Wikipedia kampanjoi näkyvästi Yhdysvalloissa valmisteilla olevaa piratismilakia vastaan 18.1., jolloin sen etusivu korvattiin lakia kritisoivalla ilmoituksella. Lain myötä tekijänoikeusjärjestöt voisivat pakottaa teleyritykset estämään pääsyn verkkosivustoille, joita käytetään tekijänoikeuksien loukkauksiin. Lakia vastaan ovat kampanjoineet erittäin voimakkaasti monet maailman suosituimmista verkkopalveluista, kuten Google ja Facebook.

Yksittäiset käyttäjät julkaisevat näiden verkkopalveluiden kautta paljon linkkejä ja teoksia. Osa linkeistä johtaa laittomasti saatavilla oleviin teoksiin ja osa teoksista on palveluissa luvattomasti. Uuden lain myötä tekijänoikeusjärjestöt saisivat käytännössä täyden vallan poistattaa netistä mitä tahansa.

Suomessa tällaiset lait ovat jo voimassa. Käräjäoikeus määräsi The Pirate Bay -vertaisverkkosivuston estettäväksi Elisan asiakkailta. On myös esitetty epäilyjä, että estojen kierto-ohjeiden kertominenkin saattaisi olla laitonta avunantoa. Tekijänoikeustoimikunta on jo esittänyt pysyvän “piraattisivustoihin” kohdistuvan estojärjestelmän pystyttämistä.

Verkkopalveluita tarjoavien tahojen vastuuvapaus on Suomessa viety lähes kokonaan. Tämä käy ilmi useista vertaisverkkopalveluita koskevista oikeuden päätöksistä. Päätösten soveltaminen sellaisenaan sosiaalisen median palveluihin merkitsisi niille vakavia vaikeuksia.

On perusteltua sanoa, että Suomeen ei voi syntyä omaa YouTubea tiukan lainsäädännön vuoksi. Tämä on juuri se pelko, joka Facebookilla ja YouTuben omistavalla Googlella on Yhdysvalloissa käsittelyssä olevan lain suhteen.

Pelko kukoistavan liiketoiminnan kärsimisestä on herättänyt yhä useammat amerikkalaiset päättäjät kritisoimaan lakiesitystä. Toivoa sopii, että täälläkin huolestuttaisiin liian tiukkojen tekijänoikeuslakien seurauksista suomalaiselle liike-elämälle.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 30.1.2012 otsikolla Tekijänoikeuslaki on Suomessa jo nyt poikkeuksellisen tiukka.

Suomi ja 21 muuta EU-maata allekirjoittivat eilen 26.1. paljon kritisoidun Anti-Counterfeiting Trade Agreement eli ACTA-sopimuksen. Sopimus on kerännyt paljon vastustusta muun muassa sen kyseenalaisten ihmisoikeuksiin kajoavien ongelmien, sekä salassa valmistelun vuoksi. Sopimus vaarantaa oleellisesti verkon toimintaa, viestinnän yksityisyyttä ja ilmaisun vapautta, sekä on räikeässä ristiriidassa avoimen valmistelun periaatteiden kanssa.

- ACTA-sopimus on selvässä ristiriidassa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kanssa, eikä yhtäkään todellista tai kuviteltua taloudellista etua voida alkaa asettamaan ihmisoikeuksia tärkeämmäksi, jyrisee Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Vaikka EU-parlamentti on suhtautunut pitkään negatiivisesti sopimuksen valmisteluun, EU-maiden hallitukset sopivat ACTA:n hyväksymisestä yllättäen, etu- tai jälkikäteen mainostamatta, maatalousministerien kokouksessa joulukuussa. Myös aikaisemmin “arkoja” tekijänoikeussopimuksia on piiloteltu samaan tapaan helpomman läpimenon toivossa.

Ranskalainen europarlamentaarikko Kader Arif, jonka tehtävänä oli arvioida sopimusta parlamentille, on lyönyt hanskat tiskiin ja eronnut tehtävästään, syyttäen jäsenvaltioita käytännössä salaliitosta parlamentin yli kävelemiseksi. Häntä oli painostettu “ennennäkemättömällä tavalla”, jotta sopimus saataisiin parlamentin äänestykseen nopeasti ja huomaamatta. Tietojen tultua ilmi Puolassa kymmenet tuhannet kokoontuivat mielenosoitukseen sopimusta vastaan.

ACTA tuodaan uudelleen EU-parlamentin käsittelyyn kesällä, Suomessa hallituksen esitystä odotetaan syksylle.

- Toivottavasti eduskunnalla on tarpeeksi selkärankaa jättää tällainen demokratiaa syvästi halveksuva sopimus ratifioimatta, toivoo Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi.

Lisätietoja antavat:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Janne Paalijärvi
Tiedottaja, Piraattipuolue
040 527 5470

Lähteitä:
http://www.techdirt.com/articles/20120126/11014317553/european-parliament-official-charge-acta-quits-denounces-masquerade-behind-acta.shtml
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/effi-acta-est%C3%A4%C3%A4-parannukset
http://www.tietokone.fi/uutiset/suomi_allekirjoitti_salamyhkaisen_acta_sopimuksen
http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=239610&nodeid=15148&contentlan=1&culture=fi-FI
http://www.bbc.co.uk/news/technology-16686265

Facebookissa huhutaan, että nykyisellään DRM:llä raiskattu Elisa Kirja -palvelu olisi menossa ainakin hieman avoimempaan suuntaan. Huhu kertoo, että myytävien kirjojen oletuspolitiikaksi tulisi vesileima aktiivisen DRM:n sijaan. Ilmeisesti kustantaja saisi valita jatkossakin myös aktiivisen myynninestojärjestelmän kirjoilleen, mutta olisihan tämä askel eteenpäin.

Toivottavasti kuitenkin vesileimojenkin käyttö on vain oletusasetus, jonka asiakasystävällinen kustantaja saa aktiivisen DRM:n ohella pois päältä. Äkkiseltään ajatellen harmittomanoloiset vesileimatut tiedostot ovat nimittäin käyttäjilleen suorastaan vaarallisia nykyisessä lainsäädännöllisessä ilmastossa.

Vesileimat perustuvat siihen, että tiedostossa on enemmän tai vähemmän piilotettuna mukana ostajan henkilöllisyys, jolloin tiedoston levitessä yleiseen jakeluun voidaan vuotaja tunnistaa. Näin siis teoriassa. Käytännössä erilaisten haittaohjelmien, turva-aukkojen, tiedostojakojen väärinkonfiguroinnin ja ihan perinteisten lukulaitevarkauksien seurauksena tiedoston vuotajaksi voi päätyä joku ihan muu kuin alkuperäinen ostaja.

Kuinka isoja seuraamuksia voidaan ja on kohtuullista laittaa jäljitetylle asiakkaalle kirjan vuotamisesta? Tekijänoikeustuomiot ovat maailmalla jo kasvaneet tähtitieteellisiksi, ja Suomessakin noususuhdanne on selvä. Hyvällä asiakkaalla voi lisäksi olla isokin kirjasto lukijallaan, jolloin pienetkin sanktiot kasautuisivat varkauden tai tietomurron uhrille todella ikävästi.

Vesileimat voi tietysti myös murtaa esimerkiksi vertailemalla useampaa eri vesileimalla varustettua tiedostoa, ja laittaa kirja jakoon ilman ostajatietoa. Tämä toki vaatii aktiivisuutta ja osaamista ainakin ensi alkuun, mutta voidaan kehitysvaiheen jälkeen tuotteistaa helppokäyttöiseksi ohjelmaksi. Lisäksi, kuten aktiivisen DRM:nkin tapauksessa, jokaisen kirjan kohdalta riittää joka tapauksessa vain yksi vuotaja teoksen saattamiseksi piraattilevitykseen. Kirjojen näkymistä vertaisverkoissa vesileimat eivät siis estä.

Perusasiakas kuitenkin varmaankin varoisi lähipiirissään kopiointia tavallista enemmän. Ehkäpä tämän — Suomessa vielä laillisen — kopioinnin vähentäminen pelon ilmapiiriä luomalla onkin eräs vesileimojen päätarkoituksista. Joka tapauksessa vesileiman ostaja ostaa samalla kooltaan määräämättömän taloudellisen riskin.

Tekijänoikeustoimikunta sitten ehdotti piraattisensuuria lakiin. Ehdotuksissa mm. piraattisivustoja pitäisi pystyä sensuroimaan oikeuslaitoksen ohi, ja Internet-yhteydet pitäisi voida automaattisesti katkaista pelkän piratismiepäilyn perusteella. Ja Elisa Viihde ja muut laajakaista-TV-palvelut muuttuisivat paljon kalliimmiksi.

Tuskin pöly on laskeutunut Elisan ja Saunalahden jo ensimmäisenä päivänä kierretyn “piraattieston” ympäriltä. Tuskin on juuri toisen EU-maan osalta ehditty tällainen sensuuri tuomita Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja tuskin on Yhdysvalloissa ehditty vastaavat lait hyllyttää.

Suomessa edes tuota Elisan saamaa tuomiota ei ole vielä käsitelty kuin käräjäoikeudessa. Sotisi kaikkea järkeä vastaan edes alkaa kirjoittaa asiasta lakialoitetta tässä tilanteessa.

Ja EU-parlamentti ei ole vieläkään hyväksynyt ACTAa, eikä ehkä hyväksykään. Sen suhteen olemme viimeisiä vapauden linnakkeita maailmassa, yritysvaltaa vastaan. Miksi ihmeessä täällä edes ehdotellaan tuollaisia?

Mikä v*n tekijänoikeustoimikunta

Pari vuotta tätä 240-sivuista mietintöä vääntäneen tekijänoikeustoimikunnan jäseninä toimi, muutaman poliitikon ja yritysten edustajien lisäksi, mm. Lauri Kaira, Gramexin apulaisjohtaja; Riikka Tähtivuori, EK:n “asiantuntija”; Jarkko Tontti, Suomen kirjailijoiden liitosta; ja lakiasiainjohtaja Martti Kivistö Teostosta.

Teosto ja Gramex ovat TTVK:n takana vaikuttavia, läpikorruptoituja ja korruptoivia tahoja. Sekä artistien että kuluttajien alistajia. Yhdistyksiä, joiden tehtävänä pitäisi olla puolueettomasti valvoa tekijöiden etuja, mutta jotka ovat ottaneet tehtäväkseen säätää lakeja suuryritysten hyväksi.

Kirjailija Jarkko Tontti taas on se tyyppi, joka Facebookissa jatkuvasti syyttelee vihreitäkin “kaappipiraateiksi”, koska kaikki näistä eivät kannata sananvapauden rajoittamista, kuluttajien vakoilua, ja äärimmäisiä rangaistuksia.

Kivaa porukkaa siis?

TV-katsoja – varo!

Yle ja MTV saivat läpi ehdotuksensa siitä, että saisivat arkistoida kulttuurihistoriallisesti arvokasta materiaalia, mikä tarkoittaisi heille rahallista hyötyä siitä. No, onhan ainakin Yle valtionyhtiö…

Sen sijaan TV-Kaistan tyyppiset palvelut herättivät kysymyksiä:

“Operaattoreiden tarjoamat verkkotallennuspalvelut aiheuttavat haittaa televisioyhtiöille esimerkiksi rapauttamalla kaupallisen televisiotoiminnan toimintaedellytyksiä sekä estävät tekijöitä ja tuottajia saamasta korvausta sisältöjen käytöstä.”

“Kun asiakkaille ei valmisteta jokaiselle omaa yksityistä kopiota vaan digitaalisen kopioon muodostetaan yhteys muille ohjelman tilanneille asiakkaille, on mahdollista, että palvelussa syntyvää yksityistä kopiota käytetään myös muuhun kuin ko. asiakkaan omaan yksityiseen käyttöön.”

No niinhän varmasti tehdään! Mitä järkeä palvelun olisi säilyttää asiakkaidensa lukumäärän verran samanlaisia kopioita jostain TV-ohjelmasta, kun yksi levyllä oleva kopio riittää kaikkien asiakkaiden palvelemiseen? Eikö tietotekniikkaa saa käyttää fiksusti?

Rahan nyhtäjille myös nettidigiboxin käyttäjät ovatkin “yleisöä”. Yleisöä, jolta ei saada kerättyä Teosto-maksuja digiboksistaan! Piraatteja! Ja nettidigiboksi on piraattipalvelu!

Mm. mietinnössä listatut TVkaista, Maxivision, Netikka TV, Elisa Viihde, MPY Laajakaista TV, Lumotv 24 h, PPO Laajakaista TV, BooxTV, ReTV sekä Soneran Koti-TV ovat kohta pulassa. Erilaisten vaihtoehtojen mukaan ne joutuisivat joko sensuroimaan osan TV-ohjelmista asiakkailtaan, tekemään sopimuksia rohmujärjestöjen kuten Teoston kanssa, tai TV-yhtiöiden kanssa; ja/tai ne joutuisivat seuraamaan asiakkaidensa käyttäytymistä ja ohjelmien katsomista, ja tilittämään lisenssimaksut joka ainoasta katselusta.

Eikä auttaisi, vaikka palvelimet sijaitsisivat ulkomailla; silloinhan ne tietysti sensuroitaisiin!

Älkäämme koskaan antako näiden tulla laiksi

Tekijänoikeustoimikunnan työ on jo päättynyt. Tämä muistio oli sen viimeinen kosto: ajetaan Internet-sensuuria, ja hyökätään orastavia pilvipalveluita vastaan, kun tekijänoikeusjärjestöille annetaan valtaa siihen, mihin kuluttaja saa TV-ohjelmansa tallentaa.

Piraattipuolue, ja moni mediakin, varoitti tämän toimikunnan työstä etukäteen jo aikaa sitten. Eipä se silloin kovin monia kiinnostanut. Kiinnostaako nytkään? Onko kivempi vain nuokkua?

Mitä ihmettä pitäisi tehdä, jotta tuo mietintö hylättäisiin suorilta, ja jotta päättäjämme eivät enää koskaan palkkaisi tuollaista lobbariporukkaa punomaan yhtään lakiehdotusta mistään, millään alalla?

Ehdotetut lainmuutokset on tehty palkattujen suuren bisneksen edunvalvojien toimesta, meidän maksamaamme ylimääräistä palkkiota vastaan; ja ne sotivat EU:ta myöten vahvistettuja kansalaisoikeuksia, ja suomalaista Internet-yrittäjyyttä vastaan. Niissä ei ole hevon v*akaan järkeä minkään muun, kuin TO-mafian ja TV-yhtiöiden vakiintuneiden bisnesten kannalta.

Oikeasti – VMP, mutta Todellakin Kiinnostaa tämmöinen touhuilu. On ihan rehellisesti silkkaa korruptiota, jos harvojen edunvalvojat kirjoittelevat valmiita, ja yksiselitteisesti itseään hyödyttäviä lakiesityksiä, laiskalle ja ymmärtämättömälle hallitukselle. Tässä kuviossa ei ole mitään tervettä tai puhdasta.

Suomi ei ole yritys, eivätkä sen miljoonat Internetin käyttäjät ole mitään työntekijöitä. Me olemme äänestäjiä. Me olemme niitä työnantajia, jotka valitsevat päättäjiä valvomaan oikeuksiaan ja etujaan! Me emme ole tyhmiä.

Viime viikolla Suomen maatalousministeri Jari Koskinen (kok) osallistui Euroopan unionin neuvoston kokoukseen eurooppalaisten kollegojensa kanssa. Suomesta mukana oli myös valtiosihteeri Risto Artjoki. Ministeriön sivuilla asiasta ei tiedoteta, eikä uutisissa kerrota.

Kokous oli suurmenestys, sillä joka ainoa ehdotus oli huolella valmisteltu, ja hyväksyttiin yksimielisesti lähetettäväksi edelleen parlamenttiin.

Tässä niistä muutama:

- Suunnitelmat kalastuskiintiöistä tuleville vuosille;

- Geenimodifioidun puuvillalajikkeen (Dow Chemical Company), sekä kolmen eri GM-maissilajikkeen (Syngenta AG) hyväksyminen EU:n markkinoille – ei kuitenkaan EU:ssa viljeltäviksi;

Ihan hyvä, nämä kuulunevat kyseisten ministerien toiminnanaloihin, ja kaikkea. Ainakin kalastuskiintiöt ovat oikeasti tärkeä asia, sillä suurin osa EU:n vesillä kiinnisaaduista kaloista kipataan tällä hetkellä takaisin mereen- kuolleina.

Ja patentoitujen GM-kasvien viljeleminen muualla maailmassahan ei haittaa eurooppalaisia. Tosin ulkomaille näin tarjottu kilpailuetu saattaa lopulta pakottaa omankin maataloutemme hyväksymään GM-tuotteet – jolloin ruuan siemenistä tulee biokemianyritysten monopoli.

- 500 miljoonaa euroa vuodessa EU:n ruoka-apuun köyhille 2012-2013;

Ahaa, myös sosiaalipolitiikka liittyy… no, ehkä maataloudella oli siihen jotain sanottavaa? Tai ehkä ne laidan yli heitetyt kalat voitaisiinkin jakaa köyhille, edes. Ainakin EU-päättäjät ovat jo kuukausien ajan luvanneet tehdä kalaongelmalle jotain…

..ja tätähän te odotitte?

- ACTA, eli Anti-Counterfeiting Trade Agreement, kauppasopimus, jonka tarkoituksena on yhtenäistää maailman tekijänoikeuslait.

No niin. Tässä se taas tuli. Sopimus, jonka EU-parlamentti jo kerran selväsanaisesti torjui, on nyt kuitenkin ujutettu sen äänestettäväksi. Uutispimento on ollut melkein täydellinen.

Mikä ACTA? Muistan kuulleeni siitä…

ACTA on tekijänoikeusjärjestöjen ja suuryritysten jo vuosia täysin salassa, maailmanlaajuisesti, lobbaama sopimushirviö, jonka tarkoituksena on rajoittaa mm. tiedostojen kopiointia, geneerisiä lääkkeitä ja muita “tuoteväärennöksiä”.

Sopimusteksti on yritetty erittäin huolellisesti pitää poissa julkisuudesta ennen sen läpiajamista, sen puolesta on kulisseissa lobattu suurella rahalla, ja sopimus on niin epämääräinen, että harva lainsäätäjä tuskin olisi tutustunut siihen lainkaan ilman aktivistien rummutusta.

Vuoden 2010 maaliskuussa EU-parlamentti sai jo vuosia valmistellun sopimustekstin luettavakseen, mutta vasta uhattuaan komissiota Euroopan tuomioistuimella. Noihin aikoihin myös tekstin senhetkinen versio vuodettiin ensimmäistä kertaa täysin julkiseksi.

Sopimuksen varsinaisena tarkoituksena on hiljalleen pakottaa koko maailmaan vastaava lainsäädäntö kuin Yhdysvalloissa jo kymmenen vuotta sitten hyväksytyssä Digital Millennium Copyright Actissa, sekä joukoittain muita säädöksiä ja rajoituksia.

Hirttosilmukka kaulaan

Sopimusta on puolusteltu monissa maissa mm. sillä, että kaikkia sen sisältämiä mahdollisuuksia ei olisi PAKKO käyttää jäsenmaissa. Eipä niin; kenenkään kotimaassahan ei koskaan ole säädetty huonoa lakia, ja ketäpä haittaisi, jos sorretuksi joutuu vain ulkomailla käydessään?

Suomessa tällaisia sopimuksia käytetään jatkuvasti perusteluina uusien, tiukempien lakien säätämiselle. Poliitikkomme haluavat järjestään miellyttää sekä ulkovaltoja että ison rahan lobbareita, vaikka samalla loukkaisivat sekä oman kansansa että kansantaloutensa etua.

Lähes mitä tahansa tekijänoikeusmafia täällä on halunnut, se on myös saanut.

ACTA tarkoittaa alkuvaiheessa vain hirttosilmukkaa kuluttajien kaulaan. Köyttä tulevat tämän jälkeen kiristämään kaikkien maiden lainsäätäjät, kilpaa; yrittäen olla toinen toistaan suosiollisempia suuryrityksille.

Miten taistelemme vastaan?

EU-parlamentti on aktiivisten kansalaisten ansiosta jo kertaalleen torjunut salassa läpi ajetun lain ohjelmistopatenteista, ja viime vuosina vastustanut myös ACTAa moneen otteeseen. Suurin ansio tästä lienee kansalaisilla ja aktivisteilla, jotka ovat asiasta tiedottaneet, ja pitäneet yhteyttä edustajiinsa.

Nyt kansainvälinen paine ACTAn hyväksymiseen on kasvanut, sillä sopimus on jo mennyt läpi monella muulla talousalueella. Mutta toivoa on vielä.

Maatalousministeriltämme voisi kenties joku kysyä, kenen mandaatilla hän toimii kumileimasimena Kauppa- ja teollisuusministeriön asioille? Tosin syylliset lienevät harvinaisen selvillä.

Tässä on taas aihe, josta kannattaisi vaatia selvitystä niin kansanedustajiltaan, kuin euroedustajiltaankin.

Kannattaa tuoda selville, miksi tämmöinen sopimus huolettaa, ja vähäsen kysellä, onko lainsäätäjillä edes hajua siitä, mitä ministereiden kautta, jälleen kerran piilossa, yritetään ajaa läpi.

Edit: niin, uutisia aiheesta maailmalta.

OsNews

Techdirt

ZDnet

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) halusi laajentaa hyvitysmaksua. Maksupohjan laajentaminen kaatui, entiset maksut nousivat. Kompromissiin vaikuttivat varmasti asiasta noussut häly, Nokian reaktio ja toisten viranomaisten kielteiset lausunnot. LYHTY:n projektinjohtaja, tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira pitää aiemmassa kirjoituksessaan “esityksen nostattamaa hälyä täysin suhteettomana”.

Kairalla on hyviä pointteja. Koko hyvitysmaksujärjestelmä uudistetaan jo ensi vuonna, jolloin nykyisenkaltaisesta maksusta luovuttaneen. Kannattaako taistella juuri nyt? Lisäksi hyvitysmaksut ovat pääsääntöisesti aika pieniä summia laitteiden kokonaishintaan nähden. Tai sitten tallennusvälineen hinta ylipäänsä on niin pieni, ettei maksulla ole arkikäytössä hirveästi väliä.

Jotkut harrastekäyttäjät valittavat toki aiheellisesti ikävästi kirpaisevista hyvitysmaksuista. Suomen kameraseurojen liitto on kampanjoinut niitä vastaan. On myös ylipäänsä perverssi ajatus, että pari laillista yksityiskopiota aiheuttaisivat taloudellista menetystä, jota pitäisi korvata.

Silti: hyvitysmaksu – ketä kiinnostaa? Me suomalaiset pystymme kyllä tämän vääryyden yhteisönä kestämään. Sen sijaan tekijänoikeusrikoksista tuomittujen talous ei kestä satojen tuhansien eurojen korvauksia. Ne ovat suurin vääryys tämänhetkisessä tekijänoikeusjärjestelmässä. Olisin valmis vaikka hyvitysmaksujen kymmenkertaistamiseen, jos sillä saataisiin edes Suomen tekijänoikeusjärjestöt lopettamaan epäinhimillinen piraattijahti.

EFFI:n kritiikkiä saanut kampanja on kuitenkin hyvä, koska se kiinnittää keskivertokansalaisten huomiota tekijänoikeusasioihin. Kampanja kertoo myös turhautumisesta valtakoneistoon. EFFI on vuosikaudet yrittänyt saada järkeä asioihin.

Arhinmäki on ministeriaikanaan ollut hyvä sanoissa, muttei teoissa. Ensimmäinen varsinainen teko oli vaatimus laajentaa hyvitysmaksua. Hänen edeltäjänsä, RKP:n Stefan Wallin, edusti viime vuonna tiukempaa linjaa. Taiteilijat syyttivät häntä “hyvitysmaksun romuttajaksi”. Maksun laajentamisessa ei siis ollut kyse “pakon edessä” tehdystä ratkaisusta.

Lisäksi Arhinmäki ilmoitti, ettei tekijänoikeuden työsuhdeolettama etene hänen kaudellaan. En ole kovin innostunut tästä. Tekijänoikeustoimikunnan tuoreessa esityksessä kaavaillaan näet tv- ja radiokanaville sekä lehdille oletusarvoista oikeutta käyttää niille tehtyjä teoksia osana verkkoarkistoa, kuten Ylen Elävää arkistoa. Tekijällä olisi mahdollisuus erikseen kieltää käyttö.

Nyt oletus on se, ettei tällainen käyttö ole sallittua ilman erillistä lupaa. Tämä on rajoittanut vakavasti esimerkiksi Elävän arkiston kehittämistä. Yksi Tekijänoikeusfoorumin “piraattihenkisistä” puheenvuoroista tulikin Elävän arkiston edustajalta.

Edellä kuvattu esitys on harvinainen valopilkku tekijänoikeuspolitiikassa. Se merkitsee kuitenkin työsuhdeolettaman vahvistumista. Aikooko Arhinmäki siis pysäyttää lain?

Arhinmäki on myös todennut vastustavansa nettisensuuria. Jos tekijänoikeustoimikunnassa valmisteltu sensuurilakiesitys jää homehtumaan hänen pöydälleen loppuvaalikaudeksi, annan hyvät pisteet.

Eräs konkreettinen parannus, jonka Arhinmäki voisi halutessaan tehdä, olisi asettaa jonkimoinen katto tekijänoikeuksien rikkomisesta määrättäville korvauksille. Arhinmäkihän on sanonut olevansa “tekijän puolella isoja mediakorporaatioita vastaan”. Hän voisi myös asettua kuluttajan puolelle niitä samoja korporaatioita vastaan. Sitä odotellessa…

Lisää kuunneltavaa ja luettavaa:

LYHTY:n Lauri Kaira ja EFFI:n Ville oksanen YleX:ssä (nauhoite)
Lilja Tammisen blogikirjoitus
Ville Hautakankaan blogikirjoitus

Huom! Video kirjoituksen lopussa.

Viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat viime vuosina tulleet tunnetuksi erityisesti Suomessa hyökkäämisestä yksittäisten ihmisten kimppuun. Niiden tarmokkuuden vuoksi Suomessa on ollut ainakin neljä tapausta, joissa tavallisten ihmisten niskaan on kaadettu satojen tuhansien eurojen vahingonkorvauksia. Lisäksi on vireillä ainakin kaksi tapausta, jossa vaatimukset ovat miljoonaluokkaa.

Tekijänoikeusjärjestöt ovat myös lähetelleet kiihtyvällä tahdilla tavallisille ihmisille kirjeitä, joissa vaaditaan maksamaan tuhansia euroja siitä, että järjestöt eivät vie epäiltyä laitonta tiedostonjakoa oikeuteen. Viime kesänä järjestöt onnistuivat saamaan tuomioistuimilta päätökset, joilla kolmen yksityishenkilön nettiyhteydet katkaistiin epäiltyjen tekijänoikeusloukkausten vuoksi.

Nyt tekijänoikeusjärjestöt ovat siirtyneet tavallisten ihmisten kiusaamisesta teleyritysten kimppuun. Elisa määrättiin estämään asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -verkkosivustolle. Vastaavat hakemukset oikeuteen on nyt tehty myös muiden suurimpien teleyritysten osalta. Samaan aikaan EU-tuomioistuin antoi kuitenkin päätöksen, jonka mukaan tämäntyyppiset estot ovat EU-lainsäädännön vastaisia.

Elisa-tapauksessa sensuuri on väliaikainen toimenpide, ja sen jatkuminen edellyttää, että tekijänoikeusjärjestöt haastavat The Pirate Bayn oikeuteen. Tekijänoikeustoimikunnassa pyöriteltiin keväällä käytännössä valmista lakiesitystä, jonka toteutuessa teleyritykset voitaisiin pysyvästi määrätä sensuroimaan verkkosivustoja tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksesta oikeuden päätöksellä.

Piraattipuolue vuoti salaisesti valmistellun esityksen tuolloin julkisuuteen. Tekijänoikeustoimikunnan seuraavassa kokouksessa teroitettiin toimikunnan jäsenille valmisteluasiakirjojen luottamuksellisuutta (pöytäkirja 6.6.2011, kohta 3.).

Pari viikkoa sitten Helsingissä pidetyssä tekijänoikeusfoorumissa tekijänoikeustoimikunta ilmoitti, että se ehdottaa opetus- ja kulttuuriministeriölle tällaisen sensuurilain säätämistä. Ratkaisu on ministeriön, viime kädessä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen käsissä. Tekijänoikeusfoorumissa pitämässään puheessa Arhinmäki suhtautui pidättyvästi sensuuriin, mutta korosti kuitenkin piratismin kitkemisen tärkeyttä.

Yksimieliseksi hyminäksi tekijänoikeusfoorumi ei jäänyt. Sensuurilakiesitystä kommentoinut teleyritys DNA:n edustaja lyttäsi sen niin selväsanaisesti, että hänelle pitäisi varmaan ehdottaa Piraattipuolueen kunniajäsenyyttä. (Ks. linkit puhujien esityksiin opetus- ja kulttuuriministerön sivuilla.)

Tähän kiteytyykin se, miksi tekijänoikeusjärjestöt ovat aiemmin jahdanneet lähinnä tavallisia ihmisiä. Tekijänoikeusjärjestöjen asianajaja-armeija pääsee musertamaan pienituloiset yksityishenkilöt oikeudessa ja lisäksi levittämään pelotevaikutusta median kautta varsin suvereenisti. Järjestöjen käydessä teleyritysten kimppuun tilanne on toinen. Kyse on isosta liiketoiminta-alasta, joka pystyy puolustamaan itseään ja lobbaamaan omaa näkemystään päättäjien keskuudessa.

Tällä hetkellä tuomioistuimet joutuvat soveltamaan lakia, jonka viihdeteollisuuden lobbarit ovat ajaneet läpi. Suomen laki on todennäköisesti yksi maailman tiukimmista. Ainakin siltä osin se on tiukempi kuin Yhdysvaltojen laki, että Suomessa erilaisten verkkopalvelujen ylläpitäjillä ei ole minkäänlaista vastuuvapautta palveluiden käyttäjien tekemistä rikkomuksista. YouTuben kaltainen palvelu ei pystyisi toimimaan Suomessa.

Sen suhteen, tiukkeneeko laki entisestään, lopputulos ei ole mielestäni aivan selvä, vaikka EFFI:n Ville Oksanen ehtikin jo tekijänoikeusfoorumissa kyynisesti julistaa sensuurilain hyväksytyksi. Muukin yritysmaailma kuin teleyritykset alkaa jo napista kohtuuttoman tekijänoikeusbyrokratian ja aivan vieraalta planeetalta olevien vastuuvapauspykälien, tai siis niiden puutteen, johdosta.

Kun viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat vihdoin löytäneet itsensä kokoisia tappelupukareita, olisiko liikaa toivottu, että ne jo lopettaisivat raukkamaisen pienempiensä kiusaamisen? Sitä kovasti toivoin tekijänoikeusfoorumissa pitämässäni puheenvuorossa, joka on katsottavissa YouTubessa.

Musiikin tekijöiden ja kustantajien tekijänoikeusjärjestö Teosto järjesti syysseminaarinsa Finlandia-talolla torstaina 10. päivä. Muutaman tunnin seminaarin teemana olivat erityisesti sosiaalinen media ja user generated content (UGC) eli kulttuuriteosten käyttäjien itse nettiin lataamat sisällöt. Käytännössä aihetta käsiteltiin aamupäivän mittaan useiden lyhyiden puheenvuorojen ja esitelmien avulla.

(Klikkaa suuremmaksi.)

Saavuttuani paikalle pidin vähän outona, että sosiaalisen median seminaarissa olin nähtävästi ainut, jolla oli läppäri esillä. Näin yhden tutun merkinneen Foursquaressa sijainnikseen Finlandia-talon ja taisin olla ainut, joka oma-aloitteisesti kirjoitti tapahtumasta Twitteriin.

Ohjelma muuttui hieman tuosta vanhasta rungosta, ja Googlen kannoista saapui kertomaan Anni Ronkaisen sijasta Ari Ojansivu. Olen linkannut tekstissä joihinkin puheenvuorojen diaesityksiin. Suunnittelutoimisto N2:n strategi Riku Vassinen veti semman todella hyvin, ja seuraavassa tiivistelmäni esityksistä.

Intron jälkeen ensimmäisen puheenvuoron piti konsultti Jari Muikku Digital Media Finlandista. Hän esitteli yleisölle user generated contentin käsitteen ja selitti tekijöitä, jotka saavat ihmiset tuottamaan remix-kulttuuria nettiin. Tekijöiden, palveluntarjoajien ja teosten käyttäjien välillä on paljon erilaisia sosiaalisia ja kaupallisia intressejä, ja tulee muistaa, ettei UGC:ssa kyse ole vain harrastelijoiden kiinnostuksesta.

En todellakaan odottanut näkeväni Teoston seminaarissa Hitler saa tietää -videota tai Pink Floydin ja Bee Geesiä yhdistelevää mash-uppia, mutta näin kävi. Lasketaankohan seminaari julkiseksi esitykseksi…

Korkeimman oikeuden esittelijäneuvos Kristiina Harenko kertoi sen jälkeen lyhyesti siitä, mitä laki sanoo tekijänoikeudella suojattujen teosten uusiokäytöstä ja levityksestä. Esimerkiksi suuren joukon yhdessä tekemien teosten käyttöä vartenhan pitäisi oletuksena kysyä kaikkien tekijöiden lupa, mutta tätä harvoin esimerkiksi mash-uppien YouTube-levityksessä näkee.

Erityisesti isyysoikeus saattaa mahdollisesti kokea jonkinlaisen mullistuksen lähiaikoina, sillä tekijän nimi tulee mainita esityksen yhteydessä alan hyvän tavan mukaisesti, mutta jos nettivideoiden levityksessä alan tavaksi muodostuu vuosien mittaan se, että kansalaisten tekemissä jälkiperäistuotoksissa (derivative works) ei mainita lähteitä, niin tämä saattaa muodostua uudeksi laintulkinnaksi. Harenko oli sitä mieltä, että vanha luova ala pääsee kyllä osalliseksi uudesta digiympäristöstä ja sen liikemalleista ilman lakimuutoksiakin, kunhan vain lähtee ennakkoluulottomasti mukaan. Muutos olisi siten pikemminkin hallinnollinen eikä lainsäädännöllinen.

Googlen toimialajohtaja Ari Ojansivu valisti yleisöä ihmisten netinkäyttötottumuksista ja erityisesti YouTubesta, joka on Suomen suurin musiikkipalvelu, vaikkei sitä ole Suomessa vielä edes lisensoitu. Mielenkiintoista oli kuulla esimerkiksi Ciscon arviosta, että nykyään 40 % internetliikenteestä koostuu videoista. Hämmästyttävä oli myös tutkimustulos, että 17 % keski-ikäisistä ja eläkeläisistä on katsonut elokuvan aluista loppuun netissä.

Videoiden käytön hurjan sosiaalisuuden lisäksi hän painotti myös tekijöiden ja esittäjien uutta mahdollisuutta päästä maailmanmaineeseen. Esimerkiksi Britain’s Got Talent -kykyjenetsintäohjelmasta suosioon noussut Susan Boyle olisi arvioitu jääneen vain kansalliseksi laulajatähdeksi ilman videoiden internetlevitystä .

Googlella on uskomaton määrä dataa käytettävänään, josta voidaan hyötyä liikemallien suunnittelussa. Pelkästään YouTube voi antaa esiintyjille ja tekijöille niin laajat ja monipuoliset tiedot yleisöstä, että monet bändit suunnittelevat nykyään kiertueita pelkästään katsoja-analytiikan perusteella. Hurjaa YouTubessa on myös videomateriaalin määrä – sitä kun ladataan palveluun 48 tunnin edestä joka minuutti!

Ei-kaupallinen harrastelijasisältö kiinnostaa myös Yleisradiota. Internetpäällikkö Jari lahti kertoi, miten YleX esittelee demoja Uuden musiikin iltavuorossa, miten muutama ammattikuvaaja ei voi pärjätä uutistarjonnassa crowdsourcingille ja miten YLE ottaa mieluusti vastaan harrastelijakuvamateriaalia. Ja sosiaalisessa mediassa ison mediatalonkin täytyy nöyrtyä. “UGC:ssä broadcasterilla ei ole mitään erityisasemaa kaveripiiriin verrattuna”, Lahti muistutti. “Median pitää ansaita relevanssinsa.” Nykyinen toiminta johtaa datan avautumiseen, ja hän pitääkin materiaalien laajaa käyttöä hyvänä asiana. Yhtenä menestyksenä mainittiin Elävä arkisto, ja miten Ylen aineistoja hyödynnettiin esimerkiksi Altervative Party -tapahtumassa.

MTV3:n internet- ja kuluttajaliiketoiminnan toimituspäällikkö Jyrki Huotari esitteli geokätköilyä, otti kaupallisemman asenteen käyttäjien itse luomaan sisältöön ja käytti esimerkkinä esimerkkinä Eat.fi-palvelua. Käyttäjät ja yleisö luovat vapaaehtoisesti paljon sisältöä, josta voidaan hyötyä kaupallisesti. Esimerkiksi Salattujen elämien Facebook-sivu on suurin Maikkarin televisio-ohjelmia käsittelevä sivu – fanikunnan ansiosta.

Olen itsekin säveltäjänä Opera by You -projektissa, ja oli hienoa nähdä crowsourcingin kiinnostavan Teosto-porukkaa niin paljon, että kutsuivat projektipäällikkö Päivi Salmen pitämään aiheesta esitelmän. Opera by Youssa oopperan suunnittelu säveltämisestä ja käsikirjoituksesta puvustukseen on ulkoistettu Wreckamovie-alustan avulla, ja tuotantoon on suositeltu ilmaisohjelmistoja. Kokeilu on ensimmäinen maailmassa. Valmis ooppera, Free Will, kantaesitetään Savonlinnan oopperajuhlilla heinäkuussa 2012.

Pelkästään erittäin mielenkiintoisen kokeilun lisäksi projektilla haetaan uutta yleisöä ja tartuntapintaa oopperaan. Nykyäänhän kävijät ovat keskimäärin yli 50-vuotiaita, ja entinen kuulijakunta on katoamassa. Ideana on, että oopperan tekeminen voisi innostaa myös yleisöksi. Osittain tämä uuden demografian saavuttaminen on jo saavutettu, sillä tavallisesti oopperassa käyvien enemmistö on naisia, mutta Opera by Youn tekijöiden enemmistö on miehiä.

Osallistujilla on paljon erilaisia motiiveja lähteä tekemään oopperaa vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Huomautettakoon kuitenkin, että ottaessaan osaa projektiin säveltäjä, valaisija, graafikko tai pukusuunnittelija luopuu taloudellisista oikeuksistaan: Savonlinnan oopperajuhlat julkaisee oopperan perinteiseen tyyliin, all rights reserved, tosin tekijäluettelosta tulee varsin pitkä.

Ehkä seminaarin kohokohdaksi ajateltu oli puolen tunnin paneeli “Hyvä vai paha UGC?” – tekijöiden näkökulma, jossa keskustelivat musiikintekijä ja Rähinä Recordsin toimistusjohtaja Elastinen (Kimmo Laiho), musiikintekijä ja Pepe Deluxe -yhtyeen jäsen James Spectrum (Jari Salo) sekä säveltäjä ja Tampere Biennalen taiteellinen johtaja Olli Virtaperko, joka tunnetaan myös Ultra Bran laulajana.

“Oon luonut urani kyllä ihan tekijänoikeusrikkomusten pohjalta”, aloitti Spectrum. Paljon esimerkiksi hip hopissa käytetty samplaus on aina ollut laillisuudeltaan kyseenalaista. Suuremman suosion saavuttamisen jälkeen hoidettiin sitten uran alkutaipaleen materiaalien oikeudet kuntoon ja julkaistiin sitten uudet, laillistettu versiot. Byrokratia tai aiemminkin mainitut tekijänoikeuden hallinnolliset asiat tuntuvat olevan aika kova paikka. Uutta musiikkia tehdessään on kuulemma joutunut antamaan pätkän kaverille “Tee tästä laillista!” -viestin kera. Sointuja ja melodiaa saa aina muokattua niin, ettei se vastaa liikaa jo jotakin olemassa olevaa, mutta se vaatii paljon työtä.

Jonkin verran keskustelua syntyi myös piratismista, mutta ei ainakaan näin poliittisen piraatin näkökulmasta mitään kovin huolestuttavaa. Levy-yhtiöiden vallasta Spectrum muistutti: “Jos viet levyn meiltä, sä et vie meiltä vaan levy-yhtiöltä.” Piikittelyä levy-yhtiöiden toimintaa ja vanhoillisuutta kohtaan riitti muillakin keskustelijoilla.

Fintelligensistä tuttu Elastinen kertoi Rähinä Recordsin olevan Suomen suurin levy-yhtiö ja että YouTubessa 3 miljoonan katselukerran suomenkielinen musiikkikanava on jo kovaa näyttöä. Elastinen piti itseään enemmän käyttäjänä, userina, eikä niinkään erotellut itseään UGC:n ja nettifanituksen kohdalla vain tekijäksi tai esiintyjäksi. Hän ihmetteli, että miksi ihmeessä aikoinaan tuhlattiin resursseja CD-levyjen kopiosuojauksiin, kun sekin aika olisi voitu käyttää internetiin: nyt YouTube on Suomen suurin musiikkipalvelu, mutta suomalaiset tekijät eivät hyödy siitä. Jos saisi edes jotain siitä suurimmasta, niin se olisi mahtavaa. Elastinen suositteli esimerkiksi Spotifyta ja sanoi, että näin myöhässäkin on ehdottomasti parempi saada edes vähän kuin ei yhtään mitään. Rähinä Recordsin tuloista puolet tulevat digimarkkinoilta ja siitäkin jo puolet streamauspalveluista.

Virtaperko sai yleisöltä aplodeja useaan otteeseen lähinnä hyvin osuvilla kommenteillaan kulttuurin arvostuksesta ja kehityksestä. Tiede ja taide kasaantuvat yhteisestä panoksesta ja sitten yksilöt tekevät sen päälle rohkeita kokeiluja. Terveisiä meni myös Opera by Youlle siitä, että ammattisäveltäjän kajoaminen noiden kymmenien vapaaehtoisten työhön tekee materiaalista välttämättäkin lattean. Vähän irraleen kontekstista jäi väite: “Tekijänoikeusrikkomusten kasauma luo ansaintalogiikan ytimen, tätä ei tule jättää huomiotta.”

Seminaarin viimeisenä esitelmänä Teoston tuotehallinta- ja online-päällikkö Jani Jalonen ja tutkimuspäällikkö Ano Sirppiniemi esittelivät tutkimustietoa musiikinkäytöstä internetissä ja esittivät sen jälkeen ehdotuksensa siitä, miten järjestelmää pitäisi kehittää. Jonkinlaisena ideaalina haettiin loppukäyttäjälle esimerkiksi ehdottoman helppoa lisensointijärjestelmää, jossa laajasta katalogista voisi pientä maksua vastaan saada käyttöönsä musiikkia vaikkapa omia YouTube-videoita varten.

Tutustukaa ihmeessä itse tarkemmin matskuissa mainittuihin tutkimuksiin, vaikka ne oletuksiltaan ja kysymyksenasetteluiltaan olisivatkin kyseenalaisia. En pysty tässä kaikkea erittelemään. Itseäni jäi esimerkiksi häiritsemään se, että kyselyissä eroteltiin musiikin kuuntelu netistä ja kännykällä, koska näin streamauspalveluiden suosion jo noustua moni kuuntelee musiikkia juuri netistä, kännykällä. Nämä eivät sulje toisiaan pois.

Puheenvuorossa esiteltiin monipuolisesti erilaisten musiikkipalveluiden kuten Spotifyn, YouTube ja The Pirate Bayn eroja käyttäjien ikäjakaumissa. Jopa Grooveshark mainittiin. Muita mainittuja tutkimustuloksia ja huomioita:

• Musiikinkuluttajat, jotka käyttävät älypuhelimia, tuntevat paremmin musiikkipalveluita, kokevat kuuntelevansa enemmän musiikkia ja käyttävät enemmän rahaa musiikkiin.
• YouTube on suosituin musiikkipalvelu ja 2,5 miljoonaa suomalaista katsoo YouTubesta erityisesti musiikkia. Palveluun ladatuista videoista yli puolet on käyttäjien omaa tuotantoa – musiikista yli puolet on muiden tekemää.
• 8 prosenttia ikäluokasta 18–30 vuotiaat sanoi julkaisseensa YouTubessa musiikkia sisältäviä videoita.
• YouTuben käyttäjät kokivat olennaisiksi musiikkipalveluiksi soittolistat, mahdollisuuden nähdä muiden käyttäjien kanavia, ajan tasalla pysymisen ja uusien bändien löytämisen.
• YouTuben käytössä koettiin epäselväksi erityisesti tekijänoikeusasiat. Tämä muodostaa monille suuren kynnyksen videoiden lataamiseen palveluun.
• Ehdotus laillisen musiikkikirjaston (tai “musapankin”) kehittämisestä nosti kysymyksiä aidosta valintamahdollisuudesta ja siitä, löytyisikö sieltä muutakin kuin valtavirtamusiikkia.
• “50 % of the inernet users in USA are creating content to internet in 2012″ (emarketer)
• “25 % of content will be user generated in 2012″ (Nokia)

Oli varsin rohkaisevaa nähdä tällainen halu tehdä musiikin käytöstä mahdollisimman helppoa. Ratkaisuehdotuksia esitettiin niin jälkiperäisteosten tekijöiden, sisältöjen oikeudenomistajien ja palveluntarjoajien huoliin. Kaikki tuntuvat ratkeavan, jos saataisiin aikaan toimiva kuluttajalisenssi, jolla saa hoidettua kaikki oikeudet kerralla kuntoon ja että lisenssien ostaminen integroidaan osaksi viihdealustoja.

“Musabisnes ei oikeasti ole tehnyt musan käyttämisestä helppoa”, Jani Jalonen muistutti. “Musiikkibisnes ei ole aina tehnyt laillista käyttämistä helpoimmaksi vaihtoehdoksi.” Esimerkkinä toimi kuuluisa Sonyn paljon mainostettu ja paljon maksanut CD-kopiosuojaus, joka lopulta ohitettiin huopakynällä. Jalonen jatkoi, ettäd digitaalinen ympäristö on kiehtova, mutta se on syntynyt jopa musiikkibisneksestä huolimatta. Nyt olisi aika lähteä mukaan…

Teoston hallituksen puheenjohtaja, pitkän linjan musiikintekijä Kim Kuusi päätti seminaarin toteamalla, että UGC on lainsäädännöllisesti helppo mutta hallinnollisesti vaikea asia. “Työ kaatuu juuri Teoston niskaan. Meidän tehtävä on pitää huoli siitä, että ammattimainen musiikintekeminen on mahdollista Suomessa.” Musiikin käyttö on räjähdysmäisesti lisääntynyt ja Kuusi esitti huolen siitä, että miten tehdä musiikin käyttö mahdollisimman helposti myös niin, että tekijät saavat siitä rahaa. Teostolla olisi kuitenkin tämän ratkaisun löytämiseen hyvät puitteet, sillä heillä on jo maailmanlaajuinen sopimusjärjestelmä sekä tietoa siitä, mitä musiikkia käytetään ja kuunnellaan. Viimeinen toive oli, että user generated contentille keksittäisiin vihdoin jokin suomenkielinen ilmaisu.

Yhteenvetoa ja kommenteja

Seminaari user generated contentista oli tietenkin nyt hyvin paikallaan, vaikka esitelmien fokus heilahtelikin paljon. “Tämä oli ylivoimaisesti suosituin Teoston seminaareista. Teoston on selvästi ajan tasalla ymmärtäessään, mikä tällä hetkellä on ajankohtaista”, sanoi Kuusi vielä seminaarin päätöspuheenvuorossaan. Innokkaasta ja positiivisesta lähestymisestä huolimatta joudun toteamaan Teostolle, että ei tässä nyt aivan ajan tasalla olla, sillä UGC on jo vanha juttu. Tekijänoikeudella suojatuista (musiikki)materiaaleista tehtyjä jälkiperäisteoksia ja erityisesti muiden tekemien teosten levittämistä on harrastettu aina, mutta internet tarjoaa nykyään vain toiminnalle uuden tehokkaan alusta. Tai ei oikeastaan ihan uudenkaan, koska internet on jo teknologiana yli 40 vuotta ja julkisena palveluna yli 20 vuotta vanha. On harmillista, että näihin muutoksiin herätään vasta siinä vaiheessa, kun tarjonta ei mitenkään vastaa enää kysyntää ja kulttuurin “mustat markkinat” ovat jo syntyneet. Edistystä ei auta myöskään suora ja epäsuora fanien, asiakkaiden sekä palveluiden kiusaaminen oikeusteitse.

Seminaarissa oli kuitenkin hämmästyttävän eteenpäin katsovaa sisältöä, ja kokemus vahvisti osaltani, että näillä vanhoilla tekijänoikeusorganisaatioilla on lopulta yllättävän paljon samoja tavoitteita piraattien kanssa, mutta prioriteetit ja keinot eroavat. Vai johtuisiko tämä mielikuva kenties siitä, että seminaari ei ollut niinkään PR-tilaisuus ja puhujina oli paljon muita kuin tekijänoikeusjärjestöjen palkattuja lakimiehiä? Ei mitään mainintaa tiedostonjakamisen pahuudesta, sensuurista, oikeusjutuista, …

Lisäksi tekisin huomion, että on hurjaa ajatella, että myös villin tiedostonjakelun vastainen taistelu on johtanut teknologiseen kehitykseen. Esimerkiksi YouTube on tehnyt uskomattomia harppauksia sisällön tunnistamisessa ja käsittelyssä juuri tekijänoikeusteollisuuden paineen alla. Jonkinlaista kultaista reunaa tässäkin pilvessä, vaikka lähtökohdat olisivatkin väärät. Internet on mullistanut kulttuurin, talouden ja kulttuuritalouden niin nopeasti, että mukana on kieltämättä vaikea pysyä, ja niin lainsäädäntö, bisnesmallit kuin kansalaisten mielikuvat harvoin perustuvat nykyaikaiseen tietoon kulttuurialalta.

Tietämättömyyden ja ennakkoluulojen vastineeksi tarvitaan raakaa dataa reaalimaailmasta. Olen henkilökohtaisesti monesti yliarvioinut kansalaisen netinkäyttöä ja kompetenssia. Toisaalta tuntuu, että poliittinen päätöksenteko ja bisnessuunnittelu on jäljessä ja pyörivät suurilta osin viime vuosituhannen tiedoilla. Teosto on nyt selvästi ottanut hienon askeleen eteenpäin, mutta työtä on vielä tehtävä.

Lähettäisin siis terveisiä, että Teosto ja verrattavat ryhmät toisivat keskustelun internetiin, vaikka sinne sosiaaliseen mediaan, josta niin paljon puhuttiin. Tällä hetkellä Twitterin hakusanalla #tekijänoikeus löytyy lähinnä tekijänoikeusneuvoja opettajille ja TTVK:n mollaamista. Myös hashtag #Teosto on käytössä, mutta seminaarissa ei lopulta kehotettu ketään viemään keskustelua nettiin.

Koska katse on nyt selvästi tulevaisuuteen ja seminaarissa kehotettiin hyvin laaja-alaiseen keskusteluun, niin eiköhän kaikki nyt kommentoida, miten musiikin saatavuutta voitaisiin kehittää ja internetiä hyödyntää paremmin. Palautetta ja ehdotuksia pyydettiin lähettämään suoraan osoitteeseen teosto@teosto.fi. Teosto löytyy myös Facebookista.

Piraattipuolueen delegaatio kävi tiistaina 16.8. opetus- ja kulttuuriministeriössä tapaamassa valtiosihteeri Jarmo Lindéniä ja kulttuuriyksikön johtaja Jukka Liedestä. Lindén on ministeri Arhinmäen oikea käsi ja samasta puolueesta, Liedes puolestaan Lex Karpelan valmistelusta muutama vuosi sitten vastannut, kokenut virkamies (ja tietenkin entinen Teoston lakimies). Tekijänoikeusasiat eivät kuulu valtiosihteerin keskeisimpään asiantuntemusalaan, joten johtaja Liedes lienee ainakin vaalikauden alkupuolella poliittisen johdon tärkeimpiä luottohenkilöitä.

Tapaamisessa käsitellyt asiat:

1. Pääsyn estäminen “piraattisivustoille”

   Elisalle on tehty vaatimus pääsyn estämisestä Pirate Bay -sivustolle ja ratkaisu asiassa on odotettavissa lähiviikkoina. Kerroimme, että odotamme ministeriöltä reagointia asiaan, jos oikeus antaa sensurointimääräyksen. Sellaisten salliminen ei ollut lain alkuperäinen tarkoitus, ja se olisi hyvin mahdollisesti ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. “Blokkaamista ja kieltämistä” vastustavan Arhinmäen ministeriuralle olisi hyytävä alku, jos oikeus antaisi merkittävän “blokkauspäätöksen”, eikä ministeriö alkaisi korjata lainsäädäntöön ilmaantunutta ammottavaa aukkoa.

2. Tekijänoikeustoimikunnan kokoonpano

   Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteydessä toimivasta tekijänoikeustoimikunnasta on muodostunut tavallisiin ihmisiin kohdistuvan piraattijahdin ykköslinnake. Keväällä vuodimme toimikunnassa valmistellun lakiluonnoksen, jossa olisi selväsanaisesti mahdollistettu se, että teleyritykset voitaisiin määrätä sensuroimaan piraattisivustoja. Liedeksen mukaan ministeriö ei ollut tässä mukana, vaan kyse oli toimikunnan sooloilusta. Esityksen etenemismahdollisuudet lienevät heikot.

   Toimikunta nimitetään uusiksi loppuvuodesta, ja nyt on hyvä tilaisuus koettaa saada sen kokoonpano monipuolisemmaksi. Tällä hetkellä se on täytetty kovan linjan tekijänoikeuslobbareilla. Toimme esille, että mielestämme kokoonpanosta voisi muutaman tekijänoikeusjärjestöjen ja media-alan yritysten edustajan vaihtaa vaikkapa akateemisiin asiantuntijoihin ja harrastajajärjestöjen edustajiin.

   Esimerkiksi Suomen kameraseurojen liitto on kampanjoinut hyvitysmaksuja (kasettimaksuja) vastaan ja elokuvaharrastajia kuultiin kuvaohjelmien tarkastuslakia muutettaessa. Harrastajajärjestöillä olisi varmasti annettavaa toimikunnassa. Edustusta vailla on tällä hetkellä myös ohjelmistoala, vaikka ohjelmoijat ovat yksi suurimmista oikeudenhaltijaryhmistä.

3. Hyvitysmaksu-uudistus?

   Keväällä julkaistiin selvitys yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujen (ns. kasettimaksu) uudistamisesta. Selvityksessä ehdotetaan, että laitekohtaisesta maksusta luovuttaisiin, ja hyvitysmaksurahat kerättäisiin vastaisuudessa tv-maksujen ja taajuusalueiden huutokauppaamisen tuotoista. Tällainen muutos olisi parannus nykytilaan. Arvioisin tämän uudistuksen toteutumismahdollisuudet hyviksi.

   Selvitys ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton. Petteri Järvinen on kirjoittanut asiasta hyvin blogissaan, joten en käsittele asiaa tässä tarkemmin.

4. Varoituskirjelain paluu?

   Käydyistä keskusteluista ainakin allekirjoittaneelle jäi se kuva, ettei “varoituskirjelain” uudelleen herättämistä ole poissuljettu. Lakiesityshän raukesi keväällä, koska sitä ei ehditty käsitellä ennen vaalikauden päättymistä. Uusi hallitusohjelma ei kuitenkaan velvoita mihinkään tekijänoikeuksien kiristyksiin. Mikäli valta ministeriössä todella on poliittisella johdolla, laki tuskin etenee.

Piraateista tapaamiseen osallistuivat Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti, Piraattinuorten puheenjohtaja Lari Yltiö ja Helsingin piraattien varapuheenjohtaja Len Merikanto.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen tulo uuden hallituksen kulttuuriministeriksi on Piraattipuolueen tavoitteiden toteutumisen kannalta lupaavaa. Hän on suhtautunut johdonmukaisen kriittisesti teosten epäkaupallisen kopioinnin laittomuuteen.

Jo syksyllä 2009 Arhinmäki totesi Kansan uutisissa, että “monet tiedon vapaalle jakamiselle asetetut keinotekoiset rajoitukset hyödyttävät lähinnä suuryrityksiä ja isoa rahaa, eivät taiteilijoita, muusikkoja tai tieteentekijöitä”. Arhinmäki halusi vasemmistoliiton rakentavan “uutta, verkottuneeseen yhteiskuntaan sopivaa tiedon ja kulttuurin jakamisen mallia”. Arhinmäki oli hyvin perillä nettikopioinnin luonteesta ja huomautti, että “aineetonta jaettaessa kaikille jakaminen ei vähennä kenenkään omaa osaa”. Hän totesi, että siksi “vasemmiston tulee myös tarkastella kriittisesti tiedon ja kulttuurin vapaalle jakamiselle asetettuja esteitä”.

Ministeriksi tultuaan Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Arhinmäki oli samoilla linjoilla. Hän sanoi uskovansa, että ihmisillä on edelleen halua ja varaa ostaa kulttuurituotteita, vaikka netistä niitä saa laittomasti ilmaiseksi.

Piratismin vastaisista toimista Arhinmäellä oli tällaista sanottavaa:

“Internetiin täytyy saada kanavia, joissa kuluttajat ja luovan työn tekijät kohtaavat niin, että myös tekijä saa toimeentulonsa. Ministeriö voi olla puskemassa ja avittamassa tätä kehitystä, mutta karhunpalveluksen me teemme kaikille, jos kaikki yritetään vain blokata ja kieltää.”

Huomionarvoista on myös, että vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelmassa oli vaatimus teosten epäkaupallisen kopioinnin laillistamisesta. Puolueen nuorisojärjestö Vasemmistonuoret hyväksyi lisäksi keväällä uuden poliittisen ohjelmansa, jossa vaatimukset tekijänoikeuslain lieventämisestä ovat selkeästi esillä.

Muutenkin piraattien linjoilla usein oleva Arhinmäki teki aikanaan Ruotsin FRA-laista eduskunnassa kirjallisen kysymyksen. Hän vaati Suomen hallitusta ottamaan suomalaisten viestintäsalaisuuteen kohdistuvan uhan esille Ruotsin hallituksen kanssa. Aiemmin mainitussa Kansan uutisten mielipidekirjoituksessa hän muistutti lisäksi, että yksityisyyden suoja ja sananvapaus tulee säilyttää myös verkossa.

Vaikka hallitusohjelmaan tehty kirjaus tekijänoikeuksista jättää auki mahdollisuuden lain kiristyksiin, on vaikea kuvitella, että Arhinmäki kovin mielellään lähtisi esittämään kiristyksiä. On kuitenkin muistettava, että tekijänoikeus-lobby on onnistunut viime vuodet tehokkaasti loisimaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. Lobbareiden käsikassarana toimiva tekijänoikeustoimikunta puskeekin koko ajan eteenpäin lakien kiristysvaatimuksia. Arhinmäen alaiset ministeriössä ovat myös tiukan linjan kannattajia. Nähtäväksi jää, miten tuore ministeri selviää näistä paineista.

Vaikka tekijänoikeuslaki ei alkaneella vaalikaudella kiristyisikään, se tuskin tulee kuitenkaan lievenemään. Hallitusohjelmassa ei esitetä lievennyksiä, ja on vaikea kuvitella, että Arhinmäki yrittäisi oma-aloitteisesti ajaa niin kiistanalaisia asioita. Vähäisempiä parannuksia voisi sen sijaan olla näköpiirissä. Jospa ensi syksynä nimitettävän uuden tekijänoikeustoimikunnan kokoonpano olisi nykyistä monipuolisempi?

Ministerin valtiosihteeriksi on nimitetty Jarmo Lindén, joka toimi edellisen vasemmistoliittolaisen kulttuuriministerin, Claes Anderssonin, erityisavustajana. Arhinmäen omaa erityisavustajaa ei ilmeisesti ole vielä nimitetty. Nimityksellä tulee olemaan merkitystä sen suhteen, miten hyvin yhteydenpito ministeriin sujuu eri tahojen näkökulmasta.