Oikeusministeriö näyttää alustavia onkeensaottamisen merkkejä allekirjoittaneen ohella esim. parinkin kansanedustajan esittämästä kritiikistä avointen langattomien verkkojen käytön dekriminalisoinnin suhteen.
Kuten Helsingin sanomat ja IT-viikko raportoivat, ministeriö on valmistellut aiheesta muistion, jossa nykyisen tilanteen ongelmallisuus tuodaan selkeähkösti esille. Muistio myös huomioi, että nykyinen laki kirjoitettiin olosuhteissa, joissa nykyisenlaista avointen langattomien verkkojen runsaudenpulaa ei oltu voitu lainkaan ennakoida.
Muistio esittää kolme vaihtoehtoista tapaa täsmentää nykylakia. Pienimpänä muutosvaihtoehtona esitetään rangaistavuuden poistoa vain siinä tapauksessa, että verkon käyttäjällä on perusteltua syytä olettaa verkon olevan tarkoituksellisesti kaikkien käytettävissä. Muistio kuitenkin huomioi, että tämä ei oleellisesti muuttaisi käytännön tilannetta ja säilyttäisi monet nykytilanteen oikeusturva- ja käytännön ongelmat.
Pitäisikö vaatia käyttäjien esimerkiksi erikseen olevan tietoisia siitä, että “Helsingin kaupungin WLAN”-niminen verkko on yleisön käytössä (eikä esim. vain kaupungin sisäiseen käyttöön), vai tulisiko ihmisten sallia yrittää siihen liittymistä myös ilman ennakkotietoa aiheesta? Entäpä kaupallisten tukiasemien tarjoajien bisnes; on olemassa tukiasemia, joihin voi liittyä ennalta tai kirjautumissivun kautta lennosta suoritettua maksua vastaan. Jos käyttäjä ei kuitenkaan tietäisi palveluntarjoajasta etukäteen, olisi laitonta kokeilla, josko kuuluva avoin tukiasema kuuluisi tällaiselle yritykselle.
Toisena vaihtoehtona esitetään, että vain sellainen käyttö, joka olisi “omiaan aiheuttamaan merkittävää haittaa” olisi oletusarvoisesti kiellettyä, esimerkiksi verkon ylettömän raskas ja kuormittava käyttö. Potentiaalisina ongelmakohtina muistio pitää tulkinnanvaraisuutta sekä mahdollista ei-toivottua pelotevaikutusta ihmisten jättäessä “varmuuden vuoksi” verkkoja käyttämättä.
Kolmantena vaihtoehtona muistio mainitsee mahdollisuuden dekriminalisoida avointen verkkojen käyttö kokonaan. Vaihtoehdon eduiksi katsotaan sen selkeys, ja muistio vaikuttaisi pitävän sitä kohtuullisena koska langattoman verkon käyttäjäkuntaa on helppo haluttaessa rajoittaa.
Muistiosta on käynnissä lausuntokierros, johon Piraattipuolue osallistunee virallisestikin. Allekirjoittaneen henkilökohtainen mielipide on, että kumpikin jälkimmäisistä vaihtoehdoista parantaisi nykytilannetta roimasti. Näistä päätyisin suosisimaan täydellistä dekriminalisaatiota; toisaalta rohmuja ei kuitenkaan voisi käytännössä saada kiinni, ja toisaalta kaikkea ei aina tarvitse rajoittaa lainsäädännöllä, tapakulttuurikin kun on keksitty. Tukkimalla avoimia verkkoja liikenteellä epäsosiaalinen käyttäjä sahaisi vain omaakin oksaansa lisätessään tukiasemien omistajien motivaatiota sulkea ne.
Allekirjoittanut on myös ollut Poliisi-TV:n haastateltavana aiheesta, segmentti tulee luultavasti ulos TV2:lta torstaina 22.10. klo 22.05
Kommentteja: 3
Vaihtoehtoja on mielestäni muutama:
- Voidaan säätää laki joko niin, että itseään ei-mainostavaan verkkoon ei saa liittyä, eikä salasanalla suojattuun verkkoon.
- Vain salasanalla suojattuun verkkoon ei saa liittyä.
Muuten käyttö olisi sallittua:
- Täysin
- Hyvän maun rajoissa.
Vaikka vääränlaisesta käytöstä olisikin vaikea saada ketään kiinni, niin tulisi rangaistusmahdollisuus mielestäni silti olla laissa. Liittyminen kiellettyihin verkkoihin tulkitaan tietomurroksi, joten rangaistuksien suhteen ei ainakaan siltä osin uutta lainsäädäntöä tarvita.
Pitäisi myös muistaa säätää laissa (tai saada valmistajat uskomaan muuten), että verkkolaitteiden vakioasetukset eivät saa mahdollistaa verkon luvatonta käyttöä suoraan. Nykyäänhän vakioasetukset taitavat kaikissa laitteissa olla avoin itseään mainostava suojaamaton verkko.
Sähkövalon kanssa on tässä maassa menetelty niin, että se saa vuotaa sähkölampun omistajan tontin rajan yli, jos siitä ei ole haittaa. Ja ylitettyään tontin rajan, naapuritontin haltija saa tehdä sillä mitä haluaa, ilman että hänen tarvitsee maksaa sähkölampun omistajalle korvausta sähkölaskusta.
Jos sähkövaloa on käytetty apuna esimerkiksi murtautumiseen sähkölampun omistajan kiinteistöön niin tätä on pidetty sähkölampun omistajan omana tyhmyytenä. Sähkövalon käyttö murtautumisen yhteydessä ei ole rangaistavaa, mutta murtautuminen toki on.
Kun tämä oikeusperiaate on toiminut varmaan 100 vuoden ajan niin miksi keksiä toisenlainen pyörä. Toki täysin erilaisenkin lainsäädännön voi tekaista, mutta siitä tulee vaan ongelmia.
Käytännössä ihmiset käyttävät myös vahingossa naapureidensa verkkoja. Jos joku haluaa kirjoittaa taas uutta ja originellia lainsäädäntöä tehdäkseen yhteiskunnan entistä raskassoutuisemmaksi niin tästä voitaisiin rangaista verkkoa tarjoavaa, joka on erehdyttänyt käyttäjää. Perusteena voitaisiin käyttää tietoturvariskiä.
Jotkut myös haluavat pitää verkkonsa avoimena tietoturvasyistä eli verkkoa vakoileva ei voi helposti tietää milloin sitä käyttää vakoilun kohde ja milloin joku muu.
Minun mielestäni on ongelmallista, että jos joku asentaa pihalleen valaistuksen, josta tulevasta valosta satunnaiset ohikulkijat ja koiranulkoiluttajat pimeänä syksynä saattavat myös hyötyä on ongelmallista ja valaistuksen asentaminen tulee kieltää lailla mikäli valaistus on avoin ja saattaa antaa valoa myös oman pihan ulkopuolelle.
Myön ikkunoihin on asennettavat pimennysverhot on säädettävä lailla pakollisiksi, jotta yksityisesti tuotettu valaistus ei pääse valaisemaan avoimia julkisia tiloja ja hyödyttämään kenentahansa liikkumista kaduilla pimeänä syksynä.
On mahdollista, että yksityisistä tiloista tuleva ylimääräinen valaistus mahdollistaa rikollisen toiminnan, joka täydellisten pimennysverhojen maailmassa olisi vaikeampaa tai jopa mahdotonta.
Sarkasm Warning!