Ja kaikenlainen krääsän oheismyyntihän tarkoittaa sitä, että meidät, esim. bändien fanit, houkutellaan tuhlaamaan sinänsä tarpeettomaan rojuun, jotta omatunto olisi puhdas – nythän se artisti saa tuloja! Mutta mikään ansaintalogiikka ei eettiseltä kannalta saisi perustua turhan ja luonnonvaroja kuluttavan taaran kauppaamiseen!

Itse tykkään kuunnella musaa hyvin äänitettynä ja tuotettuna äänitteeltä (formaatti- ja levitystapavapaa ilmaisu). Tsemppiä kaikille musiikin tekijöille ja tuottajille, että jatkossakin saa mietittyä ja hyvin tehtyä kamaa – johon (valitettavasti) taitaa upota jonkin verran rahaa sen tuottamiseen.

Ymmärrän mitä haet takaa pankki vertauksella, mutta se vain lähinnä korostaa tätä teidän ns. vanhan koulukunnan näkemystä asioista. Teille musiikki on tuote, oman näkemykseni mukaan se taas ennemmin verrattavissa brändiin. Rahan arvo laskee, samoin kuin tuotteen, kun sitä monistetaan ilman kustannuksia. Brändin arvo taas nousee mitä levinneempi se on. Ostakaa vain tuotteenne alelaarista, itse pyrin ostamaan suoraan “levy-yhtiöiltä” silloin kun ostan ja mieluiten ihan normaaliin hintaan.

Itseasiassa ennustaisin, että tulevaisuudessa pienelle alueelle keskittyvät keskikokoiset – pienet levy-yhtiöt, mitkä pystyvät myymään itseäänkin brändinä tulevat pärjäämään hyvin. Hyvä esimerkki tästä on drum and bassin puolella http://hospitalrecords.com/ . Hospitalin alla julkaistut levyt ovat yleensä liquid suuntauksella tehtyjä. On tullut itseasiassa ostettua ihan T-paitakin heiltä. Hospital myös järjestää omia bileitään 2-3kk välein ja tilat ovat yleensä tupaten täynnä ainakin mitä youtube videoista olen seuraillut. Englantiin lähteminen ei vaan tosiaan mahdu omaan budjettiin tällä hetkellä, vaan pitää tyytyä siihen mitä täällä Suomessa onnistutaan järjestämään.

“Uskon olevani keskivertoa kovempi kulttuurin ystävä vaikka/koska olen myös piraatti.”

Piraatit todella rakastavat kulttuuria. He rakastavat sitä vaikka väkisin. Kunhan omat tarpeet tulevat tyydytetyksi niin sillä toisella osapuolella ei ole niin väliä. Vaikka tekee yhtä artistia kohtaan oikein niin se ei poista sitä tosiasiaa, että on silti tehnyt toista kohtaan väärin jos on lataillut ja kopioinut ilman lupaa.

Tämä on täysin kuvitteellinen tilanne mutta ajatusleikkinä ihan kelvollinen.

Jos ajatellaan, että levy-yhtiön tilalla on pankki, tekijän asemaa ajaa palkansaaja (sinä) ja laittomien kopioiden sijaan onkin digitaalinen raha. Kysymys kuuluu seuraavanlaisesti.

Olisitko sinä valmis kopioimaan tekemästäsi työstä ansaitut tulosi jollekin toiselle jos itsellesi jäisi tismalleen sama raha. Et menettäisi periaatteessa mitään. Et kuitenkaan voisi kopioida omia tulojasi itsellesi tai perheenjäsenelle. Etkä siis mitenkään niin, että sinä hyötyisit siitä. Joku toinen taas saa ilmaista rahaa tekemättä mitään. Pankki kärsii mutta se nyt ottaa muutenkin ihmisparoilta rahaa joka välissä, suorastaan riistää.

Mitä tästä seuraisi? Osa ihmisistä saattaisi perustaa oman yrityksen saamallaan pääomalla, (suuri) osa ihmisistä saattaisi vain levätä laakereillaan. Mitkä olisivat hyödyt ja haitat lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä?

Mitkä ovat tämän ajatuksen epäkohdat? Mielipiteitä.

En tiedä mistä musiikista pidät mutta otetaan esimerkiksi Metallica ja sen ns. “black album” joka on aika monen mielestä yhtyeen parasta tuotantoa. Se on julkaistu 1991 eli 19 vuotta sitten. Se maksaa kaupassa 9,95e kpl. Luulisin, että kaikilla opiskelijoilla on tuon hintaisiin levyihin varaa ja 19 vuoden aikana on jokaisella edes kerran jäänyt 9,95e sivuun. Painotan jälleen sitä, etteivät nämä teokset ole etuoikeuksia. Ihmisillä ei kuulu olla Metallican koko tuotantoa tai edes yhtä sen levyä. Harrastuksen luonteeseen kuuluu levyjen osto. Yksi hyvä levy kestää isältä pojalle, ei tarvitse ostaa joka päivä eikä edes joka viikko uutta lättyä.

Itse sain opiskeluaikana ostettua kaikki haluamani levyt vaikka kylläkin pitkällä aikavälillä.

Laillisten nettilatausten suhteen olen samaa mieltä, se bisnes on vielä lapsenkengissä ja liian kömpelöä makuuni. Kehityksen paikka. Jotkut yhtyeet ovat julkaisseet uudet biisinsä nettisingleinä joten ne on sentään joutunut hankkimaan. Cd on edelleen tuotteena mielestäni paras ja biisien siirto kovolle ja soittimeen on helppoa. Windows media player muuntaa biisit ja nimeää ne kahdeksan kertaa kymmenestä täysin oikein. Ei siinä nimeämisessä mene kauaa, vaikka sen tekisi itse. Paitsi, jos pitää olla kaikkien bändien kaikki levyt vaikkei musasta niin välittäisikään, mikä on varmaan aika yleistä piraattien keskuudessa.

Opiskelijan budjetti on pieni, sen tietävät kaikki, mutta se ei oikeuta piratismiin. Harrastukset pitää valita oman tilanteensa ja varallisuutensa mukaan. Musiikkia ja elokuvia pystyy harrastamaan myös pienemmällä budjetilla laillisesti.

Kyse ei minusta ole siitä, loppuuko rikollisuus joskus maailmasta vai ei. Itsekään en uskon piratismin poikkea tässä suhteessa muusta rikollisuudesta mitenkään, joten sitä tulee aina esiintymään jossakin määrin.

Myös ajatuksesi tulevasta (oikeastaan jo olevasta) kompromissista, jossa joukko piraatteja harrastaa rikollisuutta ja muu yhteiskunta maksaa viulut, on varmasti oikea. Esimerkiksi myymälävarkauksien kohdallahan näin on ollut jo vuosikymmeniä.

Mutta nämä inhorealistiset käytännön järjestelyt eivät saisi minusta sumentaa peruskysymystä, eli sen pohdintaa, mikä on moraalisesti ja juridisesti oikein ja mikä väärin.

Pystyn asettumaan toista riistävän asemaan aivan yhtä luontevasti kuin tukemaan epäkaupallisen kopioinnin sallimista. Kyseessä on kahden ääripään nahistelu ja vaikka en kuuna päivänä allekirjoittaisi edes Piraattipuolueen kannattajakorttia, toimii kyseinen aate silti hyvänä vastavoimana aivan yhtä kangistuneisiin kaavoihin jumiutuneelle mediateollisuudelle.

Itse uskon tulevaisuuteen, jossa piratismia tulee aina olemaan eikä valtaväestö sitä yhtään sen oikeudenmukaisempana pidä kuin tänäänkään mutta se tavalla tai toisella taantuu samanlaiseksi lieveilmiöksi kuin C-kasettien kopiointi aikoinaan, ts. niin kömpelöksi ja pienimuotoiseksi toiminnaksi, ettei ketään kiinnosta.

Nyt toisella puolella aseina ovat DRM:t ja miljoonaoikeudenkäynnit kun taas toisella puolella tarjotaan keskisormea ja luvatta jakamista. Kun nämä kaksi täysin vastakkaista kantaa ovat aikansa tapelleet, veikkaisin lopputuloksen olevan se, että sisällön laillinen hankkiminen muuttuu niin helpoksi ja kustannustehokkaaksi tai piratismin valvonta niin tehokkaaksi, että warettaminen on suurempi vaiva kuin ostaminen. Tällöin saavutetaan kompromissi.

Kompromissit tunnistaa siitä, että molemmat osapuolet ovat niihin aivan yhtä tyytymättömiä. Varmasti joku kaunis päivä Pekka Peruspiraattia tulee korpeamaan ihan yhtä paljon kuin Seppo Sisällöntuottajaakin mutta kokonaisuus on valtaväestön kannalta hyvä.

Sitä odotellen jatkan asian seuraamista sivukatsomosta käsin pelkurimaisilla ja merkityksettömillä puskalaukauksilla tehostettuna antaen kuitenkin henkisen tukeni Piraattipuolueen kaltaisille toimijoille – ei niiden ajamien asioiden vuoksi vaan siksi, että ne edustavat tervetullutta ja aivan yhtä jästipäistä vastavoimaa mediateollisuuden hegemonialle.

Välillä on tylsiä hetkiä ja silloin on vaihtoehtoina katsoa televisiota tai ladata netistä jotain katsottavaa. Ilmeisesti sun mielestä on parempi että täytän ne tylsät hetket arpomalla jonkun leffan videovuokraamosta (tai katsomalla sitä televisiota). Siinä vaiheessa uhkaa kyllä sitten jäädä leffojen tai musiikin varsinainen ostaminen väliin. Ei vaan mahdu opiskelijan budjettiin. Yksi levy kuukaudessa vastaa suunnilleen 10% opintotuesta käteenjäävää osuutta vuokran maksun jälkeen ja usein suorastaan mennään ruuan ja juomien jälkeen budjetista yli ostamalla levy. Mun mielestä siinä vaan voittavat kaikki jos opiskelijana warettaa ja koittaa vähäiset ylimääräiset rahat suunnata niihin leffoihin ja musiikkeihin josta oikeasti pitää eikä vaan arvo niitä jollekin taholle. Okei, musiikissa aletaan viimein olla sillä tasolla, että hyviä levyjä pystyy ostamaan ilman warettamista. Musiikin puolella asiassa on vaan toinen ongelma. CD:t ovat epäkäytännöllisiä ja ainakin itse olen netistä ostettuissa mp3:ssa kohdannut surkeaa nimeämispolitiikkaa. On se kumma kun biisin jonka lataa laillisesti saa nimellä afqw4.mp3 ja tagit päin helvettiä ja sitten niitä saa itse rueta laittamaan kuntoon, kun toinen vaihtoehto on, että lataa vain laittomasti netistä ja kaikki on valmiiksi kunnossa. Käytännössä siis kaikki ostamani CD:t löytyvät koneen kovolta myös laittomasti netistä ladattuina, koska se on helpompi tapa, kuin rueta itse niitä muuntamaan. Edelleen tulee myös vastaan opiskelijan budjetti. Ei vaan riitä millään edes kaikkiin hyviksi toteamiini levyihin. Onko parempi vaihtoehto sitten vain unohtaa ne?

Mulla ei ole nyt varaa ostaa, mutta ehkä joskus on kun pääsen töihin. Todennäköisyys että muistan jonkin artistin mistä olen joskus pitänyt on suurempi, kun hänen jokin levynsä löytyy laittomasti ladattuna minun kiintolevyltäni.

Niin ja mikä sitten on lompakolla äänestämistä jos ei tämä? Ilman waretusta äänestät ainakin leffojen kohdalla vain lähinnä huonoa markkinointia vastaan, itse leffan sisällöstähän sinulla ei voi olla varsinaista tietoa.

Eli jos minä pidän elokuvasta, joudun maksamaan? Jos en pidä niin se on minulle ilmainen? Ihmisen pään sisäinen tunne siis määrää tuotteen hinnan. Paitsi että se on epäreilu niitä kohtaan jotka sattuvat pitämään elokuvasta, monelle tulee varmasti kiusaus todeta elokuvan katsottuaan, että ei se nyt niin hyvä ollut että siitä kannattaisi maksaa. Leffat voi katsoa teatterissa ja todeta siellä onko jokin hyvä tai huono. Ja leffavuokraamosta saa korkeintaan 5e hintaan elokuvan katsottavaksi. Tai ystävät voivat suositella mielestään hyviä elokuvia. Lataaminen kertoo minun mielestäni ihmisen laiskuudesta ottaa asioista selvää ns. laillisesti. Arvostelutkin antavat jonkin verran suuntaa vaikka tekijänsä mielipiteitä ovatkin.

“Ja missä kohtaa homma muuttuu rikolliseksi? Mun mielestä tässä on kyse aika paljon omastatunnosta. Jos en ole kyseistä tuotetta aikonut ostaa, lataamalla sen tarjoan lähinnä tekijälle mahdollisuuden vakuuttaa minut toisin. Ja onko se sitten rikollisempaa ladata leffa netistä kuin nauhoittaa se maikkarilta digiboksiin ja katsella ilman mainoksia?”

Kyse on nimenomaan omastatunnosta. Ihmiset jotka lataavat laittomasti omaavat yleensä ihan samanlaisen omantunnon kuin muutkin kaikessa muussa paitsi tässä asiassa. Sellainen logiikka ei avaudu millään, että jos tuotetta ei ole aikomuskaan ostaa eli tuote ei kiinnosta, miksi se pitää silti katsoa tai kuunnella ja mihin perustuu tuotteen muuttuminen vapaaksi riistaksi kuluttajan mielen mukaan? Kuluttajalla on oikeus äänestää lompakollaan, ostaa tai ei osta. Palaute tekijällekin olisi selvempi jos paperilla näkyvät myyntiluvut olisivat todellisia, ilman spekulointia siitä, kuinka paljon tuotetta on liikkunut kuluttajille kassojen ohi.
Tuohon nauhoitus asiaan vastaisin että on. Se, että porukka lataa leffoja jotka ovat vasta teattereissa tai vastaavasti tv:stä tulevat ohjelmat ovat siirtyneet kaupan hyllyillä jo alelaareihin ja tv-kanava on maksanut esitysoikeuksista, näkisin että laittoman ja laillisen raja on suht selvä.

“Ihmisten ostovoima on rajallinen, mutta mitä enemmän se keskittyy niihin asioihin mistä he pitävät tai arvostavat, sitä enemmän myös oikeasti hyvät artististit ja elokuvat saavat tuottoa.”

Ostovoima on rajallista, tavallaan. Itse ostan kuukaudessa n. 10 cd:tä, täysihintaisia ja alelaarista. Elokuvia joskus, yleensä vuokraan tai katson telkkarista. Otan palkastani tätä varten rahaa, ja jos varat ei riitä, niin sitten seuraavasta palkasta. Musiikki ei varmasti lopu kesken ennen seuraavaa ostokertaa. Musiikillinen tarve on tyydytetty ja rahaa jää elämiseenkin koska viihdetuotteet ovat extraa ruokaostosten, vuokran yms. jälkeen. Musiikki ja elokuvat ovat viihdettä, mukava lisä vapaa-aikaan. Ne eivät ole välttämättömiä ihmisen selviytymiseen hengissä. Ihminen ei ole millään lailla pakotettu hankkimaan niitä. Jokainen voi itse määrittää paljonko panostaa harrastukseensa, musiikki ja elokuvat eivät ole mikään etuoikeus.
Kohdistaminen hyviin artisteihin onnistuu kuuntelemalla bändien kotisivuilta näytteitä, ostamalla singlejä, peleistä julkaistaan demoja jne. Itse otan usein myös riskejä eli ostan tuntemattomien artistien tuotoksia ja monesti olen yllättynyt iloisesti. Skeidaakin on tullut vastaan mutta niitä hyviä levyjä kuuntelee helposti vuosia.

“Kyllä ne tulot mietitään ihan jo alussa suhteessa sijoitukseen. Ei niin että käytetään miljoona ja sitten koitetaan keksiä, että millä hinnalla per lätty sen saa takaisin.”

Luonnollisesti tulot mietitään jo ennen kuin mitään tehdään. Tämänhetkinen, todennäköisesti väliaikainen ongelma on se, että budjetoidut tulot eivät toteudukaan. Laittomalla nettilatauksella saattaa olla vaikutuksensa ainakin DVD-myyntiin. Tai sitten tuloja ei ole yksinkertaisesti siksi, että leffa on huono.

“Suomessa ei taatusti leffojen tekeminen lopu. Ihan viimeistään niitä tehtäisiin kokonaan valtion tuilla, koska kaikilla on tarve tuottaa maailmalle kotimaista kulttuuria”

Juu, näin on, ja siitä vaan. Sittenhän me kaikki maksetaan elokuvien tekeminen, vaikka ei niitä käytäisi katsomassakaan. Tekijän kannalta yks hailee. Mahdollinen ongelma on se, että tuotantotuista päättävien tahojen (käytännössä muutama henkilö) valta kasvaa, ja elokuvan tehdäkseen pitää olla hyvää pataa ko. ihmisten kanssa ja miellyttää heidän makuaan.

Meisteri:

“Luulisi motivoivan myös oikeasti yrittämään sen leffan eteen kun tietäisi homman olevan enemmän kiinni sisällöstä kuin onnistuneesta markkinoinnista.”

Pitkät leffat on niin massiivisia projekteja, ettei niitä tehdä vasurilla. Ne tehdään sydänverellä ja kaikkia inhimillisiä rajoja ja resursseja venyttäen. Aina se ei näy lopputuloksesta, mutta elokuvantekijöistä rahankiilto silmissä on lähinnä valomiehillä ja muulla teknisellä henkilöstöllä, jotka ovat onnistuneet “neuvottelemaan” kaikkia muita ammattiryhmiä paremmat työehdot.

Väitän, että pelkän rahan takia tässä maassa on tehty lähinä pekkoaikamiespoikia ja uunoja, joita joku tässäkin keskustelussa hehkutti.

Ja lopuksi toistan vielä: leffaSISÄLLÖN tekijöiden asia ei oikeastaan ole vaivata päätään näillä kysymyksillä. He eivät ole levitystekniikoiden tai markkinoinnin ammattilaisia. Tekijöiden kannattaa ja pitää keskittyä siihen mitä osaavat, eli sisällön tuottamiseen. Muuten he hukkaavat aikaansa asioihin, joista eivät mitään ymmärrä, ja joissa heidän saamastaan tajuttoman kalliista alan koulutuksesta ei ole mitään hyötyä.