ja pienet vastaavasti hyötyvät.
• “Music Sales in the Age of File Sharing” (2004*). Arvioi netinkäytön lisäävän CD-levyjen ostamista.
• “The Effect of Internet Piracy on CD Sales: Cross-Section Evidence” (2004*). Arvioi, että tiedostonjakaminen tuotti selkeän pudotuksen (noin 20% maailmanlaajuisesti) myynnissä vuosina 1998-2002, mutta vuoden 2003 pudotukseen olivat syypäänä muut tekijät.
• “Piracy on the High C’s: Music Downloading, Sales Displacement, and Social Welfare in a Sample of College Students” (2004). Arvioi jokaisen albumilatauksen vähentävän myyntiä noin 0,2 albumilla, joskin noteeraa myös, että kuluttajien lataamisesta saama hyöty on paljon suurempi, kuin teollisuuden kärsimä tappio.
• “Pitfalls in Measuring the Impact of File-sharing on the Sound Recording Market” (2005). Kritisoi muutamien aiempien tutkimuksien metodologiaa ja pitää niiden tuloksia epäluotettavina. Kokee, että todellista haittaa tiedostonjakamisesta on. (Ne kritisoidut tutkimukset, jotka on mainittu tässä, on merkitty tähdellä.)
• “Why the Music Industry May Gain From Free Downloading – The Role of Sampling” (2005). Esittää mallin, jossa tiedostonjakaminen saattaa sekä haitata myyntiä (kun ihmiset eivät koe tarvetta ostaa alkuperäistä teosta) että lisätä sitä (kun ihmiset altistuvat suuremmalle määrälle haluttavaa kulttuuria), ja päätyy tulokseen jossa myyntiä lisäävä vaikutus dominoi.
• “Pirates or Explorers? Analysis of Music Consumption in French Graduate Schools” (2005). Ranskalaisista opiskelijoista tehtyjen haastattelujen perusteella arvioi, että lataajia on kahdenlaisia: kokeilijoita ja piraatteja. Kokeilijoilla tiedostonjakaminen lisää ostokäyttäytymistä, piraateilla vähentää.
• “Testing File-Sharing’s Impact by Examining Record Sales in Cities” (2005). Päätyy tulokseen, jonka mukaan tiedostonjakaminen laskee levymyyntiä.
• “File Sharing: Creative Destruction or Just Destruction?” (2006). Arvioi, että tiedostonjakamisen ja myynnin laskun välillä on selkeä yhteys.
• “Do Artists Benefit from Online Music Sharing?” (2006) Päätyy tulokseen, jonka mukaan tiedostonjakaminen lisää kokonaismyyntiä, kun kuluttajien mahdollisuudet kokeilla kulttuuria ennen ostopäätöstä kasvavat.
• “The Effect of File Sharing on Record Sales: An Empirical Analysis” (2007). Toteaa, että jos latauksilla on vaikutus myyntiin, ei vaikutusta pysty erottamaan tilastollisesti nollasta.
• “Piercing the peer-to-peer myths: An examination of the Canadian experience” (2008). Toteaa, että väitteet myyntitappioista ovat liioiteltuja, ja että Kanadan kasettimaksuista kerääntyvät korvaukset kompensoivat mahdolliset tappiot jo enemmän kuin hyvin.
• “Ups and downs – Economische en culturele gevolgen van file sharing voor muziek, film en games” (2009). (Englanninkielinen yhteenveto) Arvioi Hollanin talouden hyötyvän tiedostonjakamisesta noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ei mahdottoman paljoa, yksi tutkimus sanoo yhtä ja toinen toista. Saattaa jopa olla, että loppukädessä tiedostonjakamisen vaikutus myyntiin on negatiivinen. Mutta tulosten ristiriitaisuus ehdottaa hyvin vahvasti, että jos vaikutusta todella on, ei se ole millään tapaa niin suurta että siitä tarvitsisi huolestua kulttuurin tappajana. Etenkään kun se ei käytännön tilastoissa näy.

Seuraavaa mainosta pyydettiin levittämään. Tarkempi tutkimustieto siitä, miten ihmiset oikeasti kulttuuria hankkivat, voi vain olla hyvä asia, joten välitetäänpä eteenpäin.

———-

Musiquitous on Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:n ubiikin musiikin tutkimusprojekti. Vuosien 2009–2012 kuluessa projektissa tullaan tutkimaan suomalaisen musiikinkäytön muotoja ja teknologian kehityksen vaikutusta näihin. Projekti alkaa teknologiakatsauksella, jossa selvitetään mistä musiikkia hankitaan ja millaisilla laitteilla sitä kuunnellaan.

Teknologiakatsauksen tueksi pyydämme apua digitaalisen musiikin lähteiden selvitykseen. Julkisten kanavien lisäksi musiikkiharrastajat käyttävät oletettavasti monia epävirallisia kanavia musiikin hankintaan. Alan harrastajien asiantuntemusta kaivataan täydentämään tutkimusryhmän puutteellisia tietoja tästä aiheesta.

Voit kantaa oman kortesi kekoon tarkistamalla, tiedätkö jotain enemmän kuin muut. Tätä varten olemme avanneet avoimen, anonyymin wikin tietojen keräämiseksi. Kerättyjä tietoja käytetään ainoastaan tutkimuskäyttöön. Wikiin pääset kirjoittamaan osoitteessa:

http://wiki.hiit.fi/display/MusiqOpen/Teknologiakatsaus+2009

ja sieltä alasivu Digitaalisen musiikin hankkimisen muodot 2009.

Palvelu toimii myös salatun yhteyden yli,
https://wiki.hiit.fi/display/MusiqOpen/Digitaalisen+musiikin+hankkimisen+muodot+2009.

Koska käyttämämme sertifikaatti on toistaiseksi Helsingin yliopiston allekirjoittama, voi se aiheuttaa selaimessa suojausvaroituksen. Yksityisyytesi maksimoimiseksi suosittelemme käyttämään Tor- tms. anonymisoivaa välityspalvelinta.

Kiitos vaivannäöstäsi jo etukäteen!

Musiquitous-tutkimusryhmän puolesta,
Lassi A. Liikkanen,
projektipäällikkö

Osa kirjoitussarjaa “miten kulttuuria voitaisiin tuottaa, jos Piraattipuolueen vaatimukset toteutettaisiin?”. Tämä kirjoitus keskittyy tiedostonjakamisen (ja sen laillistamisen) vaikutuksiin.

Laiton nettilataaminen yleistyy jatkuvasti. Marraskuussa uutisoitiin siitä, miten se on ylittämässä DVD-myyntiä ja on nuorten yleisin rikos. Mikään varsinainen uutinen tämä ei kuitenkaan ollut, sillä ilmiön laajuus oli hyvin tiedossa jo aiemmin. 2007 uutisoitiin, miten lataamista vastaan suunnattu tiukempi tekijänoikeuslainsäädäntö ei juuri hidastanut sen kasvua. Britanniassa laitonta kopiointia harrastaa 18-24 -vuotiaiden ikäluokasta 96 prosenttia, Suomessa 80 prosenttia HIITin kyselyn 6000 vastaajasta. Äänitealan etujärjestö IFPIn mukaan 95 prosenttia nettilatauksista on laittomia.

Ruotsissa arvioitiin, että elokuvien laittomien lataajien määrä kasvaisi sadalla tuhannella vuoden 2008 aikana. “Elokuvateollisuus: Olemme epätoivoisia!” otsikoitiin tästä kertonut uutinen Ruotsin Metro-lehdessä. Haastatellut elokuvateollisuuden edustajat esittivät pelastuskeinoksi käyttäjän oikeuksia polkevia ja katseluelämystä hankaloittavia DRM-suojauksia, mutta myös järkevämpiä ajatuksia, kuten parempia laillisia vaihtoehtoja. Mediateollisuuden suunnasta kuuluva viesti on kuitenkin yhtenäinen: tiedostonjakaminen vaarantaa koko alan tulevaisuuden ja elinkelpoisuuden.

Mikäli tämä todella pitää paikkansa, pitäisi sen näkyä selkeästi viime vuosien myyntitilastoissa. Enää ei ole kyse mistään pienestä ilmiöstä, vaan toiminnasta jota toteuttavat nuorista ikäluokista lähes kaikki, ja vanhemmistakin merkittävä osa. Ruotsissa ammattimuusikoistakin yli puolet on syyllistynyt tiedostonjakamiseen. Kulttuurialan pitäisi olla kuolintoreissaan, tai ainakin nähdä merkittävää myynnin laskemista.

Mitä tilastot sitten meille kertovat?

DVD-elokuvia ja TV-sarjoja myytiin Suomessa viime vuoden tammi-syyskuussa 8,2 miljoonaa kappaletta, 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2007. Tästä 70% oli blu-ray -levyjen myynnin kasvua, mutta myös perinteiset DVD:t paransivat asemiaan. Yhdysvaltojen myynti näytti synkempää lukemaa, pudoten miltei 6 prosenttia.

Kotimaisilla elokuvateattereilla oli viime vuonna paras tulos neljään vuoteen, mutta tästä on hankala vetää johtopäätöksiä. Hyvä tulos (kahdeksan prosentin kasvulla edellisvuodesta) antaisi ymmärtää, ettei tiedostonjakaminen ole aiheuttanut merkittävää vahinkoa. Toisaalta uutisen voi myös tulkita siten, että viimeksi päästiin yhtä hyvään tulokseen viisi vuotta sitten.

Yhdysvaltojen tilastot taas kertovat elokuvateatterien tulojen olleen ennätyksellinen 9,8 miljardia dollaria. Tämä merkitsee 2 prosentin kasvua vuodesta 2007 ja 7 prosentin kasvua vuodesta 2006. Kansainvälisesti tarkasteltuna elokuva-ala kasvoi merkittävästi. Kuuden suurimman studion Yhdysvaltojen ulkopuoliset vuosituotot olivat yhteensä noin 9,9 miljardia dollaria. Tämä merkitsee vuoden 2007 lukuihin verrattuna 400 miljoonan dollarin kasvua.

Musiikin myynti on monitahoisempi kysymys. Musiikin myyntiä Yhdysvalloissa mittaava Nielsen SoundScan on tuoreeltaan julkaissut vuoden 2008 myynnistä tuloksia, joita on raportoitu varsin ristiriitaisin tavoin. Varsinaiset tilastot kertovat seuraavaa:

Mielenkiintoisena uutisena Nine Inch Nailsin ilmaisjakelussa ollut levy Ghosts oli Amazonin vuoden myydyin albumi. Suomessa musiikin albumimyynti pysyi likimain edellisvuotisella tasolla. Myynnin kappalemäärä laski yhden prosentin, arvo kahdeksan prosenttia. Elävän musiikin tilanne oli hyvä – kansainvälisiä konserttituloja kertyi 4 miljardia dollaria. Tämä tulos oli parempi kuin koskaan, merkiten 13 prosentin kasvua edellisestä vuodesta.

Tietokone- ja videopeliteollisuus oli myöskin elinvoimaista. Sen myynti oli Yhdysvalloissa 21,13 miljardia dollaria (kasvua edellisestä vuodesta 3 miljardia eli 19 prosenttia). Suomen pelimarkkinoiden arvo kasvoi 86,5 miljoonaan euroon, edellisvuoden 80,8 miljoonasta (kasvua 7 prosenttia).

Mikään kulttuurinala ei siis näyttäisi voivan kovin huonosti, tiedostonjakamisesta huolimatta. Kenties päinvastoin: tuoreen hollantilaisselvityksen mukaan nettipiratismi lisää kauppaa, hyödyttäen eniten pieniä tekijöitä.

Myös pidemmän aikavälin selvitykset antavat samanlaisia tuloksia. Turun Kauppakorkeakoulun mediaryhmän Luovan kentän yritystoiminta-raportti kertoo, että vuonna 2005 kulttuurin ja luovien alojen liikevaihto Suomessa oli lähes 7 miljardia euroa, merkiten 16 prosentin kasvua vuodesta 2000. Yritysten määrä kasvoi tällä aikavälillä 10 prosenttia, mikä on huomattavasti enemmän kuin koko yrityskannan kasvuvauhti (muutosta +6%). Näiden yritysten työllistämien henkilöiden määrä lisääntyi 3%.

Ruotsin kulttuurimarkkinoita taas analysoi Johanna Nylanderin raportti Kulturskymning inställd. Se kertoo meille mm. seuraavaa: kirjamyynti kasvoi aikavälillä 1997-2008 37,7 prosenttia. Elokuvissa vähintään kerran puolessa vuodessa käyvien määrä oli vuonna 2006 korkein sitten mittausten aloittamisen 1980-luvulla. Musiikkia myytiin vuonna 2007 19 prosenttia enemmän kuin 2002. Tietokone- ja konsolipelejä myytiin 2006 kaksi miljoonaa enemmän kuin 1998, liikevaihdon kasvaessa samalla huimat 169 prosenttia.

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Ainakin sen, että puheet tiedostonjakamisen vaaroista kaupalliselle kulttuuriteollisuudelle ovat vähintäänkin liioiteltuja. Joillakin kulttuurinaloilla (kuten fyysisten CD-levyjen myynnissä) esiintyy pudotusta, mutta kokonaisuutena kasvu muilla aloilla kompensoi sitä paremmin kuin hyvin. Tässä tarkastelluista kulttuurinaloista ainoastaan DVD-levyjen myynti väheni, ja sekin vain osassa maailmaa (Yhdysvalloissa). Tähän todennäköisesti vaikutti myös Yhdysvaltojen lama, ja vastaava asia kuin joka on ollut osasyynä CD-levyjen myynnin putoamiseen – vanhoja VHS-kokoelmiaan DVD-levyiksi vaihtaneet ovat saamassa päivityksen tehtyä.

Tämän kirjoituksen alussa nähtyjen tilastojen valossa on selvää, ettei laittomuus juurikaan hidasta tiedostonjakamisen yleistymistä – sen laajeneminen koko kansan harrasteeksi on vain ajan kysymys. Sen laillistamisella ei siis olisi kovinkaan merkittävää vaikutusta asian yleisyyteen (mutta kansalaisoikeuksiin kyllä). Eikä sillä edes ole väliä, vaikka tiedostonjakamisen laillistaminen sen yleisyyteen vaikuttaisi. Kaupallinen kulttuuriala elää ja voi hyvin, ja sen kasvu tapahtuu samaan aikaan kuin tiedostonjakamisenkin.