Kolumni on julkaistu Purjeessa 5/2010.

Finreactorin ja parin muunkin tiedostonjakotuomion jälkimaingeissa on paikallaan kysyä, miksi ihmiset lataavat tekijänoikeudella suojattua materiaalia.

Ihmisillä on polttava halu niin hankkia kuin jakaakin kaikkea. Villi tiedostonjako on lisensoitujen kaupallisten palveluiden ohella vain yksi tapa saada haluamansa. Jos laillista ja helppoa keinoa hankkia esimerkiksi tv-sarjoja ei ole, se tehdään laittomasti. Tässä ei ole mitään omituista: kun virallista tarjontaa ei ole, syntyvät mustat markkinat.

Mitä teen, kun haluan katsoa brittiläisen Doctor Who -tv-sarjan viidennen tuotantokauden toisen jakson heti ja hyvälaatuisena? Tätä ei BBC tarjoa. Entä jos haluan kuunnella Alivaltiosihteerin jonkin Radio Mafiassa soineen sketsin? En saa, vaikka haluaisin maksaa.

Mediateollisuuden edustajat ihmettelevät usein sitä, miksi nykyiset palvelut eivät kelpaa: “Mikseivät jotkut ole valmiita maksamaan nettikaupassa edes euroa musiikkitiedostosta?” Suomessakin jaksetaan ihmetellä sitä, miksi useammat eivät käytä jo olemassa olevia esimerkiksi äänitteiden nettiostopalveluita.

Syy epäsuosioon on se, että nämä palvelut tuppaavat aina olemaan myöhässä, ja ne pilataan usein kopiosuojauksilla ja huonolla käytettävyydellä. Lobbarit ihmettelevät nyt yksittäisten musiikkitiedostojen myyntiä, vaikka sellaisten palveluiden olisi pitänyt olla kaiken kansan saatavilla reilut kymmenen vuotta sitten. Taas ollaan myöhässä. Musiikin saralla nyt on Groovesharkin ja Spotifyn streamauksen aikakausi.

Kerta toisensa jälkeen huomataan, että korkean profiilin viihdeteollisuuden ulkopuoliset harrastelijat luovat parempia palveluita kuin ne, joilla on käytettävissään tuotekehitykseen paljon rahaa.

Luovan alan markkinat ovat kysyntävetoiset. Tärkeintä ei ole, että tuottajat saavat uuden rahastuskanavan, vaan että kansalaiset saavat haluamansa kulttuurinautinnon mahdollisimman helposti. Uudet, toimivat ja helppokäyttöiset musiikin kuunteluun ja videoiden katseluun keskittyvät palvelut eivät ole tiedostonjaon “tappajia” vaan sen suurimpia kilpailijoita.

Ihmiset eivät hae viihdettään sieltä, mistä sen saa halvimpaan hintaan, vaan sieltä, mistä sen saa helpoiten. Piratismi ei ole ongelma eikä syy rangaista kuluttajia, vaan seuraus viihdeteollisuuden omasta hitaudesta ja välinpitämättömyydestä.

Kolumni on julkaistu Purjeen numerossa 4/2010

Opetusministeriön osin rahoittamassa uudessa tekijänoikeuskampanjassa kysytään:  ”– – käytkö 
itse töissä ihan vaan tekemisen ilosta?” Kampanjassa muistutetaan siitä, että Katri Helenan musiikista ja James Bond -elokuvasta pitää maksaa, vaikka ne ovat kätevästi kopioitavissa netistä.

Sitä ei sanota suoraan, mutta kampanja herättää miettimään, tekevätkö elokuvan ja musiikin konkarit työtään vain rahasta. Motivaation opiskeluun tai työhön ei pitäisi olla pelkkä raha. Ennen kaikkea: tasa-arvoisen mahdollisuuden opiskeluun ja työhön ei pidä olla rahasta kiinni.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus löytää oppia kaikista kiinnostavista asioista niin paljon, että 
edes muutamaa taitoa hyödyntämällä syntyy tuloja. Taloudellista turvaa riittää jonkin alan 
ammattilaisille nykypäivänä vain hetken. Usein on opeteltava lisää, jotta työ pysyy mielekkäänä ja tuottavana.

Seitsemän miljardia ihmistä planeetallamme puskee kehitystä eteenpäin hillittömällä vauhdilla. Tästä ei tule ahdistua vaan riemuita. Jokaiselle pitää sallia mahdollisuus oppimiseen, luovuuteen ja luovaan yrittämiseen.  Mistä tietää, mistä tulee suurta ja tärkeää maailmalle? Luovuus 
ei ole suurten asioiden luomista tyhjästä vaan pienten asioiden rohkeaa yhdistelyä.

Suomi on ollut harvinaisen edistyksellinen maa, jossa jokaiselle kansalaiselle varallisuudesta 
riippumatta on pyritty tarjoamaan ilmainen koulutus. Tietokoneet ja internet ovat käteviä ja
 halpoja oppimisen välineitä. Siksi kansainvälisen sivistyksen laajentaminen vaatisi nyt kannustusta helposti kopioitavan ja muokattavan sisällön hyödyntämiseen opetuksessa.

On ehkä mahdotonta vetää rajaa viihteen ja asiasisällön välille. Luvatta kopioidun kappaleen
 sanoituksen muistaminen saattoi tuoda jollekin nuorelle ratkaisevan pisteen tämän kevään ylioppilaskirjoituksissa. Ehkä korkeampi arvosana joudutti hänen pääsyänsä johonkin oppilaitokseen.

Toisella puolen maailmaa joku voi katsoa YouTubeen luvattomasti lisätyn Katri Helenan esityksen ja syttyä suomen opiskeluun. YouTube ei kärsi käyttäjiensä tekijänoikeusrikkomuksista, mutta jokainen katselu kannustaa siellä jatkuvaan jakamiseen.

Kaikilla ihmisillä on opetettavaa toisille.  Päästetään kaikki oppi nettiin, jotta taiteelle ja 
tieteelle voisi kehittyä yllättäviä muotoja.

Kesän paahtavat helteet eivät ole kukistaneet luovia piraattejamme, ja vuoden neljäs Purje on nyt saatavilla. Sen voi ladata pdf-muodossa tai lukea selainlehtenä.

Tällä kertaa käsittelemme muun muassa ensi kevään eduskuntavaaleja, arvostelemme Wired-lehden päätoimittajan Chris Andersonin kirjan Ilmainen – Radikaalin hinnan tulevaisuus sekä esittelemme kuukauden piraattina puolueen toisen varapuheenjohtajan Petri Laguksen.

Purje etsii myös vahvistuksia toimitustiimiin. Jos olet tyylitajuinen ideanikkari, halukas kokeilemaan uutistoimittajan uraa tai olet muuten vain innokas, ilmoittaudu irkissä kanavalla #purje @ PirateNet tai laita sähköpostia osoitteeseen purje@piraattipuolue.fi. Ei maakrapuja.

Kolumni on julkaistu Purjeen numerossa 3/2010.

Musiikin määrä on jatkuvassa kasvussa, mutta ajoittain kuulee kauhukuvia musiikkialan kuolemasta. Tilastojen valossa tämä jää turhaksi pelotteluksi.

Millä mitataan musiikkiteollisuuden menestystä? Levymyynnillä? Nykyään julkaistaan jo varsin kattavia digimyyntitilastoja, mutta nekin alkavat olla vanhentuneita musiikin pilvipalveluiden kuten Spotifyn ja Groovesharkin aikakautena. Voidaan kuitenkin sanoa, että levyteollisuudelle saattaa käydä tulevaisuudessa huonosti, ellei se opi nopeasti uusille internetajan tavoille.

Levyteollisuus ei tarkoita musiikkiteollisuutta. Totuus on, että maailmassa tehdään yhä enemmän musiikkia, joka ei näy missään vanhanmallisissa tilastoissa. Äänitemyyntitilastot eivät enää yksittäisten kappaleiden digimyynnin ja streamatun musiikin aikana tee oikeutta musiikkiteollisuuden menestyksen mittarina. Vastaavanlaisista tilastoista puuttuu lisäksi suuri määrä teoksia, joista vanhat tienausmallit eivät yksinkertaisesti hyödy.

Jamendo.com on Creative Commons -musiikin kehto. Palvelusta löytyy viimeisimmän tiedon mukaan yli 32 000 albumia yli 17 000 artistilta. Kaiken kaikkiaan täysin ilmaisessa jaossa olevaa musiikkia Jamendosta löytyy yli 210 000 raitaa. Vuoden 2009 lokakuussa Jamendo sopi kansainvälisen hotelli- ja ravintola-alan järjestö International Hotel & Restaurant Associationin kanssa CC-musiikin jaosta järjestön jäsenille. Sopimus kattaa vapaan musiikin jakelun 300 000 hotelliin ja kahdeksaan miljoonaan ravintolaan.

Nykyjärjestelmällä, missä suurin osa tekijänoikeusjärjestöistä ei tilastoi CC-musiikkia (esimerkiksi Teosto), tämä tarkoittaa sitä, että paperilla kaikki nämä hotellit ja ravintolat ovat yllättäen lakanneet soittamasta musiikkia. Vanhoihin mittareihin perustuvista tilastoista voi tällöin lukea, että kahdeksan miljoonaa ravintolaa on hiljentynyt täysin!

Pelkästään Creative Commons -lisensoitujen vapaasti katsottavien ja koettavien teosten määrä pyörii nykyään puolen miljardin yläpuolella, ja mitkään myyntitilastot eivät kartoita kunnolla tätä valtavaa määrää vapaata kulttuuria. Eikä tämä ilmiö koske vain musiikkia: jos kaikissa kulttuuria tai kulttuuriteosten määrää käsittelemissä luvuissa otettaisiin huomioon esimerkiksi YouTube, Flickr ja DeviantArt, ei olisi mitään epäselvyyttä siitä, että kulttuuri voi paremmin kuin koskaan ennen. Kasvu jatkuu pelottelusta huolimatta.

Purje on elänyt viimeaikoina hiljaiselossa mutta nyt vuoden kolmas Purje on julkaistu. Lehti on tuttuun tapaan saatavilla pdf-tiedostona, sekä hieman myöhemmin julkistettavana selainlehtenä.

Uudessa lehdessä muun muassa käsittelemme ohjelmistopatenttien haitallisia vaikutuksia, esittelemme ruotsalaisen piraattinuoren Victoria Westbergin, ja arvostelemme suomalaisen piraatteja käsittelevän teoksen Jokapiraatinoikeus. Kannattaa muistaa, että lehden kopioiminen, tulostaminen ja jakaminen on sallittua ja erittäin toivottavaa.

Uuden Purjeen julkaisun kanssa samaan aikaan saimme valmiiksi uudet uljaat kotisivumme jotka ovat Purjeen tyyliä mukailevat ja kunnioittavat. Sivulta löytyy aina uusin lehti ja kaikki numerot kattava lehtiarkisto. Uudet sivut palvelevat osoitteessa purje.fi

Hyviä lukuhetkiä Purjeen parissa!

Tampereella järjestetään tällä viikolla jälleen kerran Tampere kuplii -sarjakuvatapahtuma. Viikonloppuna tapahtuu paljon kaikenlaista piraateille mielenkiintoista.

Tampereen yliopisto järjestää perjantaina Tampere Kuplii Goes Academic -sarjakuvaseminaarin, jonka aiheena on on “Sarjakuva 2010-luvulla – lakia ja epäjärjestystä!”:

“Iltapäivällä seminaarissa pureudutaan tekijänoikeuksiin erityisesti sarjakuva-alan kannalta. Ensimmäisenä KTT, varatuomari Juha Salonen puhuu tekijänoikeuksista sopimussuhteena, keskittyen tekijän ja luovutuksensaajan tahtoon ja neuvotteluasemaan. Tekijänoikeuskentän toista puolta valottaa Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Harri Kivistö. Seminaari päättyy paneelikeskusteluun tekijänoikeuksista.”

Purjeella ja Piraattipuolueella on festivaalin Pienlehtimarssissa oma ständi lauantaina klo 11–18. Esittelemme jäsenlehteämme, ja paikalle voi toki tulla ihan vain juttelemaan piraattien kanssa. Väittelykin on sallittua ja varsin suotavaa.

Seuratkaahan tapahtumakalenteria ja tulkaa tapaamaan piraatteja ständille.

Kolumni on julkaistu Purjeen numerossa 2/2010.

Miksi kulttuurin vallankumoukselle annettava aika kuluu turhaan riitelemiseen?

Toisia piraattiasiat kuohuttavat, ja toisia ne eivät kiinnosta lainkaan. Piraattiasioilla tarkoitan tässä muun muassa informaation vapautta, demokratiaa ja yksityisyydensuojaa. Vaikka piraattien päätoimi on laveasti kansalaisoikeuksien turvaaminen, tällä hetkellä kaikkein puhutuin piraattiaihe on varmasti tiedostonjako.

Nettilataamista vastaan taistelemiseen on käytetty miljardeja euroja ympäri maailman. Vapaa tiedostonjako on kuitenkin vain yksi näkyvä huippu tällä hetkellä vellovasta kulttuurialan uudistusvaiheesta. Ongelmia on niin lainsäädännössä, liikemalleissa, taiteentekijöiden elinkeinossa kuin kuluttajan oikeuksissakin.

Jos ulkopuolinen ja älykäs kulttuureihin erikoistunut tutkija pitäisi yhteisöämme viisaana, hän varmaankin olettaisi, että kuluttajajärjestöt, tekijöitä edustavat tahot ja viihdeteollisuuden pamput kokoontuisivat yhteen ajoissa keskustelemaan ongelmista. Hänelle lienisi selvää, että yhteistyö on paras keino hoitaa tärkeitä yhteisiä asioita ja että riitelystä seuraisi vain viivästyksiä ja harmia kaikille.

Tutkija olettaisi ehkä piraattien ja epäkaupallista kopiointia vastustavien järjestävän konferensseja yhdessä. Hän ajattelisi heidän kokoontuvan yhteen arvioimaan tiukan objektiivisesti ja tarkasti toistensa ehdotuksia päämääränään yhteinen hyvä. Kaikki malttaisivat mielensä ja tarpeettomalta loanheitolta vältyttäisiin.

Näin ei tapahdu.

Propagandakoneistot pyörivät. Tavallisilta ihmisiltä vaaditaan järjettömiä korvauksia tekemättömistä vahingoista. Lainsäädäntöä tiukennetaan pelossa ja paniikissa jokaisen kansalaisen yksityisyyden kustannuksella. Internetsivustoilla, keskustelupalstoilla ja blogeissa näkee taistelua ja vihaa, joka saa kaikki haluttomaksi yhteistyöhön.

Kehityksen hidastamiseen ja tilanteen pahentamiseen syyllistyvät niin he, jotka rinnastavat nettilataamisen perunoiden varastamiseen torilta, kuin hekin, jotka sylki pärskyen ilmoittavat suoraan haluavansa tuhota Teoston. Jokainen hyökkäävä, liioittelevan provosoiva ja sarkastinen blogikommentti on kulkemista pois tilanteen selvittämisestä. Käytöstavoissa on parantamisen varaa sekä piraateilla että piraattien vastustajilla.

Ongelmat ovat todellisia. Niiden ratkaisemiseen ei ole pakko osallistua, mutta se olisi toivottavaa. Mitä ikinä teemmekin, älkäämme ainakaan pahentako tilannetta haukkumalla toisiamme. Oikeus ja totuus kulkekoon ylpeytemme edellä.

Piraattipuolueen jäsenlehti Purjeen numero 2/2010 on julkaistu! Lehti on saatavilla purjeen verkkosivuilta.

Uudessa numerossa haastateltava europarlamentaarikko Heidi Hautala kertoo Purjeelle Acta-sopimuksen luonteesta. Opastamme myös miten yksityisyys säilytetään verkkoa selatessa, sekä kuinka aktiivinen piraatti voi edistää yhteisiä asioita alueellaan perustamalla vaalipiiriyhdistyksen tai osallistumalla sen toimintaan.

Kuukauden piraatiksi nostettiin tällä kertaa PirateNet-irc-verkossa aktiivinen Inka “nakira” Salminen, Piraattinuorten rahastonhoitaja. Lankulta taas löytyy eräs suomalainen elokuva-alan ammattilainen.

Käy lataamassa uusin lehti, tai lue sen selainversio.

Muista, Purjetta saa halutessaan tulostaa niin paljon kuin huvittaa, ja sen levittäminen sosiaalisissa medioissa ja kahvipöytien äärellä on hyvää työtä.

Hetken talvilomaa viettänyt Purjeen toimitus on taas täydessä vauhdissa levittämässä piraattitietoutta uuden lehden muodossa. Tammikuun Purjeessa muun muassa puhumme piraattijahtiin syydetyistä miljoonista euroista, kuulemme piraattikirjailija Kaj Sotalan näkemyksiä, ja kerromme erinomaisesta PiratePad -palvelusta.

Uusi purje on ladattavissa Purjeen kotisivulta.

Tämän kertainen lehti on 16-sivuinen, mutta palaamme 20 sivun formaattiin taas helmikuun lopuilla ilmestyvässä vuoden toisessa julkaisussa. Purjeen toimitus toivottaa kaikille hyviä lukuhetkiä uuden lehden parissa!

Kolumni on julkaistu Purjeen numerossa 3/2009.

Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta äänilevyjen myynti on 2000-luvulla pudonnut vuosi vuodelta. Monet haluavat laittaa tämän ilmiön laittoman tiedostonjaon niskoille. Mutta onko myynnin putoamisessa jotakin niin ihmeellistä, että sille pitää etsiä syyllisiä? Miksi cd-levy nauttisi jatkuvasta suosiosta?

Tekijänoikeuskeskusteluissa esitetään usein, että musiikkiteollisuudella menee huonosti laittomien nettilatausten vuoksi. Väitteessä on kuitenkin se virhe, että markkinakonservatiivinen levyteollisuus käyttää musiikin menestyksen arviointiin vanhentuneita mittareita. Musiikkiteollisuuden menestymistä ei voi mitata vain levymyynnillä. Musiikkiteollisuuden kukoistaa, mutta levyteollisuus on pulassa.

Ihmisillä on käytössään rajallinen määrä rahaa viihdeostoksiin. Levyjen myynti on siis riippuvainen kaikesta siitä, mikä vaikuttaa ihmisten rahankäyttöön. Levymyynti laskee, kun kuluttajat panostavat yhä enemmän elokuviin ja videopeleihin, joiden molempien myyntimäärät ovat vuosi vuodelta kasvaneet huimasti. Myös kulutustottumukset ovat muuttuneet, ja nykyään yksi jakelukanava ei riitä kuluttajien halutessa yhä enemmän yksittäisiä kappaleita kokonaisten levyjen sijaan.

Cd-levyissä on se hyvä puoli, että niistä saa hyvin tarkat myyntiluvut. Vapaassa nettijakelussa saman tarkkuuden saavuttaminen on vaikeaa, kun samalla täytyy myös pitää huolta lataajien yksityisyydensuojasta. Hallituista alkuperäislähteistä ladattujen tiedostojen määrää voidaan kuitenkin helposti seurata: esimerkiksi monilla Bittorrent-palveluilla on omat top 10 -listauksensa kaikkein suosituimmista tiedostoista usein valmiiksi ryhmiteltynä musiikkiin, elokuviin, peleihin ja niin edelleen.

Ensimmäinen julkaistu musiikki-cd on 1. lokakuuta vuonna 1982 myyntiin tullut Billy Joelin albumi 52nd Street. Cd on jo vanha ja raihnainen, ja nettijakelu voittaa sen niin kustannuksissa, käytettävyydessä kuin äänenlaadussakin. Musiikki ei ole niukka hyödyke, vaan digitaalisen kopioinnin myötä kappaleen hinnasta katoavat lähes täysin jakelu- ja valmistuskustannukset.

Oli villiä nettijakelua tai ei, en voi hyvällä omatunnolla uskoa, että cd-levyjen myynti lähtisi enää koskaan nousuun. Ennustan internetille pidempää elinikää kuin cd:lle. Kuinka kauan kestää, ennen kuin artistit alkavat saada kultalevyn sijasta kultatorrentin?