Tästä kirjoituksesta lähetetään typistetty versio myös suoraan Teosto ry:n asiakaslehden päätoimittajalle.
Teoston uusimmassa asiakaslehdessä oli pääkirjoituksena harvinaisen omituinen ja osin jopa virheellinen tunteidenpurkaus, joka mielestäni vaatii julkaisutoiminnan hyvän maun nimissä korjauksen ja ehkäpä vastineenkin julkaisun.
Piraattipuolue ei ole julistanut sotaa Teosto ry:tä vastaan, eivätkä ainakaan valtaosa puolueen jäsenistä Teoston lakkauttamista edes halua. Against The Teosto -levy on Piraattipuolueen kannatustuotekaupassa, ja sitä ollaan lupauduttu myymään myös tapahtumissa, mutta niin levyn nimi kuin sisältökään ei edusta puolueen mielipiteitä sen enempää kuin Katri Helenan uusimman albumin nimi tai sisältö edustaisi Teoston näkökulmaa. Levy on oletettavasti saanut nimensä Teoston byrokratian monimutkaisuuden ja muun toiminnan seurauksena. Syy, miksi levy on Piraattipuolueen kannatustuotekaupassa, on levy-yhtiön tarjous painaa puolueen logo levyyn, ja halumme kannustaa myös muiden kuin perinteisten lisenssien käyttöön ja näyttää, ettei piraattien ajatusmaailma ole ehdottomassa ristiriidassa musiikintekijöiden kanssa.
Teoston ongelmat, joista puhuin, tuntuvat välillä loputtomalta listalta; varmasti ainakin jotkin näistä ovat olleet myös ATT-levyyn vaikuttaneita. Niin käy helposti, kun yhdistystoiminta paisuu suuremmaksi kuin mihin monet yrityksetkään ikinä pääsevät.
Yksi selkeä ongelmakohta, jonka musiikintekijät kokevat, on Teoston kieltäytyminen ottamasta eri lisensointimalleilla tehtyjä teoksia listoilleen. Ennen kuin lait muuttuvat yksityisen kopioinnin sallivaksi ja suoja-aikoja lyhennetään, monet saattavat haluta ne kuitenkin jo vapaaehtoisesti käyttöön lisensoinnin avulla.
Toisena ongelmakohtana nostaisin esille tekijänoikeuskorvausten absurdin maksutavan. Maksuja kerätään vain hatarasti arvioiden, riippumatta siitä, paljonko teoksia oikeasti hyödynnetään, eivätkä maksut teosten tekijöille kohdistu yhtään sen tarkemmin. Tietotekniikan yleistyttyä arkipäiväisessä käytössä ei ole erityisen haasteellista ottaa käyttöön järjestelmää, joka maksaa teosten tekijöille korvaukset edes suhteellisen tarkkaan käyttömäärään pohjautuen. Tästä johtuen ei liene yllätys, että jo vuonna 2006 LYHDYn teettämässä tekijänoikeusbarometrissä vain 49 % vastanneista on ilmoittanut olevansa nykyisen keräilytavan kannalla, kun vuonna 2004 tuki tuli vielä 64 %:lta (saatan tulkita väärinkin, tutkimuksen raportti on hyvin sekava ja mahdollisesti vastaajaakin harhaanjohtava).
Piraattipuolue pyrkii nykyaikaistamaan ja selkeyttämään tekijänoikeuslainsäädäntöämme. Tavoitteinamme on yksityisen kopioinnin vapauttaminen, kaupallisen käytön suoja-aikojen lyhentäminen 5–10 vuoteen ja asiakkaille haitallisista DRM-suojauksista eroon pääseminen. Suoja-ajan tarkoitus on kannustaa tuottamaan lisää kulttuuria, ei toimia eläkejärjestelmän korvikkeena. Se että kulttuuriala ei kuulu Suomen eläkejärjestelmän piiriin muiden alojen kanssa tasavertaisesti, ei ole asia, josta tulisi rangaista asiakkaita, vaan on aihetta korjata järjestelmä. Tekijöiden taloudellinen ahdinko on päinvastaista Piraattipuolueen tavoitteiden kanssa, ja pikemminkin tekijöiden ansaintamahdollisuuksia tulisi parantaa ja tasavertaistaa nykyaikaisempien liiketoimintamallien avulla.
Pääkirjoituksessa toivottiin keskusteluyhteyttä Piraattipuolueen ja Teoston välille. Tästä olemme samaa mieltä. Piraattipuolue ei ole kiinnostunut lietsomaan vihaa minkään eri tahojen välille, sillä yhteisellä keskustelulla meillä on mahdollisuus päästä varmasti tehokkaammin parempiin tuloksiin. Mitä aiemmin mainitsin asiavirheistä, on täysin virheellistä väittää, että “kolme neljäsosaa suomalaisista tuomitsee kaikenlaisen vertaisverkkojakelun ja -lataamisen”, kun pitäisi puhua laittomasta vertaisverkkolataamisesta, eikä suinkaan kaikenlaisesta vertaisverkkoliikenteestä, joka kattaa monet Internet-puhelimet, Spotify-musiikkipalvelun, YouTuben ja paljon paljon paljon muuta.
Jottei vastineeni kuitenkaan kuulostaisi liian hyökkäävältä, haluan muistuttaa, että ainakin minun mielestäni Teostolle tulee olemaan tarvetta tulevaisuudessakin, joskin enemmän edunvalvojan ja vähemmän valistajan roolissa. Uskon myös Teoston kykyyn uusiutua tarvitunlaiseksi, kunhan tahtoa ja rohkeutta tarpeeksi löytyy.
47 Comments
“Against the Teosto” otsikko on aikalailla itsestäänselvästi Teoston vastainen. Se on myös verkkokauppanne ainoa musiikkituote. Siksi sen sisältö on tulkittavissa suoremmin politiikkanne jatkeeksi kuin esim. Katri Helenan albumin sisältö Teoston mielipiteinä.
Lisäihmetystä herättää koko ATT-levyn käyttö. Levyn julkaisijan Iiro Kallströmin taannoinen postaus blogillanne paljasti kirjoittajan täydellisen tietämättömyyden musiikkikustantamisesta, Teoston asemasta ja monista muista seikoista. Ko. postauksen yhteydessä sekä Teoston henkilökunta että muusikko Tommi Lindell mielestäni erittäin asiallisesti osoittivat miten päälaellaan Kallströmin tiedot olivat.
Jos olisin itse piraatti, en toivoisi liikkeenne assosioituvan “Target Media Recordsin” kaltaisen selvästi amatöörimäisen toimijan kanssa. Jos haette uskottavuutta musiikin tekijöiden parista, kannattaisi varmaankin löytää yhteistyökumppaniksi jokin sellainen muusikko/tuottaja/sanoittaja/säveltäjä, jonka teoksilla on yleisesti ottaen kysyntää tai tunnettuutta. Onnea etsintöihin.
ATT suhteellisen varmasti kantaa jotakin kaunaa Teostoa kohtaan, sitä en epäilisi lainkaan kun ottaa levyn nimen huomioon. Iiro Kallströmin kirjoitukseen en minä voi erikoisemmin ottaa kantaa, mutta ainakin kuulosti siltä, että muutamissa kohdissa Iiro olisi voinut kirjoittaa asiasta selkemmin saadakseen oikean tarkoitusperän esille. Iiro kuitenkin oli blogiin vieraskirjoittaja enkä siksi näe erityistä tarvetta alkaa sensuroimaan hänen kirjoituksiaan. Kaikki eivät ole tottuneita kirjoittamaan tekstiä lukijoille ja siksi esittämismuodot saattavat johtaa muuhun kuin haluttuun lopputulokseen.
Mitä amatöörilausahdukseen tulee, minä ainakaan en koe mitään ongelmia sen suhteen että kyseessä on pientekijä isoilla vesillä, miksi sinä koet? Itseasiassa koomista kyllä, ainakin omasta musavarastostani suuri osa on sitä “amatööri”musiikkia, yhtyeitä jotka ovat menettäneet särmänsä päästyään tähdiksi.
Jos joku suurempi nimi on kiinnostunut tekemään levynsä public domain tai CC lisenssillä, haluaa tukea PP:tä, eikä suoranaisesti aio levyä kauppoihin myyntiin saada, kyllä sillä saattaisi hyvinkin paikka olla kannatustuotekaupassamme. Yksi tärkeä pointtihan nimenomaan on se, ettei kannatustuotemyynti saa olla kilpailija alan markkinoiden kanssa, joten emme voisi esimerkiksi Katri Helenan levyä vaikka hän siihen luvan antaisikin. Tai voisimme, mutta levyn hinnan pitäisi olla niin suuri, ettei sitä voida pitää markkinoiden kanssa kilpailevana.
Mitä amatöörilausahdukseen tulee, minä ainakaan en koe mitään ongelmia sen suhteen että kyseessä on pientekijä isoilla vesillä, miksi sinä koet?
En koe ongelmaksi pienuutta. Itsekin olen muutamia omakustanteita julkaissut. Eli kustantajana olen sinttiäkin pienempi. Ehkä planktoniksi luokittelisin itseni sillä saralla. (Sikäli osuva vertaus että planktonin biomassa on kuitenkin kokonaisuutena valtaisa.
Ongelma teidän uskottavuutenne kannalta on juurikin amatööriys. Mielestäni vaikuttaa selvältä että Iiro kavereineen ei elätä itseään musiikilla eikä edes siihen pyri.
Tekijänoikeuskeskustelun ytimessä on kuitenkin kulttuurin tuottamisen ammattilaisten töiden tulokset ja työskentelymahdollisuudet. Teidän argumenttejanne ATT:n kaltaiset julkaisut eivät vahvista. Ainakaan se ei luo luottamusta siihen, että puolueenne parissa ymmärrettäisiin niitä elämän lainalaisuuksia, joiden puitteissa kulttuuria yhteiskunnassamme luodaan.
Muistuttaisin vielä lisäksi, että teoksen tekijän asema, koulutus tai ammatti ei millään tavalla määritä sitä suojaa minkä tekijänoikeudet antavat. Myös “harrastajan” sävellykselle kuuluu tekijänoikeus ja suoja hänen niin halutessaan.
Hehe, jos minä olisin Teoston palkkalistoilla, niin en toivoisi PP:n assosioituvan yhtään kenenkään musiikintekijän kanssa.
Muistuttaisin nyt heti alkuun, että PP ei ole poistamassa tekijänoikeutta, vaan haluaa vapauttaa epäkaupallisen kopioinnin. Tekijänoikeuden eri komponentteihin (esim. isyysoikeus) ei olla sen tarkemmin puuttumassa, koska se nähdään haitallisena.
Anyways:
On totta, että moni piraattipiireissäkin toiminut on ollut hyvin epätietoinen erityisesti kotimaisesta musiikkiteollisuudesta ja sen monimuotoisuudesta/-mutkaisuudesta, kun vihat on keskitetty suuria globaaleja levy-yhtiöitä vastaan. Olen nähnyt tässä tapahtuvan selvää muutosta. Esimerkiksi taannoinen Elvis ry:n vierailu valaisi puoluehallitusta erityisesti Teoston osalta, ja uskon, että aktiivit ovat halukkaita oppimaan lisää. Tähän syksyyn kuuluu paljon toimintaa, jotka liittyvät uusien ansaintamallien tutkimiseen. Ei kukaan halua viedä tekijöiden leipää.
Oli imago-ongelmia tai ei, on paras ratkaisu silti puhaltaa yhteen hiileen yhteisten ongelmien korjaamiseksi. Vaikka Target Media Recordsin blogikirjoitus olisi sisällöltään kuinka marginaalinen, niin siinäkin tuli esille yhteiskunnallisia ongelmia, joita olisi kiva lähteä korjaamaan.
“Jos haette uskottavuutta musiikin tekijöiden parista, kannattaisi varmaankin löytää yhteistyökumppaniksi jokin sellainen muusikko/tuottaja/sanoittaja/säveltäjä, jonka teoksilla on yleisesti ottaen kysyntää tai tunnettuutta. Onnea etsintöihin.”
Sinällään huvittavaa. Vaadit käytännössä Piraattipuoluetta hankkimaan yhteistyökumppaneita, jotka ovat nykyisen järjestelmän hyvin harvoja hyötyjiä. Ihan oikeassa olet – näitä tuskin on kovin helppoa saada kantamaan piraattilippua. Vähän sama, kun vaatisi vihreitä hankkimaan yhteistyökumppaneiksi ydinvoimaloita ja näiden alihankkijoita. Eihän vihreätkään elätä itseään ydinvoimalla, eivätkä siihen pyri. Vai miten se meni?
Vaikka musiikkibisnes vähenee, niin se ei koskaan lopu. Ja 99% musiikista, joka on bisneksen ulkopuolella ei ota nokkiinsa bisneksen vähenemisestä – päin vastoin.
“Vaikka musiikkibisnes vähenee, niin se ei koskaan lopu. Ja 99% musiikista, joka on bisneksen ulkopuolella ei ota nokkiinsa bisneksen vähenemisestä – päin vastoin.”
Tuohon voisi vielä tarkentaa, että ei musiikkiteollisuudella todellakaan ole mitään hätää. Se kukoistaa ja tulee kukoistamaan. Levyteollisuus sen sijaan on pulassa.
Piraattiliikkeen kulttuuriagendassa on useampiakin tekijöitä, jotka voivat houkutella muusikkoja nyt ja jatkossa liikkeen tukijoiksi.
Vaatimus yksityisen tiedostojen jakamisen laillistamisesta on tietenkin yksi tällainen tekijä, koska monet (erityisesti nuoremman polven) muusikot ovat itsekin aktiivisia tiedostonjakajia ja näkevät Teoston ja muiden to-järjestöjen sodan vertaisverkkojakamista vastaan täysin järjettömänä ja yhteiskunnallisesti vahingollisena (kulttuurin kansalaisjakamisen estäminen, kokonaisen nuorisosukupolvien kriminalisointi ja sen seurauksena lainkuuliaisuuden väheneminen).
Toinen seikka, joka varmasti kiinnostaa monia muusikoita, on piraattien vaatimus samplaamisen vapauttamisesta. Tämä on selvä kulttuuripoliittinen linjaus, jossa päätetään, halutaanko tämän päivän muusikoille antaa taiteellinen vapaus ammentaa aineistoa teoksiinsa tämän päivän taiteesta vaiko jostain yli 70 vuotta pälyttyneestä äänimateriaalista. Suomen Piraattipuolue ei liene vielä hionut selkeää kannanottoa tähän kysymykseen, mutta Ruotsin Piratpartiet on asiassa hyvin eksplisiittinen, vaatien eksklusiivisten oikeuksien rajoittamista vain alkuperäisteoksiin ja samplaamisen täydellistä vapauttamista. Piratpartiet on sitä mieltä, että jo pitkään tekijänoikeuslaeissa ollut suoja plagiointia vastaan ‘teoskynnyksen’ käsitteineen riittää, eikä mitään sen kummempia lainaus- tai samplausrajoituksia tarvita. Voisi kuvitella, että moni moderni samplaava ja remiksaava muusikko näkee asian juuri näin.
Sinällään huvittavaa. Vaadit käytännössä Piraattipuoluetta hankkimaan yhteistyökumppaneita, jotka ovat nykyisen järjestelmän hyvin harvoja hyötyjiä.
En sanoisi ihan näinkään. Hyvin pieni osa mainitusta väestä on nykyjärjestelmän nettohyötyjiä: loput on nettohäviäjiä tekijänoikeuksien aiheuttaman mm. yleisen kasvaneen hintatason ja kulttuurillisen köyhtymisen myötä. Tämä kannattaa aina pitää mielessä – tekijänoikeusjärjestelmä väittää hyödyttävänsä paljon useampaa, kuin mitä todellisuudessa hyödyttää.
@Joonas Mäkinen:
Vaikka Target Media Recordsin blogikirjoitus olisi sisällöltään kuinka marginaalinen, niin siinäkin tuli esille yhteiskunnallisia ongelmia, joita olisi kiva lähteä korjaamaan.
Mitä kunnioittavammin pyydän teitä tutustumaan kyseisen blogikirjoituksen kommenteista löytyviin Teoston ja Tommi Lindellin kommentteihin. Niiden sisältö pähkinänkuoressa on se että Iiro Kallström kirjoitti aivan puuta heinää. Pakko teidän ei ole meidän sanaamme uskoa, mutta ottakaa nyt ihmeessä selvää.
Lähdekritiikki on arvokas asia. Kaikki internetseistä löytyvät kirjoitettu teksti ei pidä paikkaansa!
Toivoisin myös puheenjohtaja Palmulehdon kantavan sen verran vastuuta puolueensa virallisen blogin uskottavuudesta että vääristelmiä ja suoranaisia asiavirheitä sisältävät kirjoitukset joko korjataan tai poistetaan.
@Mikko Kunnari:
Sinällään huvittavaa. Vaadit käytännössä Piraattipuoluetta hankkimaan yhteistyökumppaneita, jotka ovat nykyisen järjestelmän hyvin harvoja hyötyjiä. Ihan oikeassa olet – näitä tuskin on kovin helppoa saada kantamaan piraattilippua. Vähän sama, kun vaatisi vihreitä hankkimaan yhteistyökumppaneiksi ydinvoimaloita ja näiden alihankkijoita. Eihän vihreätkään elätä itseään ydinvoimalla, eivätkä siihen pyri. Vai miten se meni?
Pyydän vain teitä Piraatteja tutustumaan tekijänoikeuksiin monelta kannalta. Vaikka “me vihreät” vastustamme ydinvoimaa, on meillä tarjota konkreettisia ja toimivia vaihtoehtoja ydinvoiman tilalle.
Vertaisinkin (Vinon ja) Piraattipuolueen tekijänoikeuskantoja siihen, että vaikkapa Vihreä Liitto loisi maatalouspoliittisen ohjelmansa kuulematta asiantuntijana ketään maanviljelijää tai maaseudulla asuvaa. Maitohan tulee purkista ja leipä kaupasta. Lasipalatsin lattekahvin ääreltä on helppo huudella.
Iiro Kallströmiä voisi tällaisen ohjelman uskottavuuden kannalta pitää “itu-hippi-biodynaamisena-luomukosher-laktofinnovege-viljelijänä”, joka pyrkii lisäämään hehtaarisatojaan joogalentämällä palstansa nurkalla. Ei muuten toimi. Eikä sellaisella asiantuntemuksella varustettuja mielipiteitä tai puolueohjelmaa kukaan ottaisi tosissaan.
Suosittelen Piraattipuolueelle (ihan vakavissani) yhteisten teemojen löytämistä edes joistain asioista vakavasti otettavien musiikin tai muun kulttuurin tekijöiden kanssa.
Jos linjauksenne ovat niin erinomaisia että 99% musiikin tekijöistä asema paranisi en usko tehtävänne olevan edes mahdoton.
On ilo kuulla että yhteistyössä Elviksen kanssa on saatu pahimpia Teosto-ennakkoluuloja kumottua! Pidän teitä fiksuna porukkana ja fiksuilla ihmisillä on tavallisesti tapana lieventää radikaalimpia mielipiteitään kun joutuu kohtaamaan silmästä silmään omien mielipiteiden käytännön lopputulokset.
Muistan kyllä sen blogikirjoituksen kommentit, ja en missään nimessä usko suoraan kaikkea, mitä on sanottu. En usko, että Teostossa itsessään olisi asiat huonosti, vaan että yhteiskunta vain pitää nykytilannetta liian itsestään selvänä. Pidän Teostoa tarpeellisena ja hyvänä, enkä halua mollata syyttä. Tarkoitan tällä sitä, että tilanne, missä levyä ei lähdetä tekemään tai jakelemaan, koska ei ole Teoston asiakas, on väärin. Mielestäni tämä on, vaikka Kalsström olisikin väärässä, aivan mahdollinen taloudellisen ja sosiaalisen paineen aiheuttama ongelma, mutta ei lainkaan Teoston vika.
Kiitos, kun jaksat kirjoitella, muuten. Pikkuhiljaa tässä saadaan asioita puitua ja opitaan uutta.
Mitäpä jos koittaisin molempia osapuolia huomioiden tulkita hieman Karlströmin kirjoitusta, toivottavasti ei mene pahasti metsään.
Iiro aloittaa kertomalla yhteydenotosta Teostolta, kommenteissa tämä kiellettiin. En usko että nykyiset työntekijät voivat ehdottomasti puhua myös entisten työntekijöiden puolesta, sanoen ettei tällaista harrasteta. Sivuhuomautuksena kuitenkin, olen kuullut mm. musiikkikouluissa harrastettavan Teoston tuputtamista. Eräs ihminen jopa kertoi minulle koulussaan jaetun kaikille oppilaille Teostoon asiakkaaksihakupaperit, joiden täyttämisestä oli onnistuttu luomaan painostava tilanne. Tämän tiedon kertoja oli huomattavasti korkeammalla tekemisissä Suomen musiikkiteollisuuden kanssa, itseasiassa vähintään osin leipänsä sieltä ansaitseva. Iiro selkeästi kirjoitti tämän osuuden musiikintekijän, eikä levy-yhtiön omistajan roolissa. Monille musiikin tekijä ja muusikko tarkoittavat samaa asiaa, vaikka teknisesti näin ei olekkaan. Nykypäivänä myös musiikin jakelijan rooli on helposti mahdollista edellämainittujen kanssa.
Iiro kertoi vaikeudesta painaa CD tallenteita. Olen kuullut saman toisaaltakin, että asiakkaalle jätetään todistustaakka siitä, ettei hän ole rikollinen ja painata levyjä luvatta. En tiedä onko kyseessä kuinka yleinen käytäntö Suomessa.
Rahanjakoon kirjoituksessa oli puututtu mitä ilmeisimmin tarkkaan perehtymättä. Teoston rahanjako vaikuttaisi ainakin minun silmissäni olevan suhteellisen realistisella pohjalla, joskin työntekijöiden määrä tuntuu aika huimalta. Piraattipuolueenkin keskusteluissa paljon mukana ollut teospankki tasaisi tämän tilannetta, kuten myös se ettei yksityisiä ihmisiä tarvitsisi vahtia tai luvattoman jakelun valvontaan panostaa suuria rahoja. Teoston keräämistä rahoista käsittääkseni maksetaan suoraan takaisin tekijöille suurin osa vuosittain, tietty osuus siirretään stipendi ym. tukimuotojen muodossa jaettavaksi ja suhteellisen pieni osuus jää itse Teoston hallintokuluihin. Työntekijöitä Teostolla on hieman alle sata, josta voidaan kyllä laskea ettei palkkatason pitäisi olla koko hallintobudjetillakaan huima. Tämä toki riippuu moniko tekee työtä täyspäiväisesti ja monelleko se on sivutoimi jonkin muun rinnalla.
Mitä seuraavan kappaleen piratisminäkemykseen tulee, pidän sitä hyvin oikein ymmärrettynä. Se että lopussa puhutaan Teoston määräämisestä musiikin hintaan, ei ole aivan kohdillaan, mutta kertoo kyllä samalla ongelmasta, jossa musiikintekijät itse eivät voi nykysäännöillä mielestään tehokkaasti hyödyntää markkinoiden mahdollisuuksia. Teostoon kuuluva asiakas ei voisi esimerkiksi myydä musiikkiaan pilkkahintaan verkkopalvelussa, mainostaen näin itseään, vaan hän joutuisi maksamaan helposti myyntinhintaa suurempia korvauksia oman teoksensa käytöstä. Tämä on kuitenkin vain yksi esimerkki monista hyödyntämistavoista jotka eivät nykyisellään toimi. Teosto teki lievennyksiä yhteisöpalveluissa käytettävään musiikkiin vielä hetki sitten, mutta rajaten ehdoillaan samalla suurimman osan hyödyllisestä käytöstä pois.
Usen kuullut haukut siitä, että haluamme vain muuttaa tekijänoikeuslakia ilman toimivaa valmista konseptia jatkoa varten:
Minä olen sitä mieltä, ettei liiketoimintamallien muuttaminen ole mitenkään välttämätöntä, vaan ne toimisivat edelleen jos niitä käyttää haluttaisiin. Sen lisäksi liiketoimintamallien suunnittelu ei ole puolueen tehtävä, vaan nimenomaan yritysten jotka sillä pyrkivät tuottoa tekemään. Eivät vihreätkään todennäköisesti pyrkisi tekemään vaihtoehtomalleja ydinvoimalle, mikäli ydinvoiman poistamisen todettaisiin vain tarkoittavan sitä, että nykyiset muut energiantuottotavat riittäisivät täysin, enintään hieman vähentäen katetta energianmyynnistä. Hitto, saattaisi jopa nähdä ehdotuksen siitä, että valtio ottaisi energiantuotannon haltuunsa ja sitä jaettaisiin kansalle nollakatteella.
Kaikesta tästä huolimatta, me mielenkiinnosta ja ymmärryksestä muutoksen pelkoa kohtaan, pyrimme tekemään niitä suunnitelmia. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa nyt foorumillammekin esillä ollut ajatus: http://www.piraattipuolue.fi/keskustelupalsta/6-politiikka/5877-tekijaenoikeussuojan-porrastus#5877
Anteeksi pitkästä kirjoituksesta kommenttimuodossa, teksti ei vain sellaisenaan sopinut omaksi kirjoituksekseen minusta.
Pasi Palmulehto
Piraattipuolue pj
“Pyydän vain teitä Piraatteja tutustumaan tekijänoikeuksiin monelta kannalta. Vaikka “me vihreät” vastustamme ydinvoimaa, on meillä tarjota konkreettisia ja toimivia vaihtoehtoja ydinvoiman tilalle.”
Konkreettinen ja toimiva vaihtoehto on energiantuotannossa näkökulmakysymys ihan samalla tavalla kuin tässäkin. Sinun mielestäsi meidän ehdotus lainsäädännöksi ei ilmeisesti ole toimiva, ihan kuten minun mielestäni ydinvoimasta luopuminen ei ole (vielä) toimivaa ja realistista (jos Suomen kilpailukyky halutaan säilyttää). Siitä voidaan vetää lukuja puoleen ja toiseen, mutta kukaan ei voi nähdä tulevaisuuteen 100% varmuudella. Voi vaan pelätä pahinta, mitä jonkun muun ideasta voisi seurata (koska oma ajattelu on toki aina ensisijaisesti oikeassa).
“Maitohan tulee purkista ja leipä kaupasta. Lasipalatsin lattekahvin ääreltä on helppo huudella.”
Laadukas musiikkihan tulee levy-yhtiöltä? Jos levy-yhtiöt eivät tienaa, niin musiikki häviää maailmasta jonnekin?
Kiitos kommenttikommentista, Pasi.
Minä:“Maitohan tulee purkista ja leipä kaupasta. Lasipalatsin lattekahvin ääreltä on helppo huudella.”
Mikko Kunnari:
Laadukas musiikkihan tulee levy-yhtiöltä? Jos levy-yhtiöt eivät tienaa, niin musiikki häviää maailmasta jonnekin?
Kommenttini oli toki tarkoitettu itseironiaksi vihreiden maaseudun tuntemuksesta. Silti sama fiilis näin musiikin tekijälle syntyy useista puolueenne linjauksista ja puolueen jäsenten kommenteista. On helppo sanoa että kulttuuria tulee lisää aina kun tiedosto kopioidaan jos ei itse osallistu sen alkuperäiskappaleen luomiseen.
Mutta ei. En usko, ja jopa tiedän, että korkeatasoista musiikkia tuotetaan (suurten) levy-yhtiöiden ulkopuolellakin.
Mutta se on kyllä ihan jokseenkin jopa mitattavissa oleva totuus että suosituinta ja/tai korkeatasoisinta musiikkia tekevät musiikin ammattilaiset ja puoli-ammattilaiset.
Jos musiikin ammattilaisten ja korkeatasoisten harrastajienkin mahdollisuuksia luoda ja tuottaa musiikkia heikennetään, heikkenevät myös lopputulokset.
Tässähän tämän riidan aihe ylipäätään on. Noin niko pähkinänkuoressa.
Tuore esimerkki kohtuullisen tunnetusta muusikosta ja hänen manageri-vaimostaan, jotka pitävät levy-yhtiöitä paljon suurempina roistoina kuin piraatteja. Ilmeisesti ihan hyvästä syystä.
“Mutta se on kyllä ihan jokseenkin jopa mitattavissa oleva totuus että suosituinta ja/tai korkeatasoisinta musiikkia tekevät musiikin ammattilaiset ja puoli-ammattilaiset.”
Laadusta on turha puhua, koska se on subjektiivinen käsite. Suosiosta puhuminenkin on melko kyseenalaista. On vaikea mitata amatöörimateriaalin tai edes ammattimaisen materiaalin suosiota, koska tilastointi on nettilevityksen osalta mahdotonta.
“On helppo sanoa että kulttuuria tulee lisää aina kun tiedosto kopioidaan jos ei itse osallistu sen alkuperäiskappaleen luomiseen.”
Oletat, että kukaan meistä ei loisi mitään. Väärä oletus. Tämä blogikirjoituskin on teos, mutta täällä se vaan on ilmaiseksi jaettavissa ja luvallisesti kopioitavissa. Saisit jopa kopioida Piraattipuolueen blogikirjoitukset (vieraskirjoituksia lukuunottamatta), tehdä niistä kirjan, myydä sitä ja pitää kaikki tuotot itselläsi. Meitä, kirjoitusten tekijöitä, se ei haittaisi. Joukoissamme on myös kirjailijoita ja harrastelijamuusikoita.
“Jos musiikin ammattilaisten ja korkeatasoisten harrastajienkin mahdollisuuksia luoda ja tuottaa musiikkia heikennetään, heikkenevät myös lopputulokset.”
Osoita, että Piraattipuolueen malli johtaisi sellaiseen heikennykseen, joka vähentäisi kulttuurin tuotantoa. Uskoaksemme haittoja ei ole, tai ne ovat niin pieniä, että muutokset joka tapauksessa kannattaa tehdä, sillä nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän haitat ovat paljon suuremmat kuin tekijöille mahdollisesti koituva haitta.
Ahdon puheenvuoro yllä on asiaa.
Ainoa kommenttini siihen koskee tuota laatuaspektia, joka on ehkä hieman triviaalia sivuuttaa pelkällä subjektiivisuusargumentilla. Toki on niin, että pitkään kouluttautunut ja harjoitellut/työskennellyt muusikko tai studiotyöläinen varmasti pystyy tuottamaan tietyssä mielessä laadukasta materiaalia ja jälkeä, ja tämä aspekti korostuu, kun mennään suurempiin produktioihin ja vaikkapa klassisen musiikin suuntaan (esim. sinfoniaorkesterin johtaminen ja äänittäminen). Mutta kuten Ahto toteaa, ei ole mitään näyttöä siitä, että piraattien agenda uhkaisi kulttuurituotantoa edes sen ammattimaisissa muodoissa.
Kyllä niille sinfoniaorkestereille on sosiaalinen tilauksensa jatkossakin – täyttä on ollut Finlandia-talolla joka kerta, kun olen siellä viime vuosina vieraillut, ja palkka on varmasti juossut soittajille joka keikasta. Entisiin aikoihin verrattuna tämä uuden halvan äänitys- ja jakelutekniikan aikakausi on vain saanut aikaan sen, että jos muutama muusikko sieltä sinfoniaorkesterista yhdessä äänittäjäystävänsä kanssa haluaa harrastuspohjalta ja rakkaudesta kulttuuriin äänittää vaikkapa jonkun taiteellisesti kiinnostavan mutta kaupallisesti vähemmän potentiaalisen kamarimusiikki- tai sooloinstrumentaaliteoksen, heidän on kohtuullisen helppo hoitaa asia omalla ajalla ja omilla laitteilla. Jäljen voisi olettaa olevan erittäin laadukasta ja ammattimaista, ja koska itse kullekin tulee leipä jo päätyöstä, harrastuspohjalta syntyneen laatuäänitteen jakeluhintakin voi olla mukavat nolla senttiä netin ollessa täynnä jakeluun sopivia ilmaiskanavia.
Suosiosta puhuminenkin on melko kyseenalaista. On vaikea mitata amatöörimateriaalin tai edes ammattimaisen materiaalin suosiota, koska tilastointi on nettilevityksen osalta mahdotonta.
Viimeksi kun katsoin, niin tähän maailmaan kuuluu muutakin kuin internet. Radiosoitto, levymyynti, konserttilippumyynti jne. antavat hyvää kuvaa siitä että esim. U2 on Suomessa suositumpaa kuin suomalainen kiljupunk ja goa-trance yhteensä.
Ja ei ole ihan mahdotonta todeta että esim. Suomen listaykköset (niin radio kuin myynti) on valtaosaltaan ammattilaisten äänittämiä, miksaamia, soittamia, laulamia, sanoittamia ja sovittamia.
“Laatu” on toki subjektiivinen kriteeri mutta ei aivan niin subjektiivinen kuin annat ymmärtää.
Oletat, että kukaan meistä ei loisi mitään. Väärä oletus. Tämä blogikirjoituskin on teos, mutta täällä se vaan on ilmaiseksi jaettavissa ja luvallisesti kopioitavissa. Saisit jopa kopioida Piraattipuolueen blogikirjoitukset (vieraskirjoituksia lukuunottamatta), tehdä niistä kirjan, myydä sitä ja pitää kaikki tuotot itselläsi. Meitä, kirjoitusten tekijöitä, se ei haittaisi. Joukoissamme on myös kirjailijoita ja harrastelijamuusikoita.
Ihanaa! Luokaa ja jakakaa! Olkaa eläviä kulttuurintekijöitä!
Tehkää ihan mitä lystäätte sille sisällölle, jonka olette itse luoneet. Kukaan ei estä, eivätkä tekijänoikeudet pidättele! Pikemminkin päinvastoin, ne antavat teille oikeuden siihen! Minäkin jaan sekä musiikkia, kirjoituksiani että valokuviani ilmaiseksi netissä! Oikein on mukavaa!
Teidän vaatimuksenne vaan koskee kaikkea digitoitavissa olevaa kulttuurista sisältöä. Myös sellaista, jonka tekijät eivät halua jakaa työnsä tuloksia ilmaiseksi.
Onko kohtuutonta pyytää että jakaisitte vain sisältöä, jonka jakamiseen saatte luvan tekijöiltä?
Jos ehdottamanne ilmainen ja epäkaupallinen jakelu on niin ylivertainen järjestelmä kuin ehdotatte, en epäile etteivätkö muusikot ja muut luovan työn tekijät ota sitä käyttöönsä ennemmin tai myöhemmin. Sitähän tämä “markkinatalouden evoluutio” on. Saas nähdä, epäilen suuresti.
Osoita, että Piraattipuolueen malli johtaisi sellaiseen heikennykseen, joka vähentäisi kulttuurin tuotantoa. Uskoaksemme haittoja ei ole, tai ne ovat niin pieniä, että muutokset joka tapauksessa kannattaa tehdä, sillä nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän haitat ovat paljon suuremmat kuin tekijöille mahdollisesti koituva haitta.
Osoitustaakka on niillä, jotka haluavat tuhota jo vuosisatojen ajan toimivaksi todetun järjestelmän. Vieläkään en voi tajuta että millä ilveellä tekijänoikeusjärjestelmän “haitat” olisivat muka suurempia kuin muutoksesta “tekijöille koituva haitta”.
@Virallinen valvoja:
Ymmärtänet että orkesterilaitoksessamme työskentelevien klassisten muusikkojen tulot eivät pääosin muodustu tekijänoikeustuloista vaan valtion ja kunnan maksamasta palkasta. Subventio on noin 90%.
Sen sijaan siellä konserteissa soitettava musiikki ja esimerkkitapauksesi “kaupallisesti vähemmän kiinnostava kamarimusiikkiteos” tarvitsee säveltäjänsä. Ei ne 70 henkeä siellä ilman lappuja osaa yhdessä soittaa. Säveltäjät ja sovittajat, etenkin elävät sellaiset, tarvitsevat tekijänoikeustulonsa.
Jos julkaisevat nollan euron hinnalla netissä “halvalla tekemänsä laatuäänitteen”, niin silloin säveltäjä jää nuolemaan näppejään.
Itsekin “klassista musiikkia” säveltäneenä voin kertoa että se on ihan pirun haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Sitä ei “noin vain” tehdä iltapuhteina urheiluruudun ja kymppiuutisten välissä.
Vaaditaan syvällistä osaamista ja ennen kaikkea – aikaa. Aikaa ei ole ilman tuloja. Tuloja ei ole ilman tekijänoikeuksia.
@Hannu Oskala:
kommenttini ei koskenut säveltäjien tuloja vaan kaupallisen järjestelmän ulkopuolisen tuotannon laatuaspektia, jossa annoin malliskenarion siitä, kuinka tällainen tuotanto voi olla hyvinkin laadukasta ja ammattimaista, koska myös musiikin ammattilaiset voivat osallistua siihen. Hyvää esitettäväähän klasisen musiikin puolelta löytyy runsaasti myös public domainista, ja tuskin tällainen ilmaistuotanto syö myöskään nykysäveltäjien ansioita (tilaustyöt yms.).
Mitä tulee subventioon, täytyy muistaa, että kuluttajat subventoivat jo nyt laajasti musiikin tekijöitä hyvitysmaksujärjestelmän kautta. Kyseessähän on käytännössä suoraan tekijöille menevä korvamerkitty vero, joka sinänsä on kuluttajalle lähes vastikkeeton, koska laillisesta lähteistä kopioitu aineisto tuskin täyttää näistä medioista enempää kuin muutaman prosentin. Valtaosa tallennettavasta suojatusta musiikista ladattaneen laittomasti vertaisverkoista tai kavereiden kovalevyiltä.
“Viimeksi kun katsoin, niin tähän maailmaan kuuluu muutakin kuin internet. Radiosoitto, levymyynti, konserttilippumyynti jne. antavat hyvää kuvaa siitä että esim. U2 on Suomessa suositumpaa kuin suomalainen kiljupunk ja goa-trance yhteensä.”
Nimenomaan sanoin, että ne eivät anna mitään hyvää kuvaa, koska niiden lisäksi on olemassa internet, jota on vaikeampi tilastoida.
“Teidän vaatimuksenne vaan koskee kaikkea digitoitavissa olevaa kulttuurista sisältöä. Myös sellaista, jonka tekijät eivät halua jakaa työnsä tuloksia ilmaiseksi.”
Kyllä, haluamme antaa kaikille mahdollisuuden jakaa kaikkia teoksia ilmaiseksi. Tekijän teoksia voidaan jakaa häneltä kysymättä, mutta hän voi myös jakaa muiden teoksia heiltä kysymättä. Kannatamme kaikille vapautta jakaa (epäkaupallisesti) kaikkia teoksia. Uskomme, että tiedon ja kulttuurin mahdollisimman vapaa levitettävyys ja hyödynnettävyys turvaa parhaiten ihmiskunnan henkisen ja materiaalisen tulevaisuuden. Tietoyhteiskunta ei kehity tietoa panttaamalla.
“Onko kohtuutonta pyytää että jakaisitte vain sisältöä, jonka jakamiseen saatte luvan tekijöiltä?”
On. Luvaton tiedostonjakaminen on ilmiönä tullut jäädäkseen, eikä siitä ole voitu osoittaa mitään merkittävää haittaa kulttuurialalle. Jos tiedostonjakamista haluttaisiin oikeasti kontrolloida, se merkitsisi kaiken verkkoliikenteen tarkkailua luvattomien tiedostojen varalta, eli viestintäsalaisuudesta luopumista. Tämä ei ole hyväksyttävä keino nettijakelun lopettamiseen, vaikka sen olisikin todettu aiheuttavan haittaa.
“Jos ehdottamanne ilmainen ja epäkaupallinen jakelu on niin ylivertainen järjestelmä kuin ehdotatte, en epäile etteivätkö muusikot ja muut luovan työn tekijät ota sitä käyttöönsä ennemmin tai myöhemmin. Sitähän tämä “markkinatalouden evoluutio” on.”
Markkinataloudessa harva haluaa luopua saavuttamastaan tai lailla myönnetystä monopoliasemasta huolimatta siitä, että monopolista on markkinoille ja/tai yhteiskunnalle kokonaisuudessaan haittaa. Monopolista kun tuppaa olemaan monopolin haltijalle huomattavaa hyötyä, koska ne vääristävät kilpailua. Sama koskee monopolia tietyn teoksen jakeluun.
“Onko kohtuutonta pyytää että jakaisitte vain sisältöä, jonka jakamiseen saatte luvan tekijöiltä?”
On.
No further questions.
Eivätpä ne kirjastotkaan taida kirjailijoilta joutua lupaa kysymään lainatessaan kirjoja ilmaiseksi kaiken kansan luettavaksi. Jotkut näkevät sellaisen ilmaisjakelun jopa tärkeä osa sivistysvaltion toimintaa.
“Harrastaja pyrkii hankkimaan itselleen musiikkia. Jos sitä ei saa laillisista kanavista, myös laittomat kelpaavat. Jos rahat eivät riitä kaikkeen kiinnostavaan, myös maksutta haltuun saatava musiikki kelpaa.
Vertaisverkko on harrastajan apuväline päästä käsiksi materiaaliin, johon ei ole varaa tai jota ei kerta kaikkiaan ole saatavana. Julkinen kirjasto on harrastajan apuväline päästä käsiksi materiaaliin, johon ei ole varaa tai jota ei kerta kaikkiaan ole saatavana.
Vertaisverkon käyttäminen suojattua sisältöä muiden ladattavaksi syöttämällä voidaan tulkita laittomuudeksi. Kirjasto voi tarjota kenen tahansa käytettäväksi mitä tahansa musiikkia täysin laillisesti. Mitä eroa näillä kahdella kanavalla pohjimmiltaan on?
Se on totta, että kirjasto maksaa kaikista tarjoamistaan äänitteistä – kerran. Varsinaisesta palvelusta eli lainausmahdollisuudesta ei kuitenkaan makseta vaan kierrätyspalvelu on rahavapaata toimintaa (EU tosin muutatti juuri lakiamme siten, että lainaamisesta on oikeudenhaltijoille maksettava hyvitystä, mutta se ei mene kirjaston tililtä). Myös vertaisverkossa on taatusti paljon ostettua materiaalia syötön lähteenä, vaikka sen jälkeen ei rahaa liikukaan.
Jos voin lainata kaverille omistamani CD-levyn, miksi en voi tehdä sitä samalla periaatteella myös verkon kautta? Jos voin lainata CD-levyn julkisesta kirjastosta maksuttoman kierrätyksen idealla, miksen voi tehdä sitä samaa vertaisverkon kautta?
Minusta kirjaston kierrätysidea on ollut vertaisverkko kauan ennen kuin tämä tekniikka keksittiin internetin piirissä. Kirjaston kierrätys ei ole koskaan uhannut kaupankäyntiä, pikemminkin päin vastoin. Olen päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että näin on myös vertaisverkkojen kanssa. Ne ovat uusien sukupolvien julkinen kirjasto.”
- Heikki Poroila blogissaan
Ahto Apajalahti:
“Kyllä, haluamme antaa kaikille mahdollisuuden jakaa kaikkia teoksia ilmaiseksi. Tekijän teoksia voidaan jakaa häneltä kysymättä, mutta hän voi myös jakaa muiden teoksia heiltä kysymättä. Kannatamme kaikille vapautta jakaa (epäkaupallisesti) kaikkia teoksia. Uskomme, että tiedon ja kulttuurin mahdollisimman vapaa levitettävyys ja hyödynnettävyys turvaa parhaiten ihmiskunnan henkisen ja materiaalisen tulevaisuuden. Tietoyhteiskunta ei kehity tietoa panttaamalla.”
Tiedoksenne: teen musiikkia työkseni. Yrittäjänä, työntekijänä, sekä vapaana taiteilijana. Ansaitsen musiikillani rahaa, jolla elätän itseni, perheeni ja maksan yhteiskunnalle osuutensa veroina. Musiikin ammattilaisena valtaosa tekemisistäni on – ainakin pyrkimyksiltään – kaupallista. Sille ei ole olemassa mitään “epäkaupallista jakelua”, sen käyttötarkoitus on vain ja ainoastaan kaupallinen. Mikäli kaupallinen käyttö estetään, tai tehdään ylivoimaisen vaikeaksii, musiikkini olemassaolo vähenee ja lopulta lakkaa.
Minua ei itseasiassa pahemmin kiinnosta teidän uskomuksenne siitä mikä on hyväksi kulttuurin ja ihmiskunnan tulevaisuudelle. Niinikään tietoyhteiskunnan kehitys ei huoleta. Omien teosteni informatiivinen taso on melko merkityksetön ja ihmiset pärjäävät hienosti ilmankin niitä. Kukaan ei kärsi, tai kuole, vaikka joutuisi elämään ilman teosteni sisältämää tietoa. Mikäli joku kuitenkin kaipaa teoksiani viihtymistarkoituksiin, niin vaadin häneltä siitä vastapalveluna jonkinmoisen korvauksen. Musiikin tekemiseni perustuu tähän. Kysyntään ja tarjontaan. Sitä kutsutaan markkinataloudeksi. Pitäisikö meidän luopua siitä? Ajatus on kyllä kiehtova, mutta siinä taitaa olla aika monta huomattavasti suurempaakin mutkaa matkassa. “Epäkaupallinen jakelu” ei voi rajoittua ainoastaan henkiseen pääomaan – sen on oltava sitten kaikki tai ei mitään!
Virallinen Valvoja:
“Eivätpä ne kirjastotkaan taida kirjailijoilta joutua lupaa kysymään lainatessaan kirjoja ilmaiseksi kaiken kansan luettavaksi. Jotkut näkevät sellaisen ilmaisjakelun jopa tärkeä osa sivistysvaltion toimintaa.”
Tuossa on kuitenkin pari aika olennaista eroavaisuutta, jotka Poroilan Heikkikin jättää huomioimatta. Kirjoja on kirjastoissa rajattu määrä. Hittikirjojen lainoja saattaa joutua odottamaan viikkokausia, ja jos kirjasto ostaa kirjaa valikoimiinsa isomman erän, niin sekin on jo myyntiä. Yhtä kirjaa lukee useimmiten vain yksi ihminen kerrallaan, joten tuotteen luonteesta johtuen sen myyminen, ostaminen ja käyttö on aina hyvin erilaista kuin esim. musiikin. Lisäksi lainatun kirjan joutuu aina palauttamaan kirjastoon. Musiikkitiedoston voi kopioida silmänräpäyksessä, eikä sitä tarvitse palauttaa kenellekään.
Totta Tommi, mutta sivistyksellisesti arvokkaaksi todistetun palvelun teknisistä syistä johtuvat rajoitukset ovat pitkällä tähtäimellä loogisesti kestämätön peruste olla ottamatta käyttöön teknisesti parempaa järjestelmää – eli vertaisverkkoihin perustuvaa, kansalaisten ylläpitämää digitaalista kirjastoa – joka on sivistyksellisesti arvokas aivan samasta syystä kuin julkiset kirjastotkin.
” – eli vertaisverkkoihin perustuvaa, kansalaisten ylläpitämää digitaalista kirjastoa – joka on sivistyksellisesti arvokas aivan samasta syystä kuin julkiset kirjastotkin.”
Kuten jo ilmoitin, en ole kiinnostunut näkemyksistänne siitä mikä on “sivistyksellisesti arvokasta” jne. Tuo on tuota miljoona kertaa kuultua piraattiretoriikkaa, iänikuista roskaa, jolla yritätte perustella kaupalliseksi tarkoitetun materiaalin luvattoman käytön. Ei sillä oikeasti ole mitään tekemistä kulttuurin vaalimisen, jälkipolville säilömisen ym. haihattelun kanssa. Ilmeisesti se on tietoyhteiskunnan mukanaan tuoma riesa, jolle markkinatalouteen perustuvan järjestelmän on vaan yritettävä panna hanttiin. Jos jotain vaihtoehtoista yhteiskuntamallia haetaan, niin se täytyy tosiaankin ulottaa hieman muuhunkin kuin musan, leffojen, pelien jne. ilmaisjakeluun.
@Tommi:
Ymmärrän kyllä, etteivät sivistysvaltion perusteet välttämättä kiinnosta sinua kaupallisen viihteen tuottajana, ja sinulla on luonnollisesti täysi oikeus pitää sellaisia asioita kuten kulttuurin vaalimista ja jälkipolville säilömistä ‘haihatteluna’. Piraatit ja monet, monet muut eivät kuitenkaan näe asiaa näin ansaintakeskeisessä valossa. Viihde- ja tietokirjallisuus ovat julkisissa kirjastoissa rinta rinnan tarjolla lukijoiden iloksi ja sivistykseksi, aivan kuten vertaisverkoista löytyy sekä Hollywood-viihdettä että hyviä dokumenttifilmejä, sekä taidemusiikkia että kaupallista poppia.
Kun vetoat markkinatalouteen nykyjärjestelmän perustana, huomauttaisin siitä, että keinotekoisilla ja yhä vaikeammin ylläpidettävillä ja valvottavilla kopiointimonopoleilla pönkitetty järjestelmä on kaukana aidosta markkinataloudesta, ja se on näkynyt hyvin esim. CD-levyjen hintatason keinotekoisena ylläpitämisenä jo 30 vuoden ajan. Todellisesta hintakilpailusta ei ole ollut pahasti kartellisoituneella alalla tietoakaan. Alunperin puhtaasti yritysmuotoisen kustannustoiminnan säätelyyn tarkoitettujen tekijänoikeuslakien kääntäminen kuluttajia ja yksityishenkilöitä vastaan järjettömien sanktioiden avulla on jo vakava merkki järjestelmän toimimattomuudesta.
“Ymmärrän kyllä, etteivät sivistysvaltion perusteet välttämättä kiinnosta sinua kaupallisen viihteen tuottajana, ja sinulla on luonnollisesti täysi oikeus pitää sellaisia asioita kuten kulttuurin vaalimista ja jälkipolville säilömistä ‘haihatteluna’. ”
Et tajunnut asiaa. En puhunut sanaakaan siitä mitä itse ajattelen sivistysvaltion perusteista jne. Ainoastaan teidän piraattien niinsanotuista näkemyksistä noista aiheista. Ne ovat mielestäni paitsi kömpelöä sumutusta todellisten motiivienne peittelyksi, myös äärimmäisen keskeneräisiä suhteessa vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmäämme.
Sama pätee väittämiisi mm. “CD-levyjen hintatasosta”, “todellisesta hintakilpailusta”, “kartellisoitumisesta” jne., jne. Noi jutut ovat vaan yksinkertaisesti niin harrastelijamaista spekulointia, että en jaksa enää edes noteerata.
@Tommi:
Olet kovin herkästi tuomitsemassa piraattien kulttuuripoliittiset kannanotot ‘kömpelönä sumutuksena ja todellisten motiivien peittelynä’ ja ‘harrastelijamaisena spekulointina’ tuomatta omaan argumentoisiisi mitään substanssia – ei kovin vakuuttavaa. Suosittelen lukemaan esimerkiksi piraatteja viime Ruotsin vaaleissa tukeneen, monilla eri kirjallisuuspalkinnoilla palkitun filosofi-kirjailija Lars Gustafssonin mietteitä siitä, kumpi on nykyisessä kehittyvän netin ja kopiointiteknologian synnyttämässä konfliktitilanteessa tärkeämpää, tekijänoikeusteollisuuden edut vaiko kulttuurin etu ja ‘taiteiden suuri älyllinen sfääri’, mitä ilmaisua Gustafsson käyttää.
“Jokaisen yhteiskunnan on päätettävä siitä tasapainosta, joka vallitsee sen monien eri intressien välillä”, Gustafsson kirjoittaa. “Toimiva sotilaallinen puolustus on tärkeämpi asia kuin luisteluradat ja pyöräilykaistat. Kenties netti uhkaa olemassaolollaan tekijänoikeuksia. Entä sitten? Kansalaisten älyllinen vapaus ja yksityisyydensuoja ovat mielestäni tärkeämpiä kuin kirjallisuuden ja musiikin tuottajien luonteeltaan lähinnä teolliset tarpeet, etenkin kun kyseiset teollisuudenalat ovat murenemassa jo nykyisten tekijöiden elinaikana. Siksi me tarvitsemme Internetin, jota ei ole muutettu pelkäksi hallituksen kanavaksi lobbareiden marinoimien oikeusistuimien ja EU-poliitikkojen toimesta. Kirjailijan tarve tulla luetuksi, olla vaikutusvaltainen ja heijastaa omaa aikaansa saattaa jossain vaiheessa joutua ristiriitaan teollisuuden suurten myyntilukujen toiveen kanssa. Kun nämä kaksi toivetta ovat keskenään konfliktissa, teollisuuden intressit on työnnettävä sivuun ja taiteiden suurta älyllistä sfääriä on puolustettava kaikkia siihen kohdistuvia uhkia vastaan.”
Lainauksessa ei ole äänessä todellakaan mikään spekuloiva harrastelija vaan kovan luokan pitkäaikainen kulttuurintekijä, ja hänen sanomansa on aika hyvin linjassa mm. sen kanssa, mitä olen nähnyt oman Piraattipuolueemme edustajien kirjoittavan.
Heh heh. “Taiteiden suuri älyllinen sfääri”, siitähän vertaisverkkoliikenteessä ensisijaisesti lienee kysymys. Eipä taida filosofikaan ihan kartalla olla. Mutta tuo “Jokaisen yhteiskunnan on päätettävä siitä tasapainosta, joka vallitsee sen monien eri intressien välillä” on hyvin sanottu ja itseasiassa juuri se pointti mitä tässä itsekin olen koittanut tolkuttaa. Kyllä mulle voisi tulla kysymykseen työpanokseni “epäkaupallinen” vapaa käyttö, mutta se edellyttäisi monessa suhteessa aika erilaista yhteiskunnallista talousmallia, kuin tämä nykyinen.
@Tommi:
Millaista erilaista talousmallia olet ajatellut? Juuri tältä alueelta olisi hyvä lähteä hakemaan uusia ratkaisuja, koska vanhat ovat joka tapaukkessa menossa nopeasti rikki mm. CD-levyjen myynnin ja siihen perustuvan talouden romahtamisen vuoksi.
Eniten on julkisuudessa esiintynyt ‘pakettiratkaisu’ jossa yksityinen tiedostojen jakaminen laillistettaisiin ja jaettavan sisällön tekijöille maksettaisiin esim. verovaroista kirjastokorvaustyyppisiä korvauksia siinä suhteessa kuin heidän töitään on jaettu vertaisverkoissa (jollain kohtuullisen luotettavalla otannalla mitattuna). Tällä ratkaistaisiin nuorison tarpeettoman kriminalisoitumisen ongelma ja saataisiin aikaan positiivinen kulttuurin jakamisen ilmapiiri, joka voisi tehdä nettiaiakakauden kansalaisista entistä innokkaampia kulttuurin harrastajia, eräänlaisia vapaaehtoisia online-kirjastonhoitajia, mitä monet heistä ovat toki nytkin, mutta lähinnä ulkopuolisilta suljettujen vertaisverkkojen puolella. Lisäksi ratkaisulla saataisiin rahaa tekijöille.
Ruotsin vasemmistopuolue teki näiltä linjoilta aivan konkreettisen ehdotuksen, jossa vuosittaiseksi jakopotiksi ehdotettiin 300 miljoonaa kruunua (30 miljoonaa euroa) ja kirjastoille ehdotettiin keskeistä roolia tiedostojen jakokeskuksina. Suomen väkilukuun suhteutettuna ehdotus olisi n. 15 miljoonaa euroa, mikä on maataloustukiin verrattuna pikkuraha mutta melko tuntuva subventio musiikin- ja elokuvantekijöille, etenkin jos jakoon ei oteta mukaan uudessa järjestelmässä tarpeettomia tahoja kuten levy-yhtiöitä.
Toinen pohtimista vaativa seikka on se, miten mahdollinen korvaus- tai subventiopotti jaetaan jatkuvasti laajenevan kulttuurintuottajien joukon kesken. Levy-yhtiöiden rooli levityskynnyksen ‘portinvartijoina’ pienenee ja mahdollisesti katoaa kokonaan, eikä ole enää mitään itsestäänselvää tahoa, ainakaan puolueetonta sellaista, päättämässä siitä, kuka on ammattilainen ja kuka amatööri, kuka on hyvä ja kuka on huono. Mainitsemani vertaisverkkojen monitorointi ja siitä kerätyt suosiotilastot on tietenkin yksi mahdollinen tilitysperuste. Tämä kuitenkin synnyttäisi helposti paineita levy-yhtiöiden kanssa naimisissa olevien muusikoiden joukossa, koska levy-yhtiöt haluaisivat osansa (ehkä suurenkin) heidän tilityksistään, kun taas vapaat muusikot saisivat omat korvauksensa kokonaan itselleen.
Tässä nyt vain joitain irrallisia ajatuksia keskustelun pohjaksi. Mitä itselläsi on ollut konkreettisemmin mielessä?
No itseasiassa minulla on “konkreettisemmin mielessä” aika lailla muut asiat kuin huoli nettipiratismista. Omat levytykseni eivät koskaan ole (pyrkimyksistä huolimatta) mitään kaupallisia menestyksiä olleet, joten se seikka, etten enää niitä aio julkaista on oikeastaan kaikinpuolin ihan jees. Sen sijaan musiikin ystävänä ja alalla aktiivisesti toimivana yleismiehenä musiikkialan ahdinko nettipiratismi-ilmiön johdosta vituttaa kyllä.
Ja onhan näitä toisaalta ihan mielenkiintoista pohdiskella. Noista edellisistä irrallisista ajatuksistasi löytyy mielestäni ainakin tietyt eroavaisuudet ajattelussamme ja käsityksissämme:
Tuo puheesi “kulttuurin jakamisesta” on edelleen mielestäni täyttä soopaa ja tylyn asian kaunistelua. Kaupalliseksi tarkoitetulle materiaalille ei ole olemassa mitään “epäkaupallista jakelua”. (Ainakaan sellaista, joka olisi täysin riippumaton tekijän tahdosta.) Sinä voit kutsua sitä millä nimillä vaan, minä kutsun sitä ryöstämiseksi.
Ajatuksesi portinvartijoiden poistumisesta ei myöskään vakuuta. Ihmiset kaipaavat yhteisiä viihtymiselämyksiä jaettaviksi. Siis hittejä – olipa kyse sitten musasta, leffoista tai mistä hyvänsä. Niitä ei synny amatöörivoimin kuin joskus sattumalta, ja siksi yleisö tarvitsee niitä tekeviä ammattilaisia, joita taas ei synny ilman merkittäviä taloudellisia satsauksia. Ehkäpä levy-yhtiötoiminta nykymuodossaan katoaa, mutta on naivia ajatella, etteikö tilalle tulisi muita portinvartijoita. Toisinsanoen juuri niitä tahoja jotka määrittelevät sen, mikä on hyvää tai huonoa, ammattimaista tai amatöörimäistä jne. Ei suurella yleisöllä loppujen lopuksi ole aikaa surffata netissä ja etsiä hittituotteita omin päin. Yleisö haluaa ja tarvitsee portinvartijansa. Netti on kiva ja luo mahdollisuuksia, mutta yksin netti ei vielä riitä mihinkään. Siksi on oikeastaan aika joutavaa ja lapsellista syytellä ylikansallisia levy-yhtiöitä “artistien ja kuluttajan oikeuksien polkemisesta” jne. jne. En minäkään niitä pahemmin fanita, mutta mainoskampanjaa siteeraten: “Ei se vaihtamalla parane”. Tai The Who-yhtyeen sanoin: “Meet the new boss, same as the old boss.”
“Laadusta on turha puhua, koska se on subjektiivinen käsite. Suosiosta puhuminenkin on melko kyseenalaista.”
Juuri näin. Myöskin sellainen oletus, että näiden kahden käsitteen välillä vallitsisi jonkinlainen yksiselitteinen yhteys, on todella kyseenalainen. Ei laatu ole sellainen asia, joka suuren yleisön saa kiinnostumaan, vaan markkinointi. Valitettavasti.
@Oskala
“No further questions.”
Ei ehkä sinulla, mutta kun siinä lopussa tekstissä luki:
“Luvaton tiedostonjakaminen on ilmiönä tullut jäädäkseen, eikä siitä ole voitu osoittaa mitään merkittävää haittaa kulttuurialalle. Jos tiedostonjakamista haluttaisiin oikeasti kontrolloida, se merkitsisi kaiken verkkoliikenteen tarkkailua luvattomien tiedostojen varalta, eli viestintäsalaisuudesta luopumista. Tämä ei ole hyväksyttävä keino nettijakelun lopettamiseen, vaikka sen olisikin todettu aiheuttavan haittaa.”
Haluaisinkin nyt kysyä, että kiistääkö Oskala kenties jonkin em. kappaleessa esitetyistä väitteistä?
Etkö myöskään näe mitään kyseenalaista siinä, että epäkaupallinen kopiointi pidetään laittomana, vaikka sen aiheuttamat (oletetut) haitat on jo käytännössä kompensoitu tekijöille esim. kasettimaksujen muodossa?
Tommi: “Tuo puheesi ‘kulttuurin jakamisesta’ on edelleen mielestäni täyttä soopaa ja tylyn asian kaunistelua. Kaupalliseksi tarkoitetulle materiaalille ei ole olemassa mitään ‘epäkaupallista jakelua’. (Ainakaan sellaista, joka olisi täysin riippumaton tekijän tahdosta.) Sinä voit kutsua sitä millä nimillä vaan, minä kutsun sitä ryöstämiseksi.”
Kaupalliseksi tarkoitetulle materiaalille on ollut jo pitkään kaikissa sivistysvaltioissa kunnioitettu ja arvostettu epäkaupallinen ja tekijöiden tahdosta riippumaton jakelukanava, jonka nimi on julkinen kirjastolaitos. Sieltä saa ilmaiseksi lainattavaksi ja kopioitavaksi jopa kaupalliseksi tarkoitettua musiikkia. Kutsutko tätä kulttuurin ilmaista jakelumuotoa ryöstämiseksi? Haluaisitko lakkauttaa julkiset kirjastot tai ottaa niistä viihdekirjallisuuden ja kaupallisen musiikin pois? Etkö todellakaan näe sitä arvoa, joka kirjojen ahkerassa lukemisessa ja musiikin ahkerassa kuuntelussa on kulttuurille, esimerkliksi tulevien kirjailijoiden ja muusikkojen kehitykselle?
Tommi: “Ei suurella yleisöllä loppujen lopuksi ole aikaa surffata netissä ja etsiä hittituotteita omin päin.”
Osalla suurta yleisöä näyttää olevan hyvinkin aikaa kahlata lävitse uusia julkaisuja ja poimia sieltä esille omasta mielestään hyvää musiikkia. Tällaista toimintaa tapahtuu esimerkiksi monilla suosituilla sosiaalisilla musiikkisivustoilla, joissa sivustojen aktiivikäyttäjät äänestävät, kommentoivat ja suosittelevat musiikkia toisilleen. Ehkä tulevaisuuden portinvartijat ovatkin levy-yhtiöiden sijaan musiikista kiinnostuneita sosiaalisia kollektiiveja?
VV: “Kaupalliseksi tarkoitetulle materiaalille on ollut jo pitkään kaikissa sivistysvaltioissa kunnioitettu ja arvostettu epäkaupallinen ja tekijöiden tahdosta riippumaton jakelukanava, jonka nimi on julkinen kirjastolaitos.”
Sorry Virallinen Valvoja, kirjastolaitos ei ole “tekijöiden tahdosta riippumaton jakelukanava”. Sen hyödyt ja haitat on aina punnittu ja käytännöt sovittu yhteistyössä teosten omistaja- ja julkaisijatahojen kanssa. Kirjaston olemassaolo perustuu fyysisiin teoskappaleisiin ja laina-aikoihin. Muutenhan kirjakustantajat painaisivat koko painokset suoraan vain niille, eikä kirjakauppoja olisi olemassakaan.
VV: “Osalla suurta yleisöä näyttää olevan hyvinkin aikaa kahlata lävitse uusia julkaisuja ja poimia sieltä esille omasta mielestään hyvää musiikkia. Tällaista toimintaa tapahtuu esimerkiksi monilla suosituilla sosiaalisilla musiikkisivustoilla, joissa sivustojen aktiivikäyttäjät äänestävät, kommentoivat ja suosittelevat musiikkia toisilleen. Ehkä tulevaisuuden portinvartijat ovatkin levy-yhtiöiden sijaan musiikista kiinnostuneita sosiaalisia kollektiiveja?”
“Osalla suurta yleisöä”, aika hassu ilmaus. Siihen voi vaikka vielä lisätä “pienellä osalla”… Joka tapauksessa tuo on kovin sinisilmäinen näkemys. Portinvartijat tulevat tulevaisuudessakin toimimaan etupäässä kaupalliselta pohjalta, kuten levy-yhtiöt nykyään. Ei se netti ihmisestä ahneutta poista, ei sitten millään. Asiat voidaan naamioida “sosiaalisiksi” ja “yhteisöllisiksi”, mutta iso paha pääoma siellä takana edelleen jyllää. Hyvänen aika, onhan tämä nyt jo nähty!
Tommi: “…kirjastolaitos ei ole “tekijöiden tahdosta riippumaton jakelukanava”. Sen hyödyt ja haitat on aina punnittu ja käytännöt sovittu yhteistyössä teosten omistaja- ja julkaisijatahojen kanssa.”
Tarkoitin tekijöiden tahdosta riippumattomuudella tietenkin sitä konkreettista asiaa, että et kirjailijana tai muusikkona voi kieltää mitään kirjastoa hankkimasta teostasi ja lainaamasta sitä ilmaiseksi kirjaston asiakkaille. Tässä mielessä kirjastojen jakelukanava on tekijän tahdosta riippumaton, eikö totta?
Mitä tule kirjastolaitoksen hyötyihin ja haittoihin ja niiden punnitsemiseen yhteistyössä omistaja- ja julkaisijatahojen kanssa, muistan lukeneeni kustantajien vastustaneen modernin yleisen kirjastolaitoksen syntyvaiheessa sitä voimakkaastikin, mutta yleistä sivistyksellistä etua ajava poliittinen tahto voitti (kirjastohistoriaa paremmin tunteva valistakoon meitä lisää asiasta). Yleiset kirjastot yleistyivät Suomessa jo 1900-luvun alussa, kun taas ensimmäiset kirjastokorvaukset maksettiin vasta 1963. Eli emmeköhän voi todeta, että nimenomaan kansansivistykselliset lähtökohdat olivat kirjastolaitoksen perustamisen ja pyörittämisen perusta ainakin 60:n vuoden ajan Suomessa. Ja hyvä näin, sillä on varsin kyseenalaista, onnistuisiko edes julkisen kirjastolaitoksen perustaminen nykyisessä tekijänoikeuslobbyn hallitsemassa poliittisessa ilmapiirissä enää lainkaan.
Tommi: “Portinvartijat tulevat tulevaisuudessakin toimimaan etupäässä kaupalliselta pohjalta, kuten levy-yhtiöt nykyään. Ei se netti ihmisestä ahneutta poista, ei sitten millään. Asiat voidaan naamioida “sosiaalisiksi” ja “yhteisöllisiksi”, mutta iso paha pääoma siellä takana edelleen jyllää. Hyvänen aika, onhan tämä nyt jo nähty!”
Tuotto-odotukset ovat aina olleet osa liiketoimintaa, mutta kulttuuri on toki paljon laajempi ja merkityksellisempi asia kuin pelkkä kulttuuribisnes. Ihmisten yhteisöllisyys ja halu jakaa kulttuuria keskenään kumpuaa aivan muusta kuin rahantavoittelusta, mutta jos joku innovatiivinen liikemies luo ja kehittää yhteisöllisyyttä ja kulttuurin jakamista hyvin palvelevia sivustoja ja palveluja, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hän ansaitsee innovaatioillaan.
“…mutta jos joku innovatiivinen liikemies luo ja kehittää yhteisöllisyyttä ja kulttuurin jakamista hyvin palvelevia sivustoja ja palveluja, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hän ansaitsee innovaatioillaan.”
- Meet the new boss: same as the old boss!
Eikö tämä piraattipuolueen vapaa kopiointioikeus tarkoita sitä, että yksi ihminen ostaa levyn, biisin tai tallenteen, sen jälkeen hän laittaa sen nettiin ja sen jälkeen loput vajaat 7 miljardia ihmistä voivat käydä kopioimassa musiikin sieltä omaan käyttöön. Miten te voitte kuvitellakaan, että mikään valtio suostuisi menettämään kaikki nämä verotulot, jotka jäisivät saamatta. Täysin utopistinen ajatus.
@Ilari
Ei huolta, ymmärsit väärin.
Esittämäsi tilanne kuulostaa pikemminkin dystopialta kuin utopialta. Ei kukaan ole “vanhoja” tulonlähteitä täysin kovaamassa vapaalla kopioinnilla. Teoksesta maksaminen ja kopioiminen voivat elää rinta rinnan. Ilmaiskulttuuri todellakin johtaisi muun muassa tuohon verotusongelmaan. Varmasti muitakinh esteitä ja ongelmia olisi.
Esimerkki peruspiraatin (itseni) elämästä:
Kaveri lähetti minulle Kuha.-yhtyeen musiikkia joitakin vuosia sitten. Totesin, että tämä indie-kamahan on vallan loistavaa. Levitin musiikkia eteenpäin ja aloin fanittaa. Yritin saada heitä jopa esiintymään Kouvolaan Tutkijoiden yöhön, jota olin reilu vuosi sitten järkkäämässä.
Nyt syyskuun lopulla sitten kaveri ilmoitti, että Kuha.:lla on keikka Helsingissä. Pikkupaikkahan se oli, ja kohdeyleisön huomioon ottaen paikalla oli lähinnä yliopistolaisia. Lopputulos: Ennen laitonta kopioimista en tuntenut koko bändiä. Nyt olen käynyt (maksullisella) keikalla, ja sieltä tarttui mukaan vielä viimeisin 10 euron cd-albumi. Lisäksi olen levittänyt tietoa bändistä puskaradion kautta (sisältäen näytebiisien lähettämisen), heille täysin ilmaiseksi.
Kopiointi siis toi heille maksavan kuuntelijan. Jos en olisi heidän musiikistaan pitänyt, bändi ei toisaalta olisi menettänyt mitään, koska kopiointi oli ilmaista.
@Joonas Mäkinen
“Ei kukaan ole “vanhoja” tulonlähteitä täysin kovaamassa vapaalla kopioinnilla. Teoksesta maksaminen ja kopioiminen voivat elää rinta rinnan.”
Nykytodellisuudessa nämä elävät jo. Esim. kuka tahansa voi kirjastosta lainata levyn ja kopioida sen itselleen ja laillisesti. Tai siis saa kopioida itseasiassa kaikki kirjaston levyt. Nykyisyys on siis jo erittäin vapaata.
Kai nyt saa jotain vaatia, että itse pitää vähän nähdä vaivaa, jos aikoo halvalla tai ilmaiseksi jotain saada?
Minulla on sellainen kuva, että piraatit ymmärtävät huonosti eron luovien taiteilijoiden ja esittävien taiteilijoiden työn välillä.
Jos kuvitellaan, että Kuha:n muusikoista ei kukaan sävellä, sanoita eikä sovita, vaan bändi tilaa musiikkinsa bändin ulkopuolisilta henkilöiltä: säveltäjä X:ltä, sanoittaja Y:ltä ja sovittaja Z:lta.
Mainitsemasi keikkalipun hinta jää artistin taskuun samoin CD-levyjen myynnistä syntyvät tulot, jos ei olisi tekijänoikeuskorvauksia.
Se on totta, että tekemäsi mainostyö piratismin kautta tekee bändiä tunnetummaksi, joka varmasti parantaa ARTISTIN työllisyyttä ja taloutta, mutta ei takaa säveltäjille, sanoittajille eikä sovittajille mitään, jos he eivät ole osa bändiä.
Piraattipuolueen pitäisi keksiä ratkaisu millä taataan tuloja kaikilla asianosaisille, joiden henkisestä panoksesta lopputulos on riippuvainen.
@Ilari
Olet hyvin oikeassa siinä, että monelle musiikintekijöiden ja artistien välinen ero on epäselvä. Tästä syystä olemme tapailleet muun muassa ELVIS ry:n jäseniä jutellen uusista liikemalleista. Uskon, että heidän omalla lobbauksellaan ja vaateillaan on suurempi arvo kuin millään, mitä piraatit voivat tehdä. Ei ole puolueen tehtävä keksiä tähän ratkaisua, mutta pyrimme kyllä auttamaan, missä vain voimme. Suunnitteilla on muun muassa tietynlaista “fair trade” -musiikkikauppaa, jolla pyrittäisiin välttämään mahdollisimman monet välikädet.
Ilari:
“Jos kuvitellaan, että Kuha:n muusikoista ei kukaan sävellä, sanoita eikä sovita, vaan bändi tilaa musiikkinsa bändin ulkopuolisilta henkilöiltä: säveltäjä X:ltä, sanoittaja Y:ltä ja sovittaja Z:lta.
Mainitsemasi keikkalipun hinta jää artistin taskuun samoin CD-levyjen myynnistä syntyvät tulot, jos ei olisi tekijänoikeuskorvauksia.”
Ei kai tähän tekijänoikeuskorvauksia tarvita? Eihän kukaan kiellä tekemästä kahdenvälisiä sopimuksia. Artisti ostaa säveltäjältä, sanoittajalta ja sovittajalta biisin joko kertakorvauksella (jos lompakko paksuna) tai rojaltisopimuksella (jos ei paksuna) ja maksaa biisintekijöille tuottojen mukaan. Kaikki hyötyvät.
Heeeeetkonen.
@Joel
Tuollainen toimii hyvin kollektiivihallinnon kautta, ts. esim. Teosto.
@Ilari
“jos ei olisi tekijänoikeuskorvauksia”
Kuka tällaista on mennyt ehdottamaan?
Ei ainakaan Piraattipuolue.
@Joonas Mäkinen
”
“jos ei olisi tekijänoikeuskorvauksia”
Kuka tällaista on mennyt ehdottamaan?
Ei ainakaan Piraattipuolue.”
Valaisetko minua Piraattipuolueen ideologiasta?
Eikö tekijän oikeus omistaa oikeudet teokseensa ole keskeinen este teosten vapaalle jakamiselle esim. netissä?
Ilari: “Eikö tekijän oikeus omistaa oikeudet teokseensa ole keskeinen este teosten vapaalle jakamiselle esim. netissä?”
Ei se ole este, jos tekijänoikeussuoja (= rajoitetun ajan kopiointimonopoli) rajoitetaan vain kaupalliseen jakeluun, mihin se alunperin oli tarkoitettukin.
@Ilari
Mielelläni.
Vaikka epäkaupallinen kopiointi sallittaisiin laissa, niin tekijät voisivat jatkaa rahan tekemistä aivan perinsteisin menetelmin, sillä tiedostonjako ja teoskappaleen ostaminen eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Kumpikin voi johtaa myös toisen tapahtumiseen.
Tulinpa tänään japanilaisen musiikin konventiosta Tsukiconista. Suomeen oli saatu esiintymään viisi japanilaista bändiä, ja konserttilippuja, julisteita, levyjä ja muuta sälää meni tuhottomasti lukuisille faneille. Yhtäkään näistä faneista ja koko tapahtumaa ei olisi ollut edes olemassa, ellei näiden bändien tuotantoa olisi ensin levitetty laittomasti.
Tekijänoikeuksien taloudellisiin oikeuksiin kuuluvaa jälleenmyyntikorvausta (tekijänoikeuskorvaukset) ei kukaan ole poistamassa, ja myymällä saa edelleen tuloja. Uskomme vain, että ” asiakkaita” eli kuuntelijoita, katselijoita, lukijoita ja niin edelleen, löytyisi huomattavasti enemmän, jos puskaradion toimintaa tehostettaisiin yleisesti hyväksytyllä vapaalla levityksellä.