Suomi ja EU ovat allekirjoittaneet ACTA:n eli väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen, joka sisältää myös nettipiratismia koskevia säännöksiä. Sopimuksen voimaantulo edellyttää vielä hyväksymistä Suomessa eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa. Sekä professori Niklas Bruunin että Effin varapuheenjohtaja Ville Oksasen mukaan sopimus ei todennäköisesti vaikuta Suomen lainsäädäntöön. He lienevät oikeassa. Euroopan komissio on sanonut samaa EU-lain suhteen.

Miksi ACTA sitten ylipäänsä on olemassa? Lyhyt vastaus: katso oheista kuvaa. Vuonna 2009 otetussa kuvassa kaulailevat veljellisesti The Pirate Bayn ylläpitäjiin kuuluva Peter Sunde ja Brasilian tuolloinen presidentti Luiz Inácio Lula da Silva. Sunden tapaaminen oli Lulalta diplomaattinen, mutta varsin yksiselitteinen keskisormen näyttö Yhdysvaltoja kohtaan. Se ei ollut Brasilialta ensimmäinen eikä viimeinen tällainen ele.

Sittemmin valtapoliittiset voimasuhteet ovat alkaneet muuttua dramaattisesti. Yhdysvallat, edes yhdessä muiden länsimaiden kanssa, ei enää pysty mielensä mukaan kontrolloimaan maailman kauppajärjestö WTO:ta.

Kuten eräs professori asian ilmaisee:

“Kärjekäs joukko henkistä omaisuutta vastustavia maita, Brasilian ja Intian johdolla, vastustaa kaikkia henkistä omaisuutta koskevien velvoitteiden laajennuksia maailmanlaajuisella tasolla, ja pyrkii jatkuvasti tulkitsemaan TRIPS-sopimuksen velvoitteita mahdollisimman löysästi WTO:n sovitteluelimissä.”

Kun erityisesti Yhdysvallat ei enää voinut kiristää immateriaalioikeuksia WTO:n kautta, se alkoi ajaa ACTA:a. Toisin kuin WTO:ssa, ACTA-neuvotteluissa ei ole mukana kehittyviä maita. Yhdysvallat voi solmia sopimuksen valmiiksi samanmielisten länsimaiden kanssa, minkä jälkeen on helpompaa pakottaa kehittyvät maat hyväksymään etujensa vastainen sopimus. Esimerkiksi Brasilia, Intia, Kiina ja Meksiko ovat protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan.

Kehittyvillä mailla ei ole paljoa suojeltavaa henkistä omaisuutta, mutta ne tarvitsevat kipeästi erityisesti teknistä tietotaitoa kehittyäkseen. Länsimailla on paljon henkistä omaisuutta, mutta ne eivät suostu jakamaan sitä hyvää hyvyyttään. Kehittyvät maat on pakotettu hyväksymään tiukat säännökset immateriaalioikeuksista, mutta länsimaat eivät ole vapauttaneet lupaamallaan tavalla erityisesti maataloustuotteiden ja tekstiilien tuontia.

Länsimaiden kauppapoliittinen tavoite on pakottaa henkinen omaisuutensa kehittyvien maiden markkinoille ilman mitään vastinetta ja repiä kallis hinta kehityksen kannalta tärkeästä teknologiasta. Pelissä on myös ihmisten terveys. EU-maat ovat häirinneet kehittyvien maiden välisiä geneeristen lääkkeiden kuljetuksia, vaikka lääkkeet ovat laillisia sekä lähtö- että päämäärämaassa. Kehittyvien maiden mielestä ACTA:n hyväksyminen edelleen pahentaisi tilannetta.

ACTA on herättänyt aivan aiheellisesti huolta länsimaissa palveluntarjoajien vastuun osalta. Yksi sopimuksen tarkoituksista on “edistää palveluntarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyötä”. Yhteistyö tarkoittaa tietenkin tässä tapauksessa tiedostojen poistamista netistä oikeudenhaltijoiden vaatimuksesta. ACTA siis saattaa edelleen vaikeuttaa palveluntarjoajien vastuuvapauden puolesta käytävää kamppailua.

Vielä kotimaan politiikkaan. Kehitysyhteistyöministerinä toimii vihreiden Heidi Hautala, joka europarlamentaarikkona kritisoi ACTA-neuvottelujen salamyhkäisyyttä. Saammeko kuulla häneltä kriittisen kannanoton selkeästi kehittyvien maiden etujen vastaisesta ACTA-sopimuksesta?

Neljä selkeintä tietopakettia ACTA:n todellisista taustoista:
Kansainvälisen politiikan professori Jeffery Atikin ACTA-artikkeli (pdf)
European Digital Rights -järjestön ACTA-muistio (pdf)
La Quadrature du net -järjestön lista ACTA:a kritisoineista tahoista
Techdirt: What Is ACTA And Why Is It A Problem?

Suomi ja 21 muuta EU-maata allekirjoittivat eilen 26.1. paljon kritisoidun Anti-Counterfeiting Trade Agreement eli ACTA-sopimuksen. Sopimus on kerännyt paljon vastustusta muun muassa sen kyseenalaisten ihmisoikeuksiin kajoavien ongelmien, sekä salassa valmistelun vuoksi. Sopimus vaarantaa oleellisesti verkon toimintaa, viestinnän yksityisyyttä ja ilmaisun vapautta, sekä on räikeässä ristiriidassa avoimen valmistelun periaatteiden kanssa.

- ACTA-sopimus on selvässä ristiriidassa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kanssa, eikä yhtäkään todellista tai kuviteltua taloudellista etua voida alkaa asettamaan ihmisoikeuksia tärkeämmäksi, jyrisee Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Vaikka EU-parlamentti on suhtautunut pitkään negatiivisesti sopimuksen valmisteluun, EU-maiden hallitukset sopivat ACTA:n hyväksymisestä yllättäen, etu- tai jälkikäteen mainostamatta, maatalousministerien kokouksessa joulukuussa. Myös aikaisemmin “arkoja” tekijänoikeussopimuksia on piiloteltu samaan tapaan helpomman läpimenon toivossa.

Ranskalainen europarlamentaarikko Kader Arif, jonka tehtävänä oli arvioida sopimusta parlamentille, on lyönyt hanskat tiskiin ja eronnut tehtävästään, syyttäen jäsenvaltioita käytännössä salaliitosta parlamentin yli kävelemiseksi. Häntä oli painostettu “ennennäkemättömällä tavalla”, jotta sopimus saataisiin parlamentin äänestykseen nopeasti ja huomaamatta. Tietojen tultua ilmi Puolassa kymmenet tuhannet kokoontuivat mielenosoitukseen sopimusta vastaan.

ACTA tuodaan uudelleen EU-parlamentin käsittelyyn kesällä, Suomessa hallituksen esitystä odotetaan syksylle.

- Toivottavasti eduskunnalla on tarpeeksi selkärankaa jättää tällainen demokratiaa syvästi halveksuva sopimus ratifioimatta, toivoo Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi.

Lisätietoja antavat:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Janne Paalijärvi
Tiedottaja, Piraattipuolue
040 527 5470

Lähteitä:
http://www.techdirt.com/articles/20120126/11014317553/european-parliament-official-charge-acta-quits-denounces-masquerade-behind-acta.shtml
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/effi-acta-est%C3%A4%C3%A4-parannukset
http://www.tietokone.fi/uutiset/suomi_allekirjoitti_salamyhkaisen_acta_sopimuksen
http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=239610&nodeid=15148&contentlan=1&culture=fi-FI
http://www.bbc.co.uk/news/technology-16686265

Tekijänoikeustoimikunta sitten ehdotti piraattisensuuria lakiin. Ehdotuksissa mm. piraattisivustoja pitäisi pystyä sensuroimaan oikeuslaitoksen ohi, ja Internet-yhteydet pitäisi voida automaattisesti katkaista pelkän piratismiepäilyn perusteella. Ja Elisa Viihde ja muut laajakaista-TV-palvelut muuttuisivat paljon kalliimmiksi.

Tuskin pöly on laskeutunut Elisan ja Saunalahden jo ensimmäisenä päivänä kierretyn “piraattieston” ympäriltä. Tuskin on juuri toisen EU-maan osalta ehditty tällainen sensuuri tuomita Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja tuskin on Yhdysvalloissa ehditty vastaavat lait hyllyttää.

Suomessa edes tuota Elisan saamaa tuomiota ei ole vielä käsitelty kuin käräjäoikeudessa. Sotisi kaikkea järkeä vastaan edes alkaa kirjoittaa asiasta lakialoitetta tässä tilanteessa.

Ja EU-parlamentti ei ole vieläkään hyväksynyt ACTAa, eikä ehkä hyväksykään. Sen suhteen olemme viimeisiä vapauden linnakkeita maailmassa, yritysvaltaa vastaan. Miksi ihmeessä täällä edes ehdotellaan tuollaisia?

Mikä v*n tekijänoikeustoimikunta

Pari vuotta tätä 240-sivuista mietintöä vääntäneen tekijänoikeustoimikunnan jäseninä toimi, muutaman poliitikon ja yritysten edustajien lisäksi, mm. Lauri Kaira, Gramexin apulaisjohtaja; Riikka Tähtivuori, EK:n “asiantuntija”; Jarkko Tontti, Suomen kirjailijoiden liitosta; ja lakiasiainjohtaja Martti Kivistö Teostosta.

Teosto ja Gramex ovat TTVK:n takana vaikuttavia, läpikorruptoituja ja korruptoivia tahoja. Sekä artistien että kuluttajien alistajia. Yhdistyksiä, joiden tehtävänä pitäisi olla puolueettomasti valvoa tekijöiden etuja, mutta jotka ovat ottaneet tehtäväkseen säätää lakeja suuryritysten hyväksi.

Kirjailija Jarkko Tontti taas on se tyyppi, joka Facebookissa jatkuvasti syyttelee vihreitäkin “kaappipiraateiksi”, koska kaikki näistä eivät kannata sananvapauden rajoittamista, kuluttajien vakoilua, ja äärimmäisiä rangaistuksia.

Kivaa porukkaa siis?

TV-katsoja – varo!

Yle ja MTV saivat läpi ehdotuksensa siitä, että saisivat arkistoida kulttuurihistoriallisesti arvokasta materiaalia, mikä tarkoittaisi heille rahallista hyötyä siitä. No, onhan ainakin Yle valtionyhtiö…

Sen sijaan TV-Kaistan tyyppiset palvelut herättivät kysymyksiä:

“Operaattoreiden tarjoamat verkkotallennuspalvelut aiheuttavat haittaa televisioyhtiöille esimerkiksi rapauttamalla kaupallisen televisiotoiminnan toimintaedellytyksiä sekä estävät tekijöitä ja tuottajia saamasta korvausta sisältöjen käytöstä.”

“Kun asiakkaille ei valmisteta jokaiselle omaa yksityistä kopiota vaan digitaalisen kopioon muodostetaan yhteys muille ohjelman tilanneille asiakkaille, on mahdollista, että palvelussa syntyvää yksityistä kopiota käytetään myös muuhun kuin ko. asiakkaan omaan yksityiseen käyttöön.”

No niinhän varmasti tehdään! Mitä järkeä palvelun olisi säilyttää asiakkaidensa lukumäärän verran samanlaisia kopioita jostain TV-ohjelmasta, kun yksi levyllä oleva kopio riittää kaikkien asiakkaiden palvelemiseen? Eikö tietotekniikkaa saa käyttää fiksusti?

Rahan nyhtäjille myös nettidigiboxin käyttäjät ovatkin “yleisöä”. Yleisöä, jolta ei saada kerättyä Teosto-maksuja digiboksistaan! Piraatteja! Ja nettidigiboksi on piraattipalvelu!

Mm. mietinnössä listatut TVkaista, Maxivision, Netikka TV, Elisa Viihde, MPY Laajakaista TV, Lumotv 24 h, PPO Laajakaista TV, BooxTV, ReTV sekä Soneran Koti-TV ovat kohta pulassa. Erilaisten vaihtoehtojen mukaan ne joutuisivat joko sensuroimaan osan TV-ohjelmista asiakkailtaan, tekemään sopimuksia rohmujärjestöjen kuten Teoston kanssa, tai TV-yhtiöiden kanssa; ja/tai ne joutuisivat seuraamaan asiakkaidensa käyttäytymistä ja ohjelmien katsomista, ja tilittämään lisenssimaksut joka ainoasta katselusta.

Eikä auttaisi, vaikka palvelimet sijaitsisivat ulkomailla; silloinhan ne tietysti sensuroitaisiin!

Älkäämme koskaan antako näiden tulla laiksi

Tekijänoikeustoimikunnan työ on jo päättynyt. Tämä muistio oli sen viimeinen kosto: ajetaan Internet-sensuuria, ja hyökätään orastavia pilvipalveluita vastaan, kun tekijänoikeusjärjestöille annetaan valtaa siihen, mihin kuluttaja saa TV-ohjelmansa tallentaa.

Piraattipuolue, ja moni mediakin, varoitti tämän toimikunnan työstä etukäteen jo aikaa sitten. Eipä se silloin kovin monia kiinnostanut. Kiinnostaako nytkään? Onko kivempi vain nuokkua?

Mitä ihmettä pitäisi tehdä, jotta tuo mietintö hylättäisiin suorilta, ja jotta päättäjämme eivät enää koskaan palkkaisi tuollaista lobbariporukkaa punomaan yhtään lakiehdotusta mistään, millään alalla?

Ehdotetut lainmuutokset on tehty palkattujen suuren bisneksen edunvalvojien toimesta, meidän maksamaamme ylimääräistä palkkiota vastaan; ja ne sotivat EU:ta myöten vahvistettuja kansalaisoikeuksia, ja suomalaista Internet-yrittäjyyttä vastaan. Niissä ei ole hevon v*akaan järkeä minkään muun, kuin TO-mafian ja TV-yhtiöiden vakiintuneiden bisnesten kannalta.

Oikeasti – VMP, mutta Todellakin Kiinnostaa tämmöinen touhuilu. On ihan rehellisesti silkkaa korruptiota, jos harvojen edunvalvojat kirjoittelevat valmiita, ja yksiselitteisesti itseään hyödyttäviä lakiesityksiä, laiskalle ja ymmärtämättömälle hallitukselle. Tässä kuviossa ei ole mitään tervettä tai puhdasta.

Suomi ei ole yritys, eivätkä sen miljoonat Internetin käyttäjät ole mitään työntekijöitä. Me olemme äänestäjiä. Me olemme niitä työnantajia, jotka valitsevat päättäjiä valvomaan oikeuksiaan ja etujaan! Me emme ole tyhmiä.

Internetiäsi ollaan ottamassa pois. Aika kauan tätä vapautta on kestänytkin, mutta ilmeisesti lainsäätäjät ja -valvojat ovat lopulta hiljalleen tajuamassa, miten verkko toimii, ja mitä kaikkea se mahdollistaa. He ovat kauhuissaan, ehkä syystäkin.

Rajoittamaton viestintä, edes jälkikäteen sensuroituna, ei Suomen päättäjille nyt vain mitenkään sovi, sen paremmin kuin se sopii viestinnän rajoittamisesta rahansa ansaitseville mediayrityksillekään. Molemmat kyllä keksivät tekosyitä ottaa sen hallintaansa.

Yksittäisten netinkäyttäjien ahdistelusta on edetty jo palveluiden tuottajien, ja seuraavaksi itse verkon infrastruktuurin tuottavien yritysten kimppuun.

Jos tällä tiellä jatketaan, tuloksena saadaan ennemmin tai myöhemmin aikaan rajoittamaton kontrolli. Tietenkään tämä ei ole varsinainen tavoite, mutta mitä muutakaan voi seurata, jos rajoituksia jatkuvasti lisätään?

Miksi ei nauraa?

“Hah hah, eihän ne mihinkään pysty!”
“Paranoidi!”

Kyllä poliitikkojen ja virkamiesten puheet aina aluksi naurattavat. Heistä tulee vaikutelma höpsöinä kukkahattutäteinä ja -setinä, ja heidän yrityksensä kansalaisten kontrollointiin näyttävät aina aluksi yhtä onnettomilta ja typeriltä kuin heidän lähtökohtansakin. Ja yritetyt keinot ovat, aluksi, aivan puutteellisia.

Mutta kun he tarpeeksi yrittävät, niin ne keinot alkavat parantua. Lähtökohdat taas EIVÄT parane. Jästipäät, jotka haluavat kontrolloida muita ihmisiä, eivät koskaan tule luopumaan ajattelumalleistaan.

Päin vastoin, he käyvät vain raivokkaammiksi, kun huomaavat, että heille nauretaan.

Mika Illman, julkisuuteen vaatimuksinesi!

Valtionsyyttäjä Mika Illman on jo aiemmin profiloitunut varsinaiseksi vapauden antisankariksi, eikä hän tänäänkään petä:

“Sanomalehden verkkokeskusteluista vastuu voi olla lehden toimituksella, mutta kysymys kuuluukin, miten iso vastuu on operaattorilla, joka vain pitää yllä tekniikkaa, mutta myötävaikuttaa kuitenkin aineiston saatavilla pitämiseen.”

Ei siis riitä, että viestin kirjoittaja on vastuussa sanomisistaan, ja palvelun toimitus / moderaattori voidaan saattaa vastuuseen viestin pitämisestä näkyvillä (ts. pakottaa poistamaan se).

Nyt vastuuseen halutaan myös teleoperaattori, joka alunperin mahdollistaa bittien siirtymisen kirjoittajan, palvelun ja lukijan välillä.

Niin, bittien. Joita operaattorilla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla edes mitään oikeutta vilkuilla, vaan ainoastaan saattaa ne mahdollisimman nopeasti perille.

Tällaiset ideat ovat vihapuhetta Internetiä, sananvapautta, ja joka ainoan ihmisen omaa arviointikykyä kohtaan.

Suomeksi sanottuna kyseessä on vaatimus, että 2000-luvun viestinnän vallankumous vedetään vessasta alas, ja sen tilalle tuodaan totalitaarinen valvontakoneisto.

Vastaavia hankkeita maailmalla

Maailmalla yritetään kyllä sensuuria, myös ihan operaattoritasolla, jatkuvasti. Esimerkiksi Kiina, Iran, Kuuba yms. paikat ovat hyviä esimerkkejä.

Hallituksen esto- ja vakoilujärjestelmät toimivat tosi hienosti myös Egyptissä ja Libyassa – tosin niitä pystytettiin häthätää, kun niiden tarpeeseen herättiin hieman liian myöhään.

Näissä maissa väärinajattelijoille on/oli luvassa vähän kovemmat rangaistukset kuin ne sakkotuomiot, joita mm. Illman on täällä läpi runnonut.

Suomi amerikkalaisyritysten talutusnuorassa

Yhdysvalloissa, missä sananvapauden rajoittaminen ei oikein tule kyseeseen, vastaavaa sensuuria, operaattori/palveluntarjoajavastuita myöten, on ajettu lähinnä piratismin torjunnan nimissä.

Näitä lakeja on tungettu myös “liittolaismaille” vaihtelevalla menestyksellä. Suomi on tähän mennessä ollut mallioppilas: täällä musiikin jakamisesta saa merkittävästi raskaamman rangaistuksen kuin esimerkiksi avoimista kehotuksista väkivaltaan.

Viimeisin Amerikan lakiuudistus joutui vain muutama päivä sitten vastatuuleen, kun suuryritykset Facebookista ja Googlesta alkaen tajusivat, että heidät todellakin voisi saattaa vastuuseen lähes mistä tahansa, mitä käyttäjänsä ovat tehneet.

Läpi mennessään nyt vaiheessa oleva SOPA (Software Online Piracy Act) edellyttäisi todella monen verkkopalvelun sulkemista, tai monimutkaisia, kalliisti toteutettavia rajoituksia, jotka luultavimmin ajaisivat käyttäjät pois.

Valtiovarainministeriön budjettiosasto on päätynyt vastustamaan hanketta, jossa verovaroin tuotetut kartat saatettaisiin vapaaseen käyttöön. Tällä hetkellä Maanmittauslaitos saa tuottamistaan kartoista enää vaivaiset 1,5 miljoonaa euroa vuosittaisia tuloja.

Nämä kartat ovat yhteistä, kansallista omaisuuttamme. Ne on jo tuotettu valmiiksi, paljon tuota hintaa kalliimmalla, mutta tietyt tahot haluaisivat ilmeisestikin yhä pantata niitä.

Viime vuosina kaupalliset toimijat ovat tarjonneet yhä laadukkaampia ilmaisia karttapalveluja, sekä maksullisia että muka-ilmaisia, ja ne toimivat suoraan navigaattorissasi, kännykässäsi tai tietokoneessasi. Nämä ovat jo vakavasti nakertaneet Maanmittauslaitoksen liikevoittoja. Mutta kaupalliset kartat ovat suljettua teknologiaa, jonkun muun omistamia. Et voi tehdä omaa, parempaa karttapalvelua niiden pohjalta, sitoutumatta palveluntarjoajan alustaan, ja/tai maksamatta muhkeita rojalteja.

Kuitenkin, koko valtakunnan karttojen esille saamiseen tarvittaisiin ilmeisesti vain nuo puolentoista miljoonan euron lunnaat joka vuosi, ja vähän lisää täytyisi maksaa siitä, että tuo jo valmiiksi tietokannoissa oleva data saatettaisiin helposti kenen tahansa ladattavaksi.

Mutta miksi?

Jokaisella autoilijalla tai matkailijalla voisi pian olla täydellinen Suomen kartasto aina taskussaan. Toimi Internet tai ei. Kuka tahansa voisi tulostaa tai painattaa haluamansa alueen kartat, haluamallaan tarkkuudella – peruskartoista alkaen.

Eikö kuulosta varsin hyvältä idealta? Tiekartat, maastokartat, ilmakuvat, kaikki voisivat olla ladattavissa samasta, varmasta paikasta. Olet jo maksanut niiden laatimisesta ja ylläpidosta koko ikäsi, nyt voisit myös hyötyä niistä nykyaikaisesti.

Maanmittauslaitoksen kartat ovat tarkempia ja ajantasaisempia kuin mikään, mitä saat ilmaiseksi Internetin takkuisista, mainosrahoitteisista palveluista. Ja voisit tallentaa ne ihan itse valmiiksi laitteeseesi, eikä sinun tarvitsisi odotella, että isot kuvat siirtyvät pätkivän datayhteyden yli, kun olet jossain tunturissa, missä 3G ei kuulu.

Jos data olisi saatavilla, kuka tahansa ohjelmointitaitoinen voisi rakentaa sen pohjalta tarkemman, nopeammin toimivan ja ajantasaisemman karttapalvelun, kuin mitä esimerkiksi Google, Microsoft, Nokia tai Garmin tällä hetkellä tarjoavat.

Vaan valtiovarainministeriö on ilmoittanut, että ei ole valmis tämmöiseen “budjettirahoitukseen”.

Tämä on vakava piraattiasia

Suomen kartat ovat yhteistä omaisuutta, joka nykyisellään on käytännössä lahjoitettu kaupallisille toimijoille. Nämä eivät maksa sen hyödyntämisestä kuin pikkusummia, ja sitten panttaavat tietoa, ja lopulta kuppaavat kuluttajia moneen kertaan sen käyttämisestä.

Lisäksi tuo yhteinen omaisuus on jo nyt aivan alikäytettyä, koska paljon sitä heikkolaatuisempi materiaali on kuluttajille helpommin saatavilla – vaikka olisikin paljon vähemmän käyttökelpoista.

Piraattipuolue on jo pitkään vaatinut yhteisellä rahalla tuotettua tietoa myös aidosti yhteiseksi, avoimessa muodossa vapaasti saataville. Kartat ovat erinomainen esimerkki tällaisesta tiedosta. Niiden tuottamiseen käytetään vuodessa miljoonia euroja yhteistä rahaa, mutta nyt veronmaksaja joutuu maksamaan niistä vielä uudestaan, jos haluaa niitä käyttää.

Tällainen toimintamalli saattoi olla hyväksyttävä silloin, kun joku yksittäinen kustantamo oli tehokkain tapa levittää kartat saataville paperilla, ja julkaistuista kartoista todella tuli jotain liikevoittoa valtiollekin.

Nykyään on kuitenkin paljon tehokkaampiakin keinoja, ja ne tulisivat paljon edullisemmiksi meille kaikille.

Huom! Video kirjoituksen lopussa.

Viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat viime vuosina tulleet tunnetuksi erityisesti Suomessa hyökkäämisestä yksittäisten ihmisten kimppuun. Niiden tarmokkuuden vuoksi Suomessa on ollut ainakin neljä tapausta, joissa tavallisten ihmisten niskaan on kaadettu satojen tuhansien eurojen vahingonkorvauksia. Lisäksi on vireillä ainakin kaksi tapausta, jossa vaatimukset ovat miljoonaluokkaa.

Tekijänoikeusjärjestöt ovat myös lähetelleet kiihtyvällä tahdilla tavallisille ihmisille kirjeitä, joissa vaaditaan maksamaan tuhansia euroja siitä, että järjestöt eivät vie epäiltyä laitonta tiedostonjakoa oikeuteen. Viime kesänä järjestöt onnistuivat saamaan tuomioistuimilta päätökset, joilla kolmen yksityishenkilön nettiyhteydet katkaistiin epäiltyjen tekijänoikeusloukkausten vuoksi.

Nyt tekijänoikeusjärjestöt ovat siirtyneet tavallisten ihmisten kiusaamisesta teleyritysten kimppuun. Elisa määrättiin estämään asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -verkkosivustolle. Vastaavat hakemukset oikeuteen on nyt tehty myös muiden suurimpien teleyritysten osalta. Samaan aikaan EU-tuomioistuin antoi kuitenkin päätöksen, jonka mukaan tämäntyyppiset estot ovat EU-lainsäädännön vastaisia.

Elisa-tapauksessa sensuuri on väliaikainen toimenpide, ja sen jatkuminen edellyttää, että tekijänoikeusjärjestöt haastavat The Pirate Bayn oikeuteen. Tekijänoikeustoimikunnassa pyöriteltiin keväällä käytännössä valmista lakiesitystä, jonka toteutuessa teleyritykset voitaisiin pysyvästi määrätä sensuroimaan verkkosivustoja tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksesta oikeuden päätöksellä.

Piraattipuolue vuoti salaisesti valmistellun esityksen tuolloin julkisuuteen. Tekijänoikeustoimikunnan seuraavassa kokouksessa teroitettiin toimikunnan jäsenille valmisteluasiakirjojen luottamuksellisuutta (pöytäkirja 6.6.2011, kohta 3.).

Pari viikkoa sitten Helsingissä pidetyssä tekijänoikeusfoorumissa tekijänoikeustoimikunta ilmoitti, että se ehdottaa opetus- ja kulttuuriministeriölle tällaisen sensuurilain säätämistä. Ratkaisu on ministeriön, viime kädessä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen käsissä. Tekijänoikeusfoorumissa pitämässään puheessa Arhinmäki suhtautui pidättyvästi sensuuriin, mutta korosti kuitenkin piratismin kitkemisen tärkeyttä.

Yksimieliseksi hyminäksi tekijänoikeusfoorumi ei jäänyt. Sensuurilakiesitystä kommentoinut teleyritys DNA:n edustaja lyttäsi sen niin selväsanaisesti, että hänelle pitäisi varmaan ehdottaa Piraattipuolueen kunniajäsenyyttä. (Ks. linkit puhujien esityksiin opetus- ja kulttuuriministerön sivuilla.)

Tähän kiteytyykin se, miksi tekijänoikeusjärjestöt ovat aiemmin jahdanneet lähinnä tavallisia ihmisiä. Tekijänoikeusjärjestöjen asianajaja-armeija pääsee musertamaan pienituloiset yksityishenkilöt oikeudessa ja lisäksi levittämään pelotevaikutusta median kautta varsin suvereenisti. Järjestöjen käydessä teleyritysten kimppuun tilanne on toinen. Kyse on isosta liiketoiminta-alasta, joka pystyy puolustamaan itseään ja lobbaamaan omaa näkemystään päättäjien keskuudessa.

Tällä hetkellä tuomioistuimet joutuvat soveltamaan lakia, jonka viihdeteollisuuden lobbarit ovat ajaneet läpi. Suomen laki on todennäköisesti yksi maailman tiukimmista. Ainakin siltä osin se on tiukempi kuin Yhdysvaltojen laki, että Suomessa erilaisten verkkopalvelujen ylläpitäjillä ei ole minkäänlaista vastuuvapautta palveluiden käyttäjien tekemistä rikkomuksista. YouTuben kaltainen palvelu ei pystyisi toimimaan Suomessa.

Sen suhteen, tiukkeneeko laki entisestään, lopputulos ei ole mielestäni aivan selvä, vaikka EFFI:n Ville Oksanen ehtikin jo tekijänoikeusfoorumissa kyynisesti julistaa sensuurilain hyväksytyksi. Muukin yritysmaailma kuin teleyritykset alkaa jo napista kohtuuttoman tekijänoikeusbyrokratian ja aivan vieraalta planeetalta olevien vastuuvapauspykälien, tai siis niiden puutteen, johdosta.

Kun viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat vihdoin löytäneet itsensä kokoisia tappelupukareita, olisiko liikaa toivottu, että ne jo lopettaisivat raukkamaisen pienempiensä kiusaamisen? Sitä kovasti toivoin tekijänoikeusfoorumissa pitämässäni puheenvuorossa, joka on katsottavissa YouTubessa.

Kuluva syksy on ollut vilkas Internetiin, tietoyhteiskuntaan ja tekijänoikeuksiin liittyvien tapahtumien suhteen. Erinäisiä seminaareja ja foorumeita on järjestetty, ja on vielä tulossa. Piraatit ovat ottaneet osaa näihin tapahtumiin. Osasta tapahtumista on jälkikäteen katsottavissa, kuunneltavissa ja luettavissa paljon materiaalia.

Ensin tulevien tapahtumien mainostusta:

“Kenen tekijänoikeudet?” -keskustelutilaisuus
Ti 15.11. klo 18-20
Joensuu, Ravintola Wanha Jokela

Aiheesta alustaa kirjailija Mike Pohjola ja kommenttipuheenvuoron käyttää teatteriohjaaja Hanna Kirjavainen. Tervetuloa mukaan keskustelemaan. Tilaisuuden järjestää Joensuun commons-ryhmä.

Tekijänoikeusfoorumi ja mielenilmaus
Ke 16.11. klo 9.30
Helsinki, Säätytalo

Tekijänoikeusfoorumin aiheina ovat tänä vuonna mm. tv- ja radioyhtiöiden ja sanomalehtien arkistojen online-saatavuus, ns. verkkotallennuspalvelut, kaupallinen linkitys sekä tekijänoikeuksien täytäntöönpano Internetissä. Foorumiin kutsutaan muun muassa tekijänoikeuden haltijoita, tekijänoikeuksien käyttäjätahoja ja hyödyntäjiä (kuten teollisuutta, viestintäalan yrityksiä, yleishyödyllisiä toimijoita) ja kuluttajanäkökulman edustajia. Järjestäjä: Tekijänoikeustoimikunta.

Tekijänoikeusfoorumiin osallistuu piraatteja yleisön joukossa. Lisäksi järjestämme Säätytaloa vastapäätä mielenilmauksen noin klo 9.30-10.30. Toivotamme Tekijänoikeusfoorumin osanottajat (mm. kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki, TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen) tervetulleiksi piraattihenkisin banderollein.

Tieto talouden ja innovaatioiden moottorina – Strategisia näkökulmia tietojohtamiseen
Pe 18.11. klo 9-16
Helsinki, Patentti- ja rekisterihallituksen auditorio, Arkadiankatu 6 A

Tavoitteena on innostaa johtoa ja asiantuntijoita ponnistelemaan eteenpäin Suomen tietoyhteiskuntakehityksen tiellä. Tule kuuntelemaan asiantuntijoita, tapaamaan kollegoitasi sekä osallistumaan yhteisiin talkoisiimme Suomen nostamiseksi tietoyhteiskuntakehityksen kärkeen. Järjestäjät: TIEKE ym.

Tilaisuuteen pääsee ilmoittautumaan enää varasijoille, mutta toivotaan, että esitykset tulevat jossain muodossa saataville jälkeenpäin.

Bisnestreffit: Kunnallista avointa lähdekoodia
Pe 9.12. klo 8-9
Helsinki, Stockmann

Poikkea työmatkallasi maksuttomaan tilaisuuteemme kuulemaan, keskustelemaan, luomaan uusia kontakteja ja jakamaan kokemuksiasi samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa. Järjestäjä: TIEKE ym.

Sitten menneisiin tapahtumiin:

Internet Governance Forum

Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen osallistui osana EFFI:n delegaatiota tällä kertaa Keniassa pidettyyn Internet Governance Forumiin (IGF), joka on YK:n järjestämä kansalaisyhteiskuntaa ja viranomaistahoja yhteen kokoava, Internetin säätelyä käsittelevä tapahtuma. Raporttia tapahtumasta on luettavissa Piraattinuorten sivuilla.

Finnish Internet Forum

IGF:n “Suomen-jatkot” pidettiin Helsingissä lokakuun puolivälissä. Finnish Internet Forumissa (FIF) oli yleisön joukossa piraatteja, ja lisäksi Joonas Mäkinen osallistui paneelikeskusteluun. Videotallenteet keskusteluista ovat nähtävillä verkossa.

Ihmisoikeustoimintaohjelman valmisteluseminaari

Suomessa valmistellaan kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa. Sitä koskeva valmisteluseminaari pidettiin 12.10. Tapahtumaan osallistui kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten edustajia ja järjestöille oli varattu mahdollisuus pitää puheenvuoroja. Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti piti tilaisuudessa puheenvuoron, joka on kuultavissa YouTubessa.

Free Society Conference and Nordic Summit

Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen osallistui Ruotsissa pidettyyn Free Society Conference and Nordic Summit (FSCONS) -tapahtumaan. Sen järjestäjiä ovat vapaata kulttuuria ja avointa tietoyhteiskuntaa edistävät pohjoismaiset järjestöt.

Teoston seminaari “Sisältöä elämään – ja verkkoon”

Teosto järjesti 10.11. seminaarin, jossa käsiteltiin käyttäjien luomaan sisältöön ja sosiaaliseen mediaan liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä. Seminaariin osallistui piraatteja yleisön joukossa. Seminaarissa pidettyjen esitelmien materiaaleja on saatavilla Teoston verkkosivuilla. Tapahtumasta on myös Joonas Mäkisen blogikirjoitus.

TIEKE:n 30-vuotisjuhlaseminaari

Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry (TIEKE) täytti 30 vuotta, ja siihen liityen järjestettiin 11.11. seminaari, jossa käsiteltiin tietoyhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä työelämän, terveydenhuollon, teknologiateollisuuden ja julkisen sektorin tietohallinnon näkökulmasta. Paikalla oli piraatteja yleisön joukossa. Seminaarin materiaaleja on saatavilla TIEKE:n verkkosivuilta. Lisäksi seminaarin aiheisiin liittyviä artikkeleita löytyy TIEKE:n Tiedosta-lehden uusimmasta numerosta. Artikkelit ovat luettavissa verkossa.

Ps. Jos tiedät mielenkiintoisia näihin aiheisiin liittyviä tulossa olevia tapahtumia tai tilaisuuksia, vinkkaathan niistä kommenteissa!

Parina viime päivänä on uutisoitu Italiassa valmisteilla olevasta laista, jonka Wikipedia on kokenut niin uhkaavaksi, että sanoo voivansa joutua sulkemaan italiankielisen versionsa kokonaan, jos laki hyväksytään.

Wikipedian oman tiedotteen ja erinäisten verkkouutisten perusteella olen saanut lakiesityksestä seuraavanlaisen kuvan:

• Jos henkilö kokee tulleensa loukatuksi, tai että hänestä levitetään vääriä tietoja, hän voi vaatia verkkojulkaisua oikaisemaan tiedon tai julkaisemaan vastineen.
• Oikaisu tai vastine on julkaistava samalla tavalla ja yhtä näkyvästi kuin alkuperäinen kirjoitus.
• Oikaisu tai vastine on julkaistava kahden päivän kuluessa.
• Ei ole tietoa, mitä seurauksia julkaisematta jättämisellä on.

No, kaivetaanpa Suomen laista laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Lain 8-11 §:t käsittelevät vastineoikeutta, oikaisuoikeutta ja vastineen ja oikaisun julkaisuvelvollisuutta.

Pykälien ydinsisältö on:

• Jos henkilö kokee tulleensa loukatuksi, tai että hänestä levitetään vääriä tietoja, hän voi vaatia verkkojulkaisua oikaisemaan tiedon tai julkaisemaan vastineen.
• Oikaisu tai vastine on julkaistava samalla tavalla ja yhtä näkyvästi kuin alkuperäinen kirjoitus.
• Jos julkaisija kieltäytyy julkaisemasta oikaisua tai vastinetta, siitä on ilmoitettava oikaisuvaatimuksen tai vastineen esittäjälle seitsemän päivän kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta.
• Jos oikaisuvaatimuksen tai vastineen esittäjä ei ole tyytyväinen kieltäytymisen perusteisiin, hän voi riitauttaa asian oikeudessa.
• Jos oikeus katsoo oikaisuvaatimuksen perustelluksi, se voi määrätä julkaisijan julkaisemaan sen sakon uhalla.

Mikä sitten on verkkojulkaisu? Italiassa valmisteilla olevan lain osalta sanotaan, että se “varsin todennäköisesti” koskee myös Wikipediaa, mutta ainakin se koskisi verkkolehtiä ja blogeja.

Suomessa tilanne on epäselvä. Virallisen määritelmän mukaan verkkojulkaisu on: “julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittu verkkoviestien kokonaisuus, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti”. Selkeästi tämä koskee kaupallisia verkkolehtiä. Toisaalta informaatio-oikeuden emeritusprofessori Jukka Kemppinen on tulkinnut sen koskevan myös hänen henkilökohtaista blogiaan: “Tämä blogi on verkkojulkaisu ja olen oikeudellisessa vastuussa myös kommenteista.” En ole kuitenkaan kuullut yhdestäkään oikausua tai vastinetta koskevasta oikeustapauksesta, jossa yksityishenkilön blogi olisi ollut kohteena.

Italia on kyllä aiemmin kunnostautunut aika huolestuttavilla lakiesityksillä ja EU:n oikeus- ja turvallisuuskomissaarina toimineen italialaisen “Francisco” Franco “Mussolini” Frattinin kohellukset ovat vielä muistissa. Tässä tapauksessa en kuitenkaan nyt käytettävissä olevien tietojen perusteella osaa sanoa, onko kyse mistään sen kummemmasta kuin suomalaisessa sananvapauslaissa jo olevan kaltaisesta menettelystä.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen tulo uuden hallituksen kulttuuriministeriksi on Piraattipuolueen tavoitteiden toteutumisen kannalta lupaavaa. Hän on suhtautunut johdonmukaisen kriittisesti teosten epäkaupallisen kopioinnin laittomuuteen.

Jo syksyllä 2009 Arhinmäki totesi Kansan uutisissa, että “monet tiedon vapaalle jakamiselle asetetut keinotekoiset rajoitukset hyödyttävät lähinnä suuryrityksiä ja isoa rahaa, eivät taiteilijoita, muusikkoja tai tieteentekijöitä”. Arhinmäki halusi vasemmistoliiton rakentavan “uutta, verkottuneeseen yhteiskuntaan sopivaa tiedon ja kulttuurin jakamisen mallia”. Arhinmäki oli hyvin perillä nettikopioinnin luonteesta ja huomautti, että “aineetonta jaettaessa kaikille jakaminen ei vähennä kenenkään omaa osaa”. Hän totesi, että siksi “vasemmiston tulee myös tarkastella kriittisesti tiedon ja kulttuurin vapaalle jakamiselle asetettuja esteitä”.

Ministeriksi tultuaan Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Arhinmäki oli samoilla linjoilla. Hän sanoi uskovansa, että ihmisillä on edelleen halua ja varaa ostaa kulttuurituotteita, vaikka netistä niitä saa laittomasti ilmaiseksi.

Piratismin vastaisista toimista Arhinmäellä oli tällaista sanottavaa:

“Internetiin täytyy saada kanavia, joissa kuluttajat ja luovan työn tekijät kohtaavat niin, että myös tekijä saa toimeentulonsa. Ministeriö voi olla puskemassa ja avittamassa tätä kehitystä, mutta karhunpalveluksen me teemme kaikille, jos kaikki yritetään vain blokata ja kieltää.”

Huomionarvoista on myös, että vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelmassa oli vaatimus teosten epäkaupallisen kopioinnin laillistamisesta. Puolueen nuorisojärjestö Vasemmistonuoret hyväksyi lisäksi keväällä uuden poliittisen ohjelmansa, jossa vaatimukset tekijänoikeuslain lieventämisestä ovat selkeästi esillä.

Muutenkin piraattien linjoilla usein oleva Arhinmäki teki aikanaan Ruotsin FRA-laista eduskunnassa kirjallisen kysymyksen. Hän vaati Suomen hallitusta ottamaan suomalaisten viestintäsalaisuuteen kohdistuvan uhan esille Ruotsin hallituksen kanssa. Aiemmin mainitussa Kansan uutisten mielipidekirjoituksessa hän muistutti lisäksi, että yksityisyyden suoja ja sananvapaus tulee säilyttää myös verkossa.

Vaikka hallitusohjelmaan tehty kirjaus tekijänoikeuksista jättää auki mahdollisuuden lain kiristyksiin, on vaikea kuvitella, että Arhinmäki kovin mielellään lähtisi esittämään kiristyksiä. On kuitenkin muistettava, että tekijänoikeus-lobby on onnistunut viime vuodet tehokkaasti loisimaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. Lobbareiden käsikassarana toimiva tekijänoikeustoimikunta puskeekin koko ajan eteenpäin lakien kiristysvaatimuksia. Arhinmäen alaiset ministeriössä ovat myös tiukan linjan kannattajia. Nähtäväksi jää, miten tuore ministeri selviää näistä paineista.

Vaikka tekijänoikeuslaki ei alkaneella vaalikaudella kiristyisikään, se tuskin tulee kuitenkaan lievenemään. Hallitusohjelmassa ei esitetä lievennyksiä, ja on vaikea kuvitella, että Arhinmäki yrittäisi oma-aloitteisesti ajaa niin kiistanalaisia asioita. Vähäisempiä parannuksia voisi sen sijaan olla näköpiirissä. Jospa ensi syksynä nimitettävän uuden tekijänoikeustoimikunnan kokoonpano olisi nykyistä monipuolisempi?

Ministerin valtiosihteeriksi on nimitetty Jarmo Lindén, joka toimi edellisen vasemmistoliittolaisen kulttuuriministerin, Claes Anderssonin, erityisavustajana. Arhinmäen omaa erityisavustajaa ei ilmeisesti ole vielä nimitetty. Nimityksellä tulee olemaan merkitystä sen suhteen, miten hyvin yhteydenpito ministeriin sujuu eri tahojen näkökulmasta.

Olemme saaneet haltuumme Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisessa tekijänoikeustoimikunnassa pyöritellyn muistion, joka paljastaa järkyttävän luonnoksen tekijänoikeuslain muutokseksi. Asiakirjaa ei ole tiettävästi virallisesti julkaistu aiemmin, mutta se löytyy nyt Piraattipuolueen sivuilta: http://www.piraattipuolue.fi/images/muistio-27-5-11.pdf .

Lakimuutoksen jälkeen teleyritykset voitaisiin uhkasakolla pakottaa estämään pääsy tekijänoikeusrikkomuksiin liittyville verkkosivustoille. Tekijänoikeustoimikunnan piirissä havitellaan siis merkittävän uuden sensuurijärjestelmän pystyttämistä Suomeen. Tekijänoikeustoimikunta on tekijänoikeusjärjestöjen lobbausareena, jonka tehtävänä on muun muassa “valmistella mahdollisten [tekijänoikeuslain uudistusten] suuntaviivoja ministeriölle”. Nyt sieltä on pyöräytetty käytännössä valmis lakiehdotus, jota epäilemättä aiotaan viedä lähiaikoina eteenpäin.

Muutama päivä sitten musiikkiteollisuus yllätti vaatimalla Elisaa sensuroimaan The Pirate Bayn jo olemassaoleviin pykäliin perustuen. Nyt esille tulleessa muistiossa ehdotetaan vietäväksi kaikki tulkinnanvara asiasta, ja todettaisiin selvästi, että teleyritykset joutuvat edesvastuuseen, mikäli eivät sensuroi “piraattisivustoja”. Tällaisten sensuurijärjestelmien rakentelu on todellinen uhka sananvapaudelle ja viestinnän välittäjien neutraliteetille. Teleyritysten on noustava vastustamaan näitä suunnitelmia.

Mielenkiintoisen lisäjuonteen asiaan tuo se, että EU-tuomioistuin antoi hiljattain alustavan päätöksen, jossa teleyrityksille asetettavat velvollisuudet suodattaa verkkoliikennettä todetaan EU-lainsäädännön ja ihmisoikeuksien vastaisiksi.

Muutamia vuosia sitten suomalaisen nettisensuurijärjestelmän kritiikkinä esitettiin sensuurin hivuttavaa etenemistä kohti uusia muotoja. Harva uskoi, että järjestelmää käytettäisiin vertaisverkkosivustojen sensurointiin. Nyt on kuitenkin käynyt varsin selväksi, että verkkosensuurin tielle ollaan menossa pysyvästi.

Odotamme mielenkiinnolla tekijänoikeustoimikunnan ja opetus- ja kulttuuriministeriön kommentteja. Effi ry vaatii muistion virallista julkaisua.