Tekijänoikeustoimikunnan mietinnössä on neljä osiota:

1. Tv-, radio- ja lehtiarkistoissa olevien teosten julkaisemista netissä helpotetaan. Oletukseksi tulee, että tällainen arkistomateriaalin uudelleenjulkaisu netissä Elävä arkisto -tyyppisissä palveluissa on sallittua, ja tekijän pitää erikseen halutessaan kieltää se. Tämä parantaisi merkittävästi vanhojen teosten saatavuutta.

2. Toimikunta ehdottaa myös säännöksiä teleoperaattoriin kohdistettavasta estomääräyksestä. Tuomioistuin voisi määrätä teleoperaattorin (verkkoyhteyden tarjoajan) estämään asiakkailtaan pääsyn tekijänoikeutta loukkaavalle verkkosivulle, jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon aineistoa yleisön saataviin saattavan henkilön, välittäjän tai tekijän oikeudet.

(Tämänhetkinen Elisalle pakotettu Pirate Bay -sensuuri on väliaikainen toimenpide ja sidoksissa oikeudenkäyntiin Pirate Bayn ylläpitoa vastaan. Muutoksen myötä systeemistä tulisi pysyvä.)

3. Mietinnössä arvioidaan myös ns. verkkotallennuspalveluiden oikeudellista luonnetta eli sitä, onko mahdollista pitää tv-ohjelmien tallennuspalveluissa tapahtuvaa tallentamista yksityisenä kopiointina vai edellyttävätkö palvelut tekijänoikeuden haltijoiden lupaa. Asian selventämiselle on olemassa neljä vaihtoehtoa 1) yksityisen kopioinnin rajoitussäännöksen täsmentäminen ja kopioinnin korvaaminen hyvitysmaksun tuotolla, 2) suora lisensiointi, 3) kollektiivinen lisensiointi, tai 4) sopimuslisenssisäännös.

4. Mietintöön on liitetty selvitys, joka käsittelee kaupallisen linkittämisen tekijänoikeudellisia ongelmia, erityisesti tilanteessa, jossa ansiotarkoituksessa rakennetaan uusia palveluita automaattisen linkittämisen avulla (uutisaggregointi).

Piraattipuolueen tulevan lausunnon suuntaviivat:

1. Kannatetaan ehdotusta tv-, radio- ja lehtiarkistojen käytön helpottamisesta.

2. Vastustetaan ehdotusta teleyrityksille tulevasta “estomääräyksestä” eli pysyvästä “piraattisivustojen” sensuroinnista.

3. Vaaditaan, että verkkotallennuspalveluiden käyttö pitäisi nähdä yksityisenä kopiointina, johon ei tarvitse erillistä lupaa tekijöiltä. Kannatetaan siis mietinnössä esitettyä vaihtoehtoa 1), koska se on ainoa, joka ei vaikeuttaisi uusien palveluiden kehitystä.

4. Puolustetaan näkemystä, että linkittäminen on aina vain aineistoon viittaamista, ei sisällön tuottamista. Aggregointi- yms. palveluiden kehitystä ei pidä vaikeuttaa.

5. Painotetaan tekijänoikeustoimikunnan yksipuolista kokoonpanoa. Vaaditaan, että vastaaviin toimielimiin on jatkossa otettava mukaan tietoyhteiskuntaosaajia, kansalaisjärjestöjä sekä palveluiden tarjoajien edustajia.

Suomi ja EU ovat allekirjoittaneet ACTA:n eli väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen, joka sisältää myös nettipiratismia koskevia säännöksiä. Sopimuksen voimaantulo edellyttää vielä hyväksymistä Suomessa eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa. Sekä professori Niklas Bruunin että Effin varapuheenjohtaja Ville Oksasen mukaan sopimus ei todennäköisesti vaikuta Suomen lainsäädäntöön. He lienevät oikeassa. Euroopan komissio on sanonut samaa EU-lain suhteen.

Miksi ACTA sitten ylipäänsä on olemassa? Lyhyt vastaus: katso oheista kuvaa. Vuonna 2009 otetussa kuvassa kaulailevat veljellisesti The Pirate Bayn ylläpitäjiin kuuluva Peter Sunde ja Brasilian tuolloinen presidentti Luiz Inácio Lula da Silva. Sunden tapaaminen oli Lulalta diplomaattinen, mutta varsin yksiselitteinen keskisormen näyttö Yhdysvaltoja kohtaan. Se ei ollut Brasilialta ensimmäinen eikä viimeinen tällainen ele.

Sittemmin valtapoliittiset voimasuhteet ovat alkaneet muuttua dramaattisesti. Yhdysvallat, edes yhdessä muiden länsimaiden kanssa, ei enää pysty mielensä mukaan kontrolloimaan maailman kauppajärjestö WTO:ta.

Kuten eräs professori asian ilmaisee:

“Kärjekäs joukko henkistä omaisuutta vastustavia maita, Brasilian ja Intian johdolla, vastustaa kaikkia henkistä omaisuutta koskevien velvoitteiden laajennuksia maailmanlaajuisella tasolla, ja pyrkii jatkuvasti tulkitsemaan TRIPS-sopimuksen velvoitteita mahdollisimman löysästi WTO:n sovitteluelimissä.”

Kun erityisesti Yhdysvallat ei enää voinut kiristää immateriaalioikeuksia WTO:n kautta, se alkoi ajaa ACTA:a. Toisin kuin WTO:ssa, ACTA-neuvotteluissa ei ole mukana kehittyviä maita. Yhdysvallat voi solmia sopimuksen valmiiksi samanmielisten länsimaiden kanssa, minkä jälkeen on helpompaa pakottaa kehittyvät maat hyväksymään etujensa vastainen sopimus. Esimerkiksi Brasilia, Intia, Kiina ja Meksiko ovat protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan.

Kehittyvillä mailla ei ole paljoa suojeltavaa henkistä omaisuutta, mutta ne tarvitsevat kipeästi erityisesti teknistä tietotaitoa kehittyäkseen. Länsimailla on paljon henkistä omaisuutta, mutta ne eivät suostu jakamaan sitä hyvää hyvyyttään. Kehittyvät maat on pakotettu hyväksymään tiukat säännökset immateriaalioikeuksista, mutta länsimaat eivät ole vapauttaneet lupaamallaan tavalla erityisesti maataloustuotteiden ja tekstiilien tuontia.

Länsimaiden kauppapoliittinen tavoite on pakottaa henkinen omaisuutensa kehittyvien maiden markkinoille ilman mitään vastinetta ja repiä kallis hinta kehityksen kannalta tärkeästä teknologiasta. Pelissä on myös ihmisten terveys. EU-maat ovat häirinneet kehittyvien maiden välisiä geneeristen lääkkeiden kuljetuksia, vaikka lääkkeet ovat laillisia sekä lähtö- että päämäärämaassa. Kehittyvien maiden mielestä ACTA:n hyväksyminen edelleen pahentaisi tilannetta.

ACTA on herättänyt aivan aiheellisesti huolta länsimaissa palveluntarjoajien vastuun osalta. Yksi sopimuksen tarkoituksista on “edistää palveluntarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyötä”. Yhteistyö tarkoittaa tietenkin tässä tapauksessa tiedostojen poistamista netistä oikeudenhaltijoiden vaatimuksesta. ACTA siis saattaa edelleen vaikeuttaa palveluntarjoajien vastuuvapauden puolesta käytävää kamppailua.

Vielä kotimaan politiikkaan. Kehitysyhteistyöministerinä toimii vihreiden Heidi Hautala, joka europarlamentaarikkona kritisoi ACTA-neuvottelujen salamyhkäisyyttä. Saammeko kuulla häneltä kriittisen kannanoton selkeästi kehittyvien maiden etujen vastaisesta ACTA-sopimuksesta?

Neljä selkeintä tietopakettia ACTA:n todellisista taustoista:
Kansainvälisen politiikan professori Jeffery Atikin ACTA-artikkeli (pdf)
European Digital Rights -järjestön ACTA-muistio (pdf)
La Quadrature du net -järjestön lista ACTA:a kritisoineista tahoista
Techdirt: What Is ACTA And Why Is It A Problem?

Wikipedia kampanjoi näkyvästi Yhdysvalloissa valmisteilla olevaa piratismilakia vastaan 18.1., jolloin sen etusivu korvattiin lakia kritisoivalla ilmoituksella. Lain myötä tekijänoikeusjärjestöt voisivat pakottaa teleyritykset estämään pääsyn verkkosivustoille, joita käytetään tekijänoikeuksien loukkauksiin. Lakia vastaan ovat kampanjoineet erittäin voimakkaasti monet maailman suosituimmista verkkopalveluista, kuten Google ja Facebook.

Yksittäiset käyttäjät julkaisevat näiden verkkopalveluiden kautta paljon linkkejä ja teoksia. Osa linkeistä johtaa laittomasti saatavilla oleviin teoksiin ja osa teoksista on palveluissa luvattomasti. Uuden lain myötä tekijänoikeusjärjestöt saisivat käytännössä täyden vallan poistattaa netistä mitä tahansa.

Suomessa tällaiset lait ovat jo voimassa. Käräjäoikeus määräsi The Pirate Bay -vertaisverkkosivuston estettäväksi Elisan asiakkailta. On myös esitetty epäilyjä, että estojen kierto-ohjeiden kertominenkin saattaisi olla laitonta avunantoa. Tekijänoikeustoimikunta on jo esittänyt pysyvän “piraattisivustoihin” kohdistuvan estojärjestelmän pystyttämistä.

Verkkopalveluita tarjoavien tahojen vastuuvapaus on Suomessa viety lähes kokonaan. Tämä käy ilmi useista vertaisverkkopalveluita koskevista oikeuden päätöksistä. Päätösten soveltaminen sellaisenaan sosiaalisen median palveluihin merkitsisi niille vakavia vaikeuksia.

On perusteltua sanoa, että Suomeen ei voi syntyä omaa YouTubea tiukan lainsäädännön vuoksi. Tämä on juuri se pelko, joka Facebookilla ja YouTuben omistavalla Googlella on Yhdysvalloissa käsittelyssä olevan lain suhteen.

Pelko kukoistavan liiketoiminnan kärsimisestä on herättänyt yhä useammat amerikkalaiset päättäjät kritisoimaan lakiesitystä. Toivoa sopii, että täälläkin huolestuttaisiin liian tiukkojen tekijänoikeuslakien seurauksista suomalaiselle liike-elämälle.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 30.1.2012 otsikolla Tekijänoikeuslaki on Suomessa jo nyt poikkeuksellisen tiukka.

Suomi ja 21 muuta EU-maata allekirjoittivat eilen 26.1. paljon kritisoidun Anti-Counterfeiting Trade Agreement eli ACTA-sopimuksen. Sopimus on kerännyt paljon vastustusta muun muassa sen kyseenalaisten ihmisoikeuksiin kajoavien ongelmien, sekä salassa valmistelun vuoksi. Sopimus vaarantaa oleellisesti verkon toimintaa, viestinnän yksityisyyttä ja ilmaisun vapautta, sekä on räikeässä ristiriidassa avoimen valmistelun periaatteiden kanssa.

- ACTA-sopimus on selvässä ristiriidassa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kanssa, eikä yhtäkään todellista tai kuviteltua taloudellista etua voida alkaa asettamaan ihmisoikeuksia tärkeämmäksi, jyrisee Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Vaikka EU-parlamentti on suhtautunut pitkään negatiivisesti sopimuksen valmisteluun, EU-maiden hallitukset sopivat ACTA:n hyväksymisestä yllättäen, etu- tai jälkikäteen mainostamatta, maatalousministerien kokouksessa joulukuussa. Myös aikaisemmin “arkoja” tekijänoikeussopimuksia on piiloteltu samaan tapaan helpomman läpimenon toivossa.

Ranskalainen europarlamentaarikko Kader Arif, jonka tehtävänä oli arvioida sopimusta parlamentille, on lyönyt hanskat tiskiin ja eronnut tehtävästään, syyttäen jäsenvaltioita käytännössä salaliitosta parlamentin yli kävelemiseksi. Häntä oli painostettu “ennennäkemättömällä tavalla”, jotta sopimus saataisiin parlamentin äänestykseen nopeasti ja huomaamatta. Tietojen tultua ilmi Puolassa kymmenet tuhannet kokoontuivat mielenosoitukseen sopimusta vastaan.

ACTA tuodaan uudelleen EU-parlamentin käsittelyyn kesällä, Suomessa hallituksen esitystä odotetaan syksylle.

- Toivottavasti eduskunnalla on tarpeeksi selkärankaa jättää tällainen demokratiaa syvästi halveksuva sopimus ratifioimatta, toivoo Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi.

Lisätietoja antavat:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Janne Paalijärvi
Tiedottaja, Piraattipuolue
040 527 5470

Lähteitä:
http://www.techdirt.com/articles/20120126/11014317553/european-parliament-official-charge-acta-quits-denounces-masquerade-behind-acta.shtml
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/effi-acta-est%C3%A4%C3%A4-parannukset
http://www.tietokone.fi/uutiset/suomi_allekirjoitti_salamyhkaisen_acta_sopimuksen
http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=239610&nodeid=15148&contentlan=1&culture=fi-FI
http://www.bbc.co.uk/news/technology-16686265

Tekijänoikeustoimikunta sitten ehdotti piraattisensuuria lakiin. Ehdotuksissa mm. piraattisivustoja pitäisi pystyä sensuroimaan oikeuslaitoksen ohi, ja Internet-yhteydet pitäisi voida automaattisesti katkaista pelkän piratismiepäilyn perusteella. Ja Elisa Viihde ja muut laajakaista-TV-palvelut muuttuisivat paljon kalliimmiksi.

Tuskin pöly on laskeutunut Elisan ja Saunalahden jo ensimmäisenä päivänä kierretyn “piraattieston” ympäriltä. Tuskin on juuri toisen EU-maan osalta ehditty tällainen sensuuri tuomita Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja tuskin on Yhdysvalloissa ehditty vastaavat lait hyllyttää.

Suomessa edes tuota Elisan saamaa tuomiota ei ole vielä käsitelty kuin käräjäoikeudessa. Sotisi kaikkea järkeä vastaan edes alkaa kirjoittaa asiasta lakialoitetta tässä tilanteessa.

Ja EU-parlamentti ei ole vieläkään hyväksynyt ACTAa, eikä ehkä hyväksykään. Sen suhteen olemme viimeisiä vapauden linnakkeita maailmassa, yritysvaltaa vastaan. Miksi ihmeessä täällä edes ehdotellaan tuollaisia?

Mikä v*n tekijänoikeustoimikunta

Pari vuotta tätä 240-sivuista mietintöä vääntäneen tekijänoikeustoimikunnan jäseninä toimi, muutaman poliitikon ja yritysten edustajien lisäksi, mm. Lauri Kaira, Gramexin apulaisjohtaja; Riikka Tähtivuori, EK:n “asiantuntija”; Jarkko Tontti, Suomen kirjailijoiden liitosta; ja lakiasiainjohtaja Martti Kivistö Teostosta.

Teosto ja Gramex ovat TTVK:n takana vaikuttavia, läpikorruptoituja ja korruptoivia tahoja. Sekä artistien että kuluttajien alistajia. Yhdistyksiä, joiden tehtävänä pitäisi olla puolueettomasti valvoa tekijöiden etuja, mutta jotka ovat ottaneet tehtäväkseen säätää lakeja suuryritysten hyväksi.

Kirjailija Jarkko Tontti taas on se tyyppi, joka Facebookissa jatkuvasti syyttelee vihreitäkin “kaappipiraateiksi”, koska kaikki näistä eivät kannata sananvapauden rajoittamista, kuluttajien vakoilua, ja äärimmäisiä rangaistuksia.

Kivaa porukkaa siis?

TV-katsoja – varo!

Yle ja MTV saivat läpi ehdotuksensa siitä, että saisivat arkistoida kulttuurihistoriallisesti arvokasta materiaalia, mikä tarkoittaisi heille rahallista hyötyä siitä. No, onhan ainakin Yle valtionyhtiö…

Sen sijaan TV-Kaistan tyyppiset palvelut herättivät kysymyksiä:

“Operaattoreiden tarjoamat verkkotallennuspalvelut aiheuttavat haittaa televisioyhtiöille esimerkiksi rapauttamalla kaupallisen televisiotoiminnan toimintaedellytyksiä sekä estävät tekijöitä ja tuottajia saamasta korvausta sisältöjen käytöstä.”

“Kun asiakkaille ei valmisteta jokaiselle omaa yksityistä kopiota vaan digitaalisen kopioon muodostetaan yhteys muille ohjelman tilanneille asiakkaille, on mahdollista, että palvelussa syntyvää yksityistä kopiota käytetään myös muuhun kuin ko. asiakkaan omaan yksityiseen käyttöön.”

No niinhän varmasti tehdään! Mitä järkeä palvelun olisi säilyttää asiakkaidensa lukumäärän verran samanlaisia kopioita jostain TV-ohjelmasta, kun yksi levyllä oleva kopio riittää kaikkien asiakkaiden palvelemiseen? Eikö tietotekniikkaa saa käyttää fiksusti?

Rahan nyhtäjille myös nettidigiboxin käyttäjät ovatkin “yleisöä”. Yleisöä, jolta ei saada kerättyä Teosto-maksuja digiboksistaan! Piraatteja! Ja nettidigiboksi on piraattipalvelu!

Mm. mietinnössä listatut TVkaista, Maxivision, Netikka TV, Elisa Viihde, MPY Laajakaista TV, Lumotv 24 h, PPO Laajakaista TV, BooxTV, ReTV sekä Soneran Koti-TV ovat kohta pulassa. Erilaisten vaihtoehtojen mukaan ne joutuisivat joko sensuroimaan osan TV-ohjelmista asiakkailtaan, tekemään sopimuksia rohmujärjestöjen kuten Teoston kanssa, tai TV-yhtiöiden kanssa; ja/tai ne joutuisivat seuraamaan asiakkaidensa käyttäytymistä ja ohjelmien katsomista, ja tilittämään lisenssimaksut joka ainoasta katselusta.

Eikä auttaisi, vaikka palvelimet sijaitsisivat ulkomailla; silloinhan ne tietysti sensuroitaisiin!

Älkäämme koskaan antako näiden tulla laiksi

Tekijänoikeustoimikunnan työ on jo päättynyt. Tämä muistio oli sen viimeinen kosto: ajetaan Internet-sensuuria, ja hyökätään orastavia pilvipalveluita vastaan, kun tekijänoikeusjärjestöille annetaan valtaa siihen, mihin kuluttaja saa TV-ohjelmansa tallentaa.

Piraattipuolue, ja moni mediakin, varoitti tämän toimikunnan työstä etukäteen jo aikaa sitten. Eipä se silloin kovin monia kiinnostanut. Kiinnostaako nytkään? Onko kivempi vain nuokkua?

Mitä ihmettä pitäisi tehdä, jotta tuo mietintö hylättäisiin suorilta, ja jotta päättäjämme eivät enää koskaan palkkaisi tuollaista lobbariporukkaa punomaan yhtään lakiehdotusta mistään, millään alalla?

Ehdotetut lainmuutokset on tehty palkattujen suuren bisneksen edunvalvojien toimesta, meidän maksamaamme ylimääräistä palkkiota vastaan; ja ne sotivat EU:ta myöten vahvistettuja kansalaisoikeuksia, ja suomalaista Internet-yrittäjyyttä vastaan. Niissä ei ole hevon v*akaan järkeä minkään muun, kuin TO-mafian ja TV-yhtiöiden vakiintuneiden bisnesten kannalta.

Oikeasti – VMP, mutta Todellakin Kiinnostaa tämmöinen touhuilu. On ihan rehellisesti silkkaa korruptiota, jos harvojen edunvalvojat kirjoittelevat valmiita, ja yksiselitteisesti itseään hyödyttäviä lakiesityksiä, laiskalle ja ymmärtämättömälle hallitukselle. Tässä kuviossa ei ole mitään tervettä tai puhdasta.

Suomi ei ole yritys, eivätkä sen miljoonat Internetin käyttäjät ole mitään työntekijöitä. Me olemme äänestäjiä. Me olemme niitä työnantajia, jotka valitsevat päättäjiä valvomaan oikeuksiaan ja etujaan! Me emme ole tyhmiä.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) halusi laajentaa hyvitysmaksua. Maksupohjan laajentaminen kaatui, entiset maksut nousivat. Kompromissiin vaikuttivat varmasti asiasta noussut häly, Nokian reaktio ja toisten viranomaisten kielteiset lausunnot. LYHTY:n projektinjohtaja, tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira pitää aiemmassa kirjoituksessaan “esityksen nostattamaa hälyä täysin suhteettomana”.

Kairalla on hyviä pointteja. Koko hyvitysmaksujärjestelmä uudistetaan jo ensi vuonna, jolloin nykyisenkaltaisesta maksusta luovuttaneen. Kannattaako taistella juuri nyt? Lisäksi hyvitysmaksut ovat pääsääntöisesti aika pieniä summia laitteiden kokonaishintaan nähden. Tai sitten tallennusvälineen hinta ylipäänsä on niin pieni, ettei maksulla ole arkikäytössä hirveästi väliä.

Jotkut harrastekäyttäjät valittavat toki aiheellisesti ikävästi kirpaisevista hyvitysmaksuista. Suomen kameraseurojen liitto on kampanjoinut niitä vastaan. On myös ylipäänsä perverssi ajatus, että pari laillista yksityiskopiota aiheuttaisivat taloudellista menetystä, jota pitäisi korvata.

Silti: hyvitysmaksu – ketä kiinnostaa? Me suomalaiset pystymme kyllä tämän vääryyden yhteisönä kestämään. Sen sijaan tekijänoikeusrikoksista tuomittujen talous ei kestä satojen tuhansien eurojen korvauksia. Ne ovat suurin vääryys tämänhetkisessä tekijänoikeusjärjestelmässä. Olisin valmis vaikka hyvitysmaksujen kymmenkertaistamiseen, jos sillä saataisiin edes Suomen tekijänoikeusjärjestöt lopettamaan epäinhimillinen piraattijahti.

EFFI:n kritiikkiä saanut kampanja on kuitenkin hyvä, koska se kiinnittää keskivertokansalaisten huomiota tekijänoikeusasioihin. Kampanja kertoo myös turhautumisesta valtakoneistoon. EFFI on vuosikaudet yrittänyt saada järkeä asioihin.

Arhinmäki on ministeriaikanaan ollut hyvä sanoissa, muttei teoissa. Ensimmäinen varsinainen teko oli vaatimus laajentaa hyvitysmaksua. Hänen edeltäjänsä, RKP:n Stefan Wallin, edusti viime vuonna tiukempaa linjaa. Taiteilijat syyttivät häntä “hyvitysmaksun romuttajaksi”. Maksun laajentamisessa ei siis ollut kyse “pakon edessä” tehdystä ratkaisusta.

Lisäksi Arhinmäki ilmoitti, ettei tekijänoikeuden työsuhdeolettama etene hänen kaudellaan. En ole kovin innostunut tästä. Tekijänoikeustoimikunnan tuoreessa esityksessä kaavaillaan näet tv- ja radiokanaville sekä lehdille oletusarvoista oikeutta käyttää niille tehtyjä teoksia osana verkkoarkistoa, kuten Ylen Elävää arkistoa. Tekijällä olisi mahdollisuus erikseen kieltää käyttö.

Nyt oletus on se, ettei tällainen käyttö ole sallittua ilman erillistä lupaa. Tämä on rajoittanut vakavasti esimerkiksi Elävän arkiston kehittämistä. Yksi Tekijänoikeusfoorumin “piraattihenkisistä” puheenvuoroista tulikin Elävän arkiston edustajalta.

Edellä kuvattu esitys on harvinainen valopilkku tekijänoikeuspolitiikassa. Se merkitsee kuitenkin työsuhdeolettaman vahvistumista. Aikooko Arhinmäki siis pysäyttää lain?

Arhinmäki on myös todennut vastustavansa nettisensuuria. Jos tekijänoikeustoimikunnassa valmisteltu sensuurilakiesitys jää homehtumaan hänen pöydälleen loppuvaalikaudeksi, annan hyvät pisteet.

Eräs konkreettinen parannus, jonka Arhinmäki voisi halutessaan tehdä, olisi asettaa jonkimoinen katto tekijänoikeuksien rikkomisesta määrättäville korvauksille. Arhinmäkihän on sanonut olevansa “tekijän puolella isoja mediakorporaatioita vastaan”. Hän voisi myös asettua kuluttajan puolelle niitä samoja korporaatioita vastaan. Sitä odotellessa…

Lisää kuunneltavaa ja luettavaa:

LYHTY:n Lauri Kaira ja EFFI:n Ville oksanen YleX:ssä (nauhoite)
Lilja Tammisen blogikirjoitus
Ville Hautakankaan blogikirjoitus

Piraattipuolueen delegaatio kävi tiistaina 16.8. opetus- ja kulttuuriministeriössä tapaamassa valtiosihteeri Jarmo Lindéniä ja kulttuuriyksikön johtaja Jukka Liedestä. Lindén on ministeri Arhinmäen oikea käsi ja samasta puolueesta, Liedes puolestaan Lex Karpelan valmistelusta muutama vuosi sitten vastannut, kokenut virkamies (ja tietenkin entinen Teoston lakimies). Tekijänoikeusasiat eivät kuulu valtiosihteerin keskeisimpään asiantuntemusalaan, joten johtaja Liedes lienee ainakin vaalikauden alkupuolella poliittisen johdon tärkeimpiä luottohenkilöitä.

Tapaamisessa käsitellyt asiat:

1. Pääsyn estäminen “piraattisivustoille”

   Elisalle on tehty vaatimus pääsyn estämisestä Pirate Bay -sivustolle ja ratkaisu asiassa on odotettavissa lähiviikkoina. Kerroimme, että odotamme ministeriöltä reagointia asiaan, jos oikeus antaa sensurointimääräyksen. Sellaisten salliminen ei ollut lain alkuperäinen tarkoitus, ja se olisi hyvin mahdollisesti ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. “Blokkaamista ja kieltämistä” vastustavan Arhinmäen ministeriuralle olisi hyytävä alku, jos oikeus antaisi merkittävän “blokkauspäätöksen”, eikä ministeriö alkaisi korjata lainsäädäntöön ilmaantunutta ammottavaa aukkoa.

2. Tekijänoikeustoimikunnan kokoonpano

   Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteydessä toimivasta tekijänoikeustoimikunnasta on muodostunut tavallisiin ihmisiin kohdistuvan piraattijahdin ykköslinnake. Keväällä vuodimme toimikunnassa valmistellun lakiluonnoksen, jossa olisi selväsanaisesti mahdollistettu se, että teleyritykset voitaisiin määrätä sensuroimaan piraattisivustoja. Liedeksen mukaan ministeriö ei ollut tässä mukana, vaan kyse oli toimikunnan sooloilusta. Esityksen etenemismahdollisuudet lienevät heikot.

   Toimikunta nimitetään uusiksi loppuvuodesta, ja nyt on hyvä tilaisuus koettaa saada sen kokoonpano monipuolisemmaksi. Tällä hetkellä se on täytetty kovan linjan tekijänoikeuslobbareilla. Toimme esille, että mielestämme kokoonpanosta voisi muutaman tekijänoikeusjärjestöjen ja media-alan yritysten edustajan vaihtaa vaikkapa akateemisiin asiantuntijoihin ja harrastajajärjestöjen edustajiin.

   Esimerkiksi Suomen kameraseurojen liitto on kampanjoinut hyvitysmaksuja (kasettimaksuja) vastaan ja elokuvaharrastajia kuultiin kuvaohjelmien tarkastuslakia muutettaessa. Harrastajajärjestöillä olisi varmasti annettavaa toimikunnassa. Edustusta vailla on tällä hetkellä myös ohjelmistoala, vaikka ohjelmoijat ovat yksi suurimmista oikeudenhaltijaryhmistä.

3. Hyvitysmaksu-uudistus?

   Keväällä julkaistiin selvitys yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujen (ns. kasettimaksu) uudistamisesta. Selvityksessä ehdotetaan, että laitekohtaisesta maksusta luovuttaisiin, ja hyvitysmaksurahat kerättäisiin vastaisuudessa tv-maksujen ja taajuusalueiden huutokauppaamisen tuotoista. Tällainen muutos olisi parannus nykytilaan. Arvioisin tämän uudistuksen toteutumismahdollisuudet hyviksi.

   Selvitys ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton. Petteri Järvinen on kirjoittanut asiasta hyvin blogissaan, joten en käsittele asiaa tässä tarkemmin.

4. Varoituskirjelain paluu?

   Käydyistä keskusteluista ainakin allekirjoittaneelle jäi se kuva, ettei “varoituskirjelain” uudelleen herättämistä ole poissuljettu. Lakiesityshän raukesi keväällä, koska sitä ei ehditty käsitellä ennen vaalikauden päättymistä. Uusi hallitusohjelma ei kuitenkaan velvoita mihinkään tekijänoikeuksien kiristyksiin. Mikäli valta ministeriössä todella on poliittisella johdolla, laki tuskin etenee.

Piraateista tapaamiseen osallistuivat Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti, Piraattinuorten puheenjohtaja Lari Yltiö ja Helsingin piraattien varapuheenjohtaja Len Merikanto.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen tulo uuden hallituksen kulttuuriministeriksi on Piraattipuolueen tavoitteiden toteutumisen kannalta lupaavaa. Hän on suhtautunut johdonmukaisen kriittisesti teosten epäkaupallisen kopioinnin laittomuuteen.

Jo syksyllä 2009 Arhinmäki totesi Kansan uutisissa, että “monet tiedon vapaalle jakamiselle asetetut keinotekoiset rajoitukset hyödyttävät lähinnä suuryrityksiä ja isoa rahaa, eivät taiteilijoita, muusikkoja tai tieteentekijöitä”. Arhinmäki halusi vasemmistoliiton rakentavan “uutta, verkottuneeseen yhteiskuntaan sopivaa tiedon ja kulttuurin jakamisen mallia”. Arhinmäki oli hyvin perillä nettikopioinnin luonteesta ja huomautti, että “aineetonta jaettaessa kaikille jakaminen ei vähennä kenenkään omaa osaa”. Hän totesi, että siksi “vasemmiston tulee myös tarkastella kriittisesti tiedon ja kulttuurin vapaalle jakamiselle asetettuja esteitä”.

Ministeriksi tultuaan Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Arhinmäki oli samoilla linjoilla. Hän sanoi uskovansa, että ihmisillä on edelleen halua ja varaa ostaa kulttuurituotteita, vaikka netistä niitä saa laittomasti ilmaiseksi.

Piratismin vastaisista toimista Arhinmäellä oli tällaista sanottavaa:

“Internetiin täytyy saada kanavia, joissa kuluttajat ja luovan työn tekijät kohtaavat niin, että myös tekijä saa toimeentulonsa. Ministeriö voi olla puskemassa ja avittamassa tätä kehitystä, mutta karhunpalveluksen me teemme kaikille, jos kaikki yritetään vain blokata ja kieltää.”

Huomionarvoista on myös, että vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelmassa oli vaatimus teosten epäkaupallisen kopioinnin laillistamisesta. Puolueen nuorisojärjestö Vasemmistonuoret hyväksyi lisäksi keväällä uuden poliittisen ohjelmansa, jossa vaatimukset tekijänoikeuslain lieventämisestä ovat selkeästi esillä.

Muutenkin piraattien linjoilla usein oleva Arhinmäki teki aikanaan Ruotsin FRA-laista eduskunnassa kirjallisen kysymyksen. Hän vaati Suomen hallitusta ottamaan suomalaisten viestintäsalaisuuteen kohdistuvan uhan esille Ruotsin hallituksen kanssa. Aiemmin mainitussa Kansan uutisten mielipidekirjoituksessa hän muistutti lisäksi, että yksityisyyden suoja ja sananvapaus tulee säilyttää myös verkossa.

Vaikka hallitusohjelmaan tehty kirjaus tekijänoikeuksista jättää auki mahdollisuuden lain kiristyksiin, on vaikea kuvitella, että Arhinmäki kovin mielellään lähtisi esittämään kiristyksiä. On kuitenkin muistettava, että tekijänoikeus-lobby on onnistunut viime vuodet tehokkaasti loisimaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. Lobbareiden käsikassarana toimiva tekijänoikeustoimikunta puskeekin koko ajan eteenpäin lakien kiristysvaatimuksia. Arhinmäen alaiset ministeriössä ovat myös tiukan linjan kannattajia. Nähtäväksi jää, miten tuore ministeri selviää näistä paineista.

Vaikka tekijänoikeuslaki ei alkaneella vaalikaudella kiristyisikään, se tuskin tulee kuitenkaan lievenemään. Hallitusohjelmassa ei esitetä lievennyksiä, ja on vaikea kuvitella, että Arhinmäki yrittäisi oma-aloitteisesti ajaa niin kiistanalaisia asioita. Vähäisempiä parannuksia voisi sen sijaan olla näköpiirissä. Jospa ensi syksynä nimitettävän uuden tekijänoikeustoimikunnan kokoonpano olisi nykyistä monipuolisempi?

Ministerin valtiosihteeriksi on nimitetty Jarmo Lindén, joka toimi edellisen vasemmistoliittolaisen kulttuuriministerin, Claes Anderssonin, erityisavustajana. Arhinmäen omaa erityisavustajaa ei ilmeisesti ole vielä nimitetty. Nimityksellä tulee olemaan merkitystä sen suhteen, miten hyvin yhteydenpito ministeriin sujuu eri tahojen näkökulmasta.

Monet nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää ja levy-yhtiöitä puolustavat artistit eivät ilmeisesti ymmärrä, että muutoksia on aina tapahtunut musiikin esittämisen ja säveltämisen rintamalla. Yleensä hyvissä asemissa olevat henkilöt haluavat pitää kiinni kaikin keinoin erityisasemastaan, mutta usein myös merkittävät henkilöt ovat haistattaneet olemassa olevalle järjestelmälle paskat ja romuttaneet vanhat käsityksemme asioista.

Klassinen esimerkki tästä on Wolfgang Amadeus Mozart, joka oli ensimmäisiä vapaita säveltäjiä. Nykyinen tilanne on yhtä kieroutunut, kuin aikoinaan se, jonka Mozart koki turmelevan hänen herkkää ilmaisuaan ja rajoittavan merkittävästi hänen taiteellisia vapauksia itsenäisenä artistina.

Koska Mozartin aikana feodaaliherrat rahoittivat musiikin tekemisen, säveltäjät ja orkesteri olivat vailla suurtakaan sananvaltaa. Mitä kovempi pamppu, sitä arvostetumpi säveltäjä ja suurempi orkesteri. Vain kovimmilla riistäjillä oli varaa kokonaiseen sinfoniaorkesteriin.

Säveltäjä oli siis käytännössä monesti ruhtinaalle pelkkä hyödyke ja nokitteluväline, sillä tunnetumpi säveltäjä tallissa takasi suuremman suosion snobien keskuudessa. Musiikin esittäminen tapahtui käytännössä ainoastaan seurapiirieliitille, eivätkä he arvostelleet sitä usein musiikillisin perustein, vaan vaikuttimena olivat kyseisten piirien psykoottiset mielenliikkeet ja nopeasti vaihtuvat trendit. Säveltäjän vapauksia rajoitettiin, ja esimerkiksi oopperoiden librettoihin ei ollut suurtakaan vaikutusvaltaa, vaan aiheen teksti ja esityskieli annettiin herrojen toimesta.

Useiden vastoinkäymisten sekä uralla nousemiseen tarvittavan mielistelyn takia, musiikin tekeminen näihin lähtökohtiin ei enää kiinnostanut Mozartia. Hän päätti irrottautua tästä kuviosta ja ryhtyi vapaaksi säveltäjäksi. Vaikka Mozartin elämä päättyikin lopulta aika kurjissa oloissa emme voi kiistää hänen tekemisensä uhrauksien vaikutusta siihen, että artistit lopulta murtautuivat pois tästä järjestelmästä. Monet Mozartin merkittävistä teoksista on tehty aikana, jolloin hän toimi vapaana säveltäjänä.

Onneksi monet nykyajan mozartit, kuten Radiohead, ovat alkaneet tajuta mikä merkitys on artistin vapaudella ja pyrkineet pois ruhtinaiden ikeestä, kohti todellista vapautta. Teostojen ja levy-yhtiöiden ylivallasta irrottautuminen onkin nähdäkseni samanlainen kuoriutumisprosessi, jonka Mozart kävi aikoinaan läpi.

Meidän on muistettava, että tämä prosessi tähtää ennen kaikkea artistin ilmaisun vapauteen ja musiikin tuomiseen sitä rakastavien ihmisten saataville. Nykyajan salierit ovat tyytyväisiä tilanteeseen ja he vihaavat mozarteja, koska pelkäävät näiden tuoman vapauden uhkaavan toimeentuloaan ja asemaansa. He ovat kuitenkin pian muinaisjäänteitä ja heidät muistetaan katkerina valittajina, jotka olivat muutoksen tiellä.

Mozartin elämästä kiinnostuneet voivat lukea lisää kirjasta Mozart – Neron muotokuva.

Tekijänoikeustoimikunnassa valmisteltu ja Piraattipuolueen viime viikolla julkaisema muistio tekijänoikeuslain kiristämisestä on mitä ilmeisimmin suurelta osin musiikkiteollisuuden käsialaa. Muistiossa vaaditaan aktiivisempaa roolia teleyrityksille – ne voitaisiin uhkasakolla pakottaa sensuroimaan epäiltyjä “piraattisivustoja”.

Tekijänoikeustoimikunnan pöytäkirjoista ilmenee, että toimikunnan kokouksissa 14.3. ja 22.3. käsiteltiin samaa lakimuutosideaa Musiikkituottajat ry:n asianajajan, Lauri Rechardtin, esityksestä. Tätä seuraavan parin kuukauden aikana Rechardtin esityksestä on ilmeisesti sorvattu toimikunnan ja oikeusministeriön asiantuntijoiden kanssa käytännössä valmis lakiesitys. Sitä käsiteltiin 2.5. pidetyssä kokouksessa, jossa päätettiin viedä lakiesitystä eteenpäin. On mielenkiintoista nähdä, tuleeko hallitusohjelmaan mainintoja tähän aihepiiriin liittyen.

Hyvin mielenkiintoista on myös lakiesityksen valmistelu samaan aikaan, kun oikeudessa vaaditaan Elisaa estämään pääsy The Pirate Bayhin. Estovaatimuksen takana on, kuinkas ollakaan, Musiikkituottajat ry, ja asiaa on kommentoinut julkisuudessa nimenomaan Lauri Rechardt. Käytännössä siis Rechardt on toisella kädellä kirjoitellut vaatimusta Elisalle The Pirate Bayn sensuroimiseksi, ja toisella sensuurilakiesitystä opetus- ja kulttuuriministeriölle.

Nämä toimenpiteet on vielä ajoitettu sopivasti yhteen. Jos Elisalle tehty sensuurivaatimus kaatuu oikeudessa, sitä voidaan käyttää osoituksena lain kiristämisen tarpeesta, ja asiaa koskeva lakiesitys löytyykin jo takataskusta. Jos vaatimus hyväksytään, suunniteltu lakimuutos ehkä haudataan, tai sitten sitä esitetään joka tapauksessa “selkeyttämään” tilannetta.

Tämä tapahtumaketju on jälleen osoitus siitä, miten tehokkaasti viihdeteollisuuden lobbarit onnistuvat loisimaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. Lobbarit muotoilevat ideat, ja sen jälkeen niitä jatkotyöstetään veronmaksajien rahoilla ministeriön virkatyönä. Esitykset tehdään mahdollisimman valmiiksi mahdollisimman hiljaisesti, ja tuodaan ne ainoana “hyvin valmisteltuna” vaihtoehtona esille. Näin sujuu lainvalmistelu Suomessa.

Tekijänoikeustoimikunnan puheenjohtaja Niclas Bruun on julkisuudessa väittänyt, että “kyseessä ei ole ehdotus”, ja että nyt tehdään vasta “alustavia luonnoksia”. Tämä on varsin vähättelevästi sanottu. Kyseinen muistio on laadittu hallituksen esityksen muotoon – se on viittä vaille valmis lakiesitys.

EU-tasolta kuuluu kahdenlaisia uutisia. Komission immateriaalioikeusstrategiassa kaavaillaan laajempaa “yhteistyötä” teleryitysten ja oikeudenhaltijoiden välille, mikä saattaisi merkitä vapaaehtoisia tai jopa pakollisia sensuuritoimia. Toisaalta eräässä EU-tuomioistuimen päätösluonnoksessa teleyrityksiin kohdistuvien verkkoliikenteen estovelvoitteiden todetaan olevan EU-säännösten ja ihmisoikeuksien vastaisia. Asiassa ei ole vielä annettu lopullista päätöstä.