Suomi ja EU ovat allekirjoittaneet ACTA:n eli väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen, joka sisältää myös nettipiratismia koskevia säännöksiä. Sopimuksen voimaantulo edellyttää vielä hyväksymistä Suomessa eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa. Sekä professori Niklas Bruunin että Effin varapuheenjohtaja Ville Oksasen mukaan sopimus ei todennäköisesti vaikuta Suomen lainsäädäntöön. He lienevät oikeassa. Euroopan komissio on sanonut samaa EU-lain suhteen.

Miksi ACTA sitten ylipäänsä on olemassa? Lyhyt vastaus: katso oheista kuvaa. Vuonna 2009 otetussa kuvassa kaulailevat veljellisesti The Pirate Bayn ylläpitäjiin kuuluva Peter Sunde ja Brasilian tuolloinen presidentti Luiz Inácio Lula da Silva. Sunden tapaaminen oli Lulalta diplomaattinen, mutta varsin yksiselitteinen keskisormen näyttö Yhdysvaltoja kohtaan. Se ei ollut Brasilialta ensimmäinen eikä viimeinen tällainen ele.

Sittemmin valtapoliittiset voimasuhteet ovat alkaneet muuttua dramaattisesti. Yhdysvallat, edes yhdessä muiden länsimaiden kanssa, ei enää pysty mielensä mukaan kontrolloimaan maailman kauppajärjestö WTO:ta.

Kuten eräs professori asian ilmaisee:

“Kärjekäs joukko henkistä omaisuutta vastustavia maita, Brasilian ja Intian johdolla, vastustaa kaikkia henkistä omaisuutta koskevien velvoitteiden laajennuksia maailmanlaajuisella tasolla, ja pyrkii jatkuvasti tulkitsemaan TRIPS-sopimuksen velvoitteita mahdollisimman löysästi WTO:n sovitteluelimissä.”

Kun erityisesti Yhdysvallat ei enää voinut kiristää immateriaalioikeuksia WTO:n kautta, se alkoi ajaa ACTA:a. Toisin kuin WTO:ssa, ACTA-neuvotteluissa ei ole mukana kehittyviä maita. Yhdysvallat voi solmia sopimuksen valmiiksi samanmielisten länsimaiden kanssa, minkä jälkeen on helpompaa pakottaa kehittyvät maat hyväksymään etujensa vastainen sopimus. Esimerkiksi Brasilia, Intia, Kiina ja Meksiko ovat protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan.

Kehittyvillä mailla ei ole paljoa suojeltavaa henkistä omaisuutta, mutta ne tarvitsevat kipeästi erityisesti teknistä tietotaitoa kehittyäkseen. Länsimailla on paljon henkistä omaisuutta, mutta ne eivät suostu jakamaan sitä hyvää hyvyyttään. Kehittyvät maat on pakotettu hyväksymään tiukat säännökset immateriaalioikeuksista, mutta länsimaat eivät ole vapauttaneet lupaamallaan tavalla erityisesti maataloustuotteiden ja tekstiilien tuontia.

Länsimaiden kauppapoliittinen tavoite on pakottaa henkinen omaisuutensa kehittyvien maiden markkinoille ilman mitään vastinetta ja repiä kallis hinta kehityksen kannalta tärkeästä teknologiasta. Pelissä on myös ihmisten terveys. EU-maat ovat häirinneet kehittyvien maiden välisiä geneeristen lääkkeiden kuljetuksia, vaikka lääkkeet ovat laillisia sekä lähtö- että päämäärämaassa. Kehittyvien maiden mielestä ACTA:n hyväksyminen edelleen pahentaisi tilannetta.

ACTA on herättänyt aivan aiheellisesti huolta länsimaissa palveluntarjoajien vastuun osalta. Yksi sopimuksen tarkoituksista on “edistää palveluntarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyötä”. Yhteistyö tarkoittaa tietenkin tässä tapauksessa tiedostojen poistamista netistä oikeudenhaltijoiden vaatimuksesta. ACTA siis saattaa edelleen vaikeuttaa palveluntarjoajien vastuuvapauden puolesta käytävää kamppailua.

Vielä kotimaan politiikkaan. Kehitysyhteistyöministerinä toimii vihreiden Heidi Hautala, joka europarlamentaarikkona kritisoi ACTA-neuvottelujen salamyhkäisyyttä. Saammeko kuulla häneltä kriittisen kannanoton selkeästi kehittyvien maiden etujen vastaisesta ACTA-sopimuksesta?

Neljä selkeintä tietopakettia ACTA:n todellisista taustoista:
Kansainvälisen politiikan professori Jeffery Atikin ACTA-artikkeli (pdf)
European Digital Rights -järjestön ACTA-muistio (pdf)
La Quadrature du net -järjestön lista ACTA:a kritisoineista tahoista
Techdirt: What Is ACTA And Why Is It A Problem?

Viime viikolla Suomen maatalousministeri Jari Koskinen (kok) osallistui Euroopan unionin neuvoston kokoukseen eurooppalaisten kollegojensa kanssa. Suomesta mukana oli myös valtiosihteeri Risto Artjoki. Ministeriön sivuilla asiasta ei tiedoteta, eikä uutisissa kerrota.

Kokous oli suurmenestys, sillä joka ainoa ehdotus oli huolella valmisteltu, ja hyväksyttiin yksimielisesti lähetettäväksi edelleen parlamenttiin.

Tässä niistä muutama:

- Suunnitelmat kalastuskiintiöistä tuleville vuosille;

- Geenimodifioidun puuvillalajikkeen (Dow Chemical Company), sekä kolmen eri GM-maissilajikkeen (Syngenta AG) hyväksyminen EU:n markkinoille – ei kuitenkaan EU:ssa viljeltäviksi;

Ihan hyvä, nämä kuulunevat kyseisten ministerien toiminnanaloihin, ja kaikkea. Ainakin kalastuskiintiöt ovat oikeasti tärkeä asia, sillä suurin osa EU:n vesillä kiinnisaaduista kaloista kipataan tällä hetkellä takaisin mereen- kuolleina.

Ja patentoitujen GM-kasvien viljeleminen muualla maailmassahan ei haittaa eurooppalaisia. Tosin ulkomaille näin tarjottu kilpailuetu saattaa lopulta pakottaa omankin maataloutemme hyväksymään GM-tuotteet – jolloin ruuan siemenistä tulee biokemianyritysten monopoli.

- 500 miljoonaa euroa vuodessa EU:n ruoka-apuun köyhille 2012-2013;

Ahaa, myös sosiaalipolitiikka liittyy… no, ehkä maataloudella oli siihen jotain sanottavaa? Tai ehkä ne laidan yli heitetyt kalat voitaisiinkin jakaa köyhille, edes. Ainakin EU-päättäjät ovat jo kuukausien ajan luvanneet tehdä kalaongelmalle jotain…

..ja tätähän te odotitte?

- ACTA, eli Anti-Counterfeiting Trade Agreement, kauppasopimus, jonka tarkoituksena on yhtenäistää maailman tekijänoikeuslait.

No niin. Tässä se taas tuli. Sopimus, jonka EU-parlamentti jo kerran selväsanaisesti torjui, on nyt kuitenkin ujutettu sen äänestettäväksi. Uutispimento on ollut melkein täydellinen.

Mikä ACTA? Muistan kuulleeni siitä…

ACTA on tekijänoikeusjärjestöjen ja suuryritysten jo vuosia täysin salassa, maailmanlaajuisesti, lobbaama sopimushirviö, jonka tarkoituksena on rajoittaa mm. tiedostojen kopiointia, geneerisiä lääkkeitä ja muita “tuoteväärennöksiä”.

Sopimusteksti on yritetty erittäin huolellisesti pitää poissa julkisuudesta ennen sen läpiajamista, sen puolesta on kulisseissa lobattu suurella rahalla, ja sopimus on niin epämääräinen, että harva lainsäätäjä tuskin olisi tutustunut siihen lainkaan ilman aktivistien rummutusta.

Vuoden 2010 maaliskuussa EU-parlamentti sai jo vuosia valmistellun sopimustekstin luettavakseen, mutta vasta uhattuaan komissiota Euroopan tuomioistuimella. Noihin aikoihin myös tekstin senhetkinen versio vuodettiin ensimmäistä kertaa täysin julkiseksi.

Sopimuksen varsinaisena tarkoituksena on hiljalleen pakottaa koko maailmaan vastaava lainsäädäntö kuin Yhdysvalloissa jo kymmenen vuotta sitten hyväksytyssä Digital Millennium Copyright Actissa, sekä joukoittain muita säädöksiä ja rajoituksia.

Hirttosilmukka kaulaan

Sopimusta on puolusteltu monissa maissa mm. sillä, että kaikkia sen sisältämiä mahdollisuuksia ei olisi PAKKO käyttää jäsenmaissa. Eipä niin; kenenkään kotimaassahan ei koskaan ole säädetty huonoa lakia, ja ketäpä haittaisi, jos sorretuksi joutuu vain ulkomailla käydessään?

Suomessa tällaisia sopimuksia käytetään jatkuvasti perusteluina uusien, tiukempien lakien säätämiselle. Poliitikkomme haluavat järjestään miellyttää sekä ulkovaltoja että ison rahan lobbareita, vaikka samalla loukkaisivat sekä oman kansansa että kansantaloutensa etua.

Lähes mitä tahansa tekijänoikeusmafia täällä on halunnut, se on myös saanut.

ACTA tarkoittaa alkuvaiheessa vain hirttosilmukkaa kuluttajien kaulaan. Köyttä tulevat tämän jälkeen kiristämään kaikkien maiden lainsäätäjät, kilpaa; yrittäen olla toinen toistaan suosiollisempia suuryrityksille.

Miten taistelemme vastaan?

EU-parlamentti on aktiivisten kansalaisten ansiosta jo kertaalleen torjunut salassa läpi ajetun lain ohjelmistopatenteista, ja viime vuosina vastustanut myös ACTAa moneen otteeseen. Suurin ansio tästä lienee kansalaisilla ja aktivisteilla, jotka ovat asiasta tiedottaneet, ja pitäneet yhteyttä edustajiinsa.

Nyt kansainvälinen paine ACTAn hyväksymiseen on kasvanut, sillä sopimus on jo mennyt läpi monella muulla talousalueella. Mutta toivoa on vielä.

Maatalousministeriltämme voisi kenties joku kysyä, kenen mandaatilla hän toimii kumileimasimena Kauppa- ja teollisuusministeriön asioille? Tosin syylliset lienevät harvinaisen selvillä.

Tässä on taas aihe, josta kannattaisi vaatia selvitystä niin kansanedustajiltaan, kuin euroedustajiltaankin.

Kannattaa tuoda selville, miksi tämmöinen sopimus huolettaa, ja vähäsen kysellä, onko lainsäätäjillä edes hajua siitä, mitä ministereiden kautta, jälleen kerran piilossa, yritetään ajaa läpi.

Edit: niin, uutisia aiheesta maailmalta.

OsNews

Techdirt

ZDnet

This episode of Piraattiradio is in English. Tämä Piraattiradion jakso on englanniksi.

A few of weeks ago, Piratpartiet MEP Amelia Andersdotter visited Finland. She partook in Piraattipuolue‘s press conference where the Finnish pirate party announced their election manifesto. After the conference she, Ahto Apajalahti (then party secretary, now vice chairman), Mikko Särelä (Internet researcher) and Joonas Mäkinen (vice chairman of the Pirate Youth of Finland) sat down and discussed upcoming elections that many pirate parties around the world were facing in the near future. The four analysed parties’ election campaigns and what resulted was also a productive conversation on medical and software patents.

You may download the 37 minutes long conversation in ogg or mp3 format or use an HTML5 player provided below (works only on sufficiently modern web browsers).

Muutama viikko sitten Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikko Amelia Andersdotter vieraili Suomessa. Hän osallistui puolueen lehdistötilaisuuteen, jossa lehdistölle kerrottiin Piraattipuolueen vaaliohjelmasta. Lehdistötilaisuuden jälkeen Andersdotter, Ahto Apajalahti (äänityksen aikaan puoluesihteeri, nyttemmin puolueen varapuheenjohtaja), Mikko Särelä (Internet-tutkija) ja Joonas Mäkinen (Piraattinuorten varapuheenjohtaja) keskustelivat eri piraattipuolueiden tulevista vaaleista. Vaaliohjelmien analysoinnin lisäksi keskustelua herättivät myös lääke- ja ohjelmistopatentit.

Huhut Googlen seuraavasta siirrosta Web-videorintamalla ovat toteutuneet: WebM-projekti pyrkii tarjoamaan Googlen VP8-kodekkiin perustuvan laadukkaan ja vapaasti käytettävissä olevan videoformaatin kaikkien halukkaiden käyttöön. Projektia tukevat selainvalmistajista Googlen itsensä ohella Firefoxista tunnettu Mozilla sekä Opera Software.

Muitakin tukijoita on mukana kymmeniä, ehkä tärkeimpien joukossa näytönohjainvalmistajat AMD ja Nvidia sekä Flashista tunnettu Adobe. Kodekille onkin tulossa tuki uusiin Flash-soittimen versioihin, mikä parantaa sen lähitulevaisuuden yhteensopivuutta: jos selain ei itse tue WebM-formaattia, mutta (uusi) Flash-liitännäinen on asennettu, voi sivusto toistaa saman videon sen kautta. Pitkän tähtäimen tarve tälle jää kuitenkin toivottavasti vähäiseksi: jopa Microsoft on myöntynyt lausumaan HTML5/VP8-videon toimivan Internet Explorer -selaimensa versiossa 9, vaikkakin tällä haavaa vain mikäli kodekki on erikseen asennettu järjestelmään.

Teknisesti WebM nojaa VP8:n ohella hyviksi tunnettuihin valmiisiin ratkaisuihin. Säiliöformaattina käytetään monipuolista mutta myös monimutkaista Matroskaa, jonka kaikkia ominaisuuksia WebM-soittimen ei kuitenkaan tarvitse tukea. Äänen pakkaukseen käytetään myös projektia tukevan Xiph-säätiön Vorbis-kodekkia.

VP8 itse on tehokkaampi videopakkaaja kuin tähänastinen ainut vapaa tarjokas, aiempaan VP3-sukupolveen perustuva Xiphin Theora. Pääasiallinen patenttirajoitettu kilpailija, H.264, on kuitenkin laadukkaimpia profiilejaan käytettäessä VP8:a tehokkaampi pakkaaja. Nämä profiilit ovat tosin erityisesti monille mobiililaitteille liian raskaita purkaa. Verkkovideossa käytetäänkin usein H.264:n yksinkertaisempia ja vähemmän tehokkaita profiileja, joiden kanssa kilpailu onkin jo tasaväkisempää.

Onko WebM sitten lopullinen ratkaisu tähän asti vain Theoran ja H.264:n välillä käytyyn sotaan verkkovideosta? Tuskin. Monilla suuryrityksillä on sekä taloudellisia että kilpailunrajoitusintressejä Web-videon sitomiseen rajoitettuihin formaatteihin, ja H.264 tulee varmastikin säilymään käytössä vielä pitkään. Pääasia kuitenkin olisi, että myös jokin vapaa vaihtoehto säilyisi mahdollisimman käyttökelpoisena. Tähän tarpeeseen WebM:llä on potentiaalia tuoda parannusta Theoraan verrattuna.

Niin kauan kuin tietokoneohjelmia tai videotiedostoja levittämällä voi monessa osassa maailmaa syyllistyä patentteina tunnettujen laillisten monopolien rikkomiseen, ei tilanne kuitenkaan ole näin yksinkertainen: Theoraakin on jo vuosia hämärästi vihjaillen uhkailtu patenteilla, joskin perustekniikan vanhuus ja se, ettei mitään konkreettisia, tarkistuskelpoisia haasteita ole vieläkään esitetty, viittaisi formaatin olevan melko turvallinen. VP8:a vastaan tullaan lähes varmasti esittämään vastaavia kilpailunrajoitushenkisiä uhkailuja.

Jää nähtäväksi, edistyykö uhkailu tässä tapauksessa haasteiden asteelle. Google näyttäisi kuitenkin olevan siinä määrin vakavissaan WebM:n suhteen, että lienee valmis laittamaan tarvittaessa kovan kovaa vastaan. Onpa se jo alkanut konvertoimaan Youtube-videoita myös WebM-muotoon asettaen itsensä näin etulinjaan.

Yhteiskunnallisesti paras vaihtoehto olisi epäilemättä se, että tässäkin tapauksessa vastapuoli tyytyisi silkkaan uhkailuun ja kyräilyyn, ja Web-video saisi kehittyä rauhassa. Toivottavasti patenttijärjestelmä pysyisikin tällä kertaa pois kehityksen tieltä.

Vaikka usein puhutaan viihdeteollisuudesta mediamafiana, termistä kilpailee kiivaasti toinenkin taho: yleisten MPEG-mediakodekkien patentteja jäsentensä puolesta lisensoiva MPEG-LA, jolla ainakin omasta mielestään on yksinoikeuksia valtaosaan ihmisten itsekin kuvaamasta videosta.

OSnews raportoi MPEG-LA:n lisenssiehtojen koko tuotantoketjun kuvaamisesta katsomiseen kattavista detaljeista. Luulitko esimerkiksi saavasi kuvata ammattilaiskäyttöön tarkoitetulla HD-videokamerallasi muita kuin epäkaupallisia yksityisvideoita? Luepa käyttöehdot uudestaan samalla kun kaivat kuvetta.

Suomessa onneksi sekä ohjelmistopatenttien että moisten yksipuolisen kohtuuttomien lisenssiehtojen pätevyys ovat kyseenalaisia. MPEG-LA:n agendaa tämä ei kuitenkaan liiemmin haittaa; kunhan luvallisen käytön rajat ovat mahdollisimman epäselvät, voi tarpeeksi houkuttelevilta uhreilta helposti kerätä kallista oikeusjuttua pienemmäksi jääviä suojelurahoja. Lisäksi Piraattipuolueen osaltaan edustamasta nousevasta vastarintaliikehdinnästä huolimatta liikkeellä on vahvoja kansainvälisiä voimia näiden yksinoikeuksien vahvistamiseen tiukkoine lisenssiehtoineen.

Kuten on patenttibisnekselle ominaista, MPEG-LA käyttää oikeudellisen epävarmuuden levittämistä myös kilpailijoiden lyttäämiseen. Avoimeksi kehitetyn Theora-kodekin on jo vuosia väitetty “varmastikin” rikkovan MPEG-LA-jäsenten patentteja kuitenkin välttäen visusti esittämästä mitään tarkkoja, tarkistuskelpoisia väitteitä. Onpa MPEG-LA:n saamapuolella olevan Applen Steve Jobskin ilmeisesti väittänyt Theoran kimppuun hyökkäävän patenttipoolin olevan valmisteilla. Toistaiseksi tilanne kuitenkin rinnastelee tarkasti aiempia hyökkäyksiä vapaata Vorbis-audiokodekkia vastaan; sen suhteen pelottelijat ovat olleet täynnä tyhjää puhetta jo toistakymmentä vuotta. Samaa strategiaa sovellettaneen myös Googlen On2-yrityskaupassa hankkimaan VP8-videokodekkiin, mikäli Google huhujen mukaan julkaisee sen vapaaseen käyttöön.

Vaikka MPEG-standardointiprosessi suorastaan kannustaa patentoitujen tekniikoiden käyttöön, eikä MPEG-patenttien määrästä voi siten suoraan päätellä patenttivapaiden videokodekkien olevan mahdoton saavutus, nykyisessä patentti-ilmastossa on jopa täysin mahdollista, etteivät kaikki nämä puheet olekaan aivan tyhjiä. Tällöin MPEG-LA kumppaneineen voisi halutessaan siirtyä ainakin valikoiduissa maissa kylmästä patenttisodankäynnistä kuumaan. Tässä se saattaisi kuitenkin kaivaa omaa kuoppaansa. Patenttijärjestelmän imago kärsisi väistämättä, jos kävisi selväksi, että kartellin tosiasiallinen ja patenttien väitetystä laajuudesta johtuen jopa saavutettavissa oleva tavoite on pitää kaikki videoformaatit rautasaappaansa alla. Kuten jokaisessa eskalaatiossa, sodalla olisi myös potentiaalia levitä koskemaan muitakin alueita syytettyjen kaivaessa omia patenttisalkkujaan esiin.

Patenttijärjestelmän rauhanomaisempi uudelleenarviointi olisi epäilemättä yhteiskunnallisesti edullisempi ratkaisu kuin tuottavaa liiketoimintaa jarruttavat ja yrityksiä tappavat patenttisodat. Voi kuitenkin olla, että avointa sotaa vähäisempi rautalanka järjestelmän haitoista jää vastaisuudessakin poliitikoilta huomaamatta.

Ja oleellisimmin, saattaisipa jatkuva oikeudessa ramppaaminen haitata isojenkin firmojen bisnestä sen verran, ettei päättäjien voitelu järjestelmän ylläpitämiseksi houkuttelisi enää nykyisissä määrin. Korpokratiassahan tässä eletään.

Piraattipuolue järjestää kaikille avoimen virtuaalisen lukupiirin kanavalla #lukupiiri PirateNet-IRC-verkossa ja keskustelupalstalla. Ensimmäiseksi kirjaksi on valittu Against Intellectual Monopoly, jota voi lukea vapaasti internetissä. Kirjassa argumentoidaan immateriaalioikeuksien monopoleja vastaan. Viikossa luetaan pari lukua kirjaa eteenpäin, minkä jälkeen pidetään yhteinen keskustelu luvun sisällöstä. Ensimmäinen lukupiiri järjestetään sunnuntaina 28.2. klo 14 alkaen.

Aikataulu
Kirja: Against Intellectual Monopoly, Michele Boldrin ja David K. Levine
Lue kirjaa täältä
* 28.02.10 klo 14:00, Luvut 1-2
* 07.03.10 klo 14:00, Luvut 3-4

Wiki:
http://wiki.piraattipuolue.fi/Lukupiiri

Chistopher Blizzard, mm. suosittua Firefox-selainta valmistavan Mozilla Corporationin evankelista on huolissaan, mutta varovaisen toiveikas Web-videon tulevaisuudesta ja avoimuudesta.

Ongelman ydin piilee videoformaateissa ja niiden vapaudessa: laajalti käytetty H.264 on, vaikkakin teknisesti hyvä, myös avoimen WWW:n tulevaisuudelle myrkyllinen ratkaisu. Jossain määrin GIF:lle ja MP3:lle verrannolliseen tapaan sitä tarjotaan nyt hyvänä ja joillain mittareilla ehkä jopa edullisena ratkaisuna videokoodaukseen, mutta lisenssiehdot vaihtuvat vuosittain. Kun maailma on saatu koukutettua formaattiin, maksuja voidaan ruveta vaatimaan yhä laajemmalta joukolta käyttäjiä ja koko ajan suurempina — ensimmäinen annos ilmaiseksi tai ainakin halvalla, siis. Ohjelmistopatentit ovat pohjimmiltaan syypää siihen, että tällaista edistystä hidastavaa ja yhteiskunnallisesti kalliiksi käyvää toimintaa voidaan ylipäätään harrastaa, mutta toistaiseksi lainsäätäjät tai lakeja luovasti tulkitsevat virkamiehet eivät ole vielä järkiintyneet.

H.264-videolla on jo vahva asema (myös ongelmallisella) Flashilla toteutetussa videossa. HTML5 tuo suorine videotukineen kuitenkin potentiaalia muutokseen: asioita täytyy nyt miettiä muutenkin uusiksi. Valitettavasti suuryrityksillä (kuten Microsoft, Apple ja Nokia) on intressi sulkea pienempiä kilpailijoita markkinoilta tai ainakin kerätä kaikilta visuaalisilta verkkotoimijoilta suojelurahat pois, joten HTML5:een ei saatu teknisesti huonompaa mutta avointa Theoraa yhteiseksi perustason kodekiksi. Muutama selain, Firefox etunenässä, ovat kuitenkin Theora-leirissä, kun taas isot suljetut softatalot kannattanevat lähinnä H.264:a. Nähtäväksi jää, millaiseksi tilanne muodostuu lähitulevaisuudessa; varmaa on, että jos avoimet vaihtoehdot katoavat kokonaan kilpailussa, Web-videosta tulee kallista toimintaa.

Eräs mielenkiintoinen spekulaationaihe on Googlen hiljattainen yritysosto: On2 Technologies, jonka aiempiin tuotoksiin Theorakin perustuu. On2:n nykyinen videoteknologia on Theoraa kehittyneempää, ja moni Web-videosta kiinnostunut miettiikin, josko Google olisi valmistautumassa toimimaan avointa Webiä tukevien lausuntojensa mukaisesti ja julkaisemaan On2:n teknologian vapaaseen käyttöön. Patenttiviidakko toki vaikeuttaisi tämän yrittämistäkään — saattaisi vaatia huomattavaa työtä varmistaa, ettei lopputuote rikkoisi muiden mittavia videopatenttisalkkuja tai ainakaan niiden tunnetuimpia osia. (Theorastakin pyritään levittämään tällaista pelkoa — patentteja on niin paljon ja ne ovat niin epäselviä, että on käytännössä mahdotonta varmuudella sanoa mistään teknologiasta, ettei se mitään niistä riko.)

Jos kuitenkin on ylipäätään joku, jolla olisi muskelia tehdä tämä siirto, se on Google. Julkaisemalla oma edistynyt vapaa kodekki ja siirtymällä vaiheittain sen käyttöön Google käytännössä pakottaisi muut teollistoimijat mukaan — vapaat projektit toteuttaisivat tuen varmasti mielellään, ja Googlen suosittujen palvelujen kuten Youtube paino motivoisi suljettujakin toimijoita mukaan.

Tämä reportteri toivottaisi uudet videoyliherramme tervetulleeksi, mutta onko Googlella tähän munaa ja ennen kaikkea lopulta edes motivaatiota? Vain aika näyttää.

Piraattinuorten lehdistötiedote, 1.5.2009.

Useiden vuosien kiistanalaisten patenttiväittelyiden jälkeen Euroopan patenttitoimisto (EPO) on aloittanut tutkinnan nykylainsäädännön tulkinnasta. Nyt suomalainen Piraattinuoret ja ruotsalainen Ung Pirat, molemmat poliittisia nuorisojärjestöjä, ovat yhdistäneet voimansa vastatakseen EPO:n neuvonpitoon.

EPO tarkastelee ongelmaa väärältä kantilta, sanoo Matias Pajulahti, Piraattinuorten puheenjohtaja. Patenttikeskustelu on ollut enimmäkseen poliittista, mutta EPO yrittää ratkaista sen juridisesti. Tämä ongelma kuuluu lain laatijoiden ratkaistavaksi, ei sen tulkitsijoiden.

Sekä Piraattinuoret että Ung Pirat pitävät ohjelmistopatentteja aikansa nähneinä ja ehdottavat sen sijaan kaikille sektoreille käytettäväksi avoimen ohjelmakoodin open source -mallia.

Monet tutkimukset osoittavat ohjelmistopatenttien sekä heikentävän talouskasvua että vaikeuttavan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa, kertoo Stefan Flod, Ung Piratin puheenjohtaja. On myös ongelmallista, miten ohjelmistopatentit saattavat helposti asettaa harrastelijaohjelmoijat syytteeseen. Näemme tämän erittäin huonona kehityksenä. Lakimiehillä ei pitäisi olla sanavaltaa estää markkinoille pääsyä vedoten järjettömiin patentteihin. Patenttilain ei tulisi estää innovatiivista kehitystä vaan kannustaa sitä.

Tämä on ensimmäinen Euroopan nuorten piraattien yhteiskampanja, jonka toivotaan kehittävän kansainvälistä yhteistyötä ja tekevän piraattinuorista luotettavan poliittisen rintaman.

Tietenkin tällainen yhteistoiminta on hyvin jännittävää. On myös erittäin rohkaisevaa aloittaa yhteistyö näin tärkeän asian merkeissä, sanoo Matias Pajulahti.

Eduskunta löi 11.11.2008 lukkoon esityksen, jossa ehdotettiin rinnakkaislääkkeiden käytön yleistämistä lääkekorvauksien avulla. Käytännössä esitys kannattaa edullisemman vaihtoehtoisen lääkkeen tarjoamista silloin, kun siitä ei oletettavasti ole haittaa. Kannustimena lääkekorvauksia alettaisiin maksamaan edullisemman lääkkeen hinnan mukaan, muttei kieltämään kalliimpaan vaihtoa. Kalliimpaan vaihtoehtoon vaihtaminen tosin tapahtuu tällöin täysin lääkkeen ostajan omilla varoilla, eikä erotusta hinnassa lääkekorvauksen muodossa tueta.

Ehdotus herätti heti muutamia kysymyksiä siitä miten se tulee toimimaan sitten joskus kun lääkepatentteja ei enää ole, kuin myös siitä, mitä vaikutuksia ehdotuksen toteutumisella tulisi olemaan välittömästi. Selkeää ainakin on se, mitä itse ehdotuksessakin on laskelmoitu: lääkkeiden ostajille sekä lääkekorvauksen rahoittajille, eli terveydenhuoltojärjestelmälle ja valtiolle koituu selkeää säästöä, ehdotuksen mukaan yhteensä jopa n. 85 miljoonaa euroa. Kuulostaa hyvältä, paljon säästöä. On kuitenkin tapauksia, joissa täysin saman vaikuttavan aineen omaava lääke ei yksinkertaisesti jokaisella toimi kuten sen pitäisi. Tätä varten ehdotus sisältää kohdan jossa lääkkeen määräävälle lääkärille annetaan oikeus määrätä edullisemman vaihtoehdon sijaan kalliimpi lääke ja tästä lääkkeestä saa normaaliin tapaan lääkekorvauksen. Hienoa. Hienolta kuulostaa myös se, että korvaavan lääkkeen valikoimassa käytetään ns. geneeristä valintaa, eikä joissain maissa olevaa ”terapeuttista mallia”, jossa lääkkeet luokitellaan monimutkaisesti toimintakohteidensa ja tapojen mukaan. Geneerisessä tavassa korvaavan lääkkeen pitää olla samalla vaikuttavalla ainesosalla, samalla annostuksella ja jopa suurinpiirtein samalla pakkauskoolla. Tällä vältetään suurin osa lääkkeen käyttäjän riskeistä saada väärin toimivaa lääkettä.

Lääkkeisiin kulutettavan rahan määrä on noussut kovaa vauhtia, jopa melkein kymmenen prosentin vuosittaista kasvuvauhtia. Osasyy tähän on väestön vanheneminen sekä sairaudet, joihin vasta nyt on tullut lääkkeet. Yksi merkittävä tekijä kuitenkin ovat lääkkeiden kovat hinnat ja mitätön kilpailu, johon ehdotus tekeekin muutoksen. Jatkossakin se suosittu ja tunnettu merkki saattaa olla lääke jota lääkäri määrää, mutta se edellyttää riittävän edullista hintaa. Lääkkeiden hinnat arvioidaan neljännesvuosittain ja mikäli tuo tunnettu merkki lähtee riittävän hyvin hintakilpailuun mukaan, pystyy se pysymäänkin reseptiin kirjoitettuna lääkkeenä. Suurin ongelma neljännesvuosittaisesta hintojen tarkastuksesta ja sen perusteella suosituslääkkeen määräytymisestä lienee lääkäreiden tai jonkun muun vaihtoehtoisen lääkkeen valitsevan työn lisäys. Aina pitää olla selvillä siitä, mikä lääke tulee reseptiin kirjoittaa. Tämän ei kuitenkaan pitäisi koitua todelliseksi ongelmaksi järjestämällä (ellei jo ole) pääsy tietokantaan, josta saada ajankohtaiset suositukset. Saman tietokannan käyttö tulisi olla myös julkisessa käytössä, jokaisella tulee olla mahdollisuus tarkistaa mitä pillereitä suuhunsa panee tai mitä sivuoireita voi olla odotettavissa.

Minua myös huolestutti hieman prosessin aiheuttama nimen tunnettavuuden katoaminen, mutta kun asiaa pidemmälle ajattelin, tuote ehtii kyllä saada tunnettavuutta omalle nimelleen ennen rinnakkaislääkkeiden saapumista markkinoille, sikäli mitä reseptilääkkeiden nimen tunnettavuudella edes niin suurta merkitystä kuin reseptivapailla on. Jos esimerkiksi nyt tunnetun lääkkeen sijasta lääkäri määrää rinnakkaislääkettä, on alkuperäisen lääkkeen tunnettavuus varmasti jo muodostunut. Jos taas markkinoille tulisi uusi lääke, mahdollisesti jopa vaivaan johon ei vielä lääkettä ole tai lääke muutoin vain olisi tehokkaampi kuin aiemmat, sillä olisi aikaa (varovasti arvioiden) vähintään vuosi ennen kuin rinnakkaislääkettä ehtisi kukaan asianmukaisin keinoin markkinoille tarjota. Tämä aika varmasti riittää tuotteen tunnetuksi tekemiseen, suuriin myynteihin yksin kilpailijoiden puuttuessa sekä valmiiden tehokkaiden tuotantolinjojen pystytyksen. Jätin edellä olevasta esimerkistä patenttisuojan tarjoaman yksinoikeuden valmistukseen kokonaan pois, sillä todellisuudessa patentti suojaa vain täsmälleen tuota lääkettä, ei itse kehitettyjä muunnoksia jotka eivät patenttisuojaa riko. Kun vaikuttavat lääkeaineet voidaan analysoida, ei useimmissa tapauksissa patentti pysty suojaamaan lääkettä, ellei kyseessä ole hyvinkin tarkka lääkeaineiden yhdistelmä, josta ei muunnosta pysty tekemään.

Pientä tilastotietoa vielä:

Vuonna 2007 lääkekorvausmenot oli 1142,1 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan vuonna 2007 lääkkeiden vaihtamisesta halvempiin syntyi säästöjä 35,6 miljoonaa euroa. Säästö saattaa tuntua pieneltä näinkin huiman summan rinnalla, mutta mikäli uusi ehdotus tuo lisää säästöä n. 50 miljoonaa vuosittain, eikä erityisempää haittaa muutoksesta ole, ei ole mitään syytä olla toteuttamatta säästöä ja olla jättämättä lääkkeiden kilpailutuksen parannusta ja siten myös hintojen alennusta tekemättä.

Hieno lakiehdotus hallitukselta, tätä on selkeästi mietitty rauhassa ja pyöritelty monelta näkökulmalta ja monessa valiokunnassa, eikä ole lähdetty tanssimaan suurten lääkeyhtiöiden pillin mukaan vaan pyritty tarjoamaan kansalle jotakin. Vielä kun saadaan EU-tasolla poistettua lääkepatentit kokonaan, voivat lääkemarkkinatkin alkaa kokea todellista kehitystä.