Ahto A:n mukaan teoksia syntyy koko ajan lisää, ettei ihminen kaipaa tiettyjä teoksia vaan musiikkia. Mielenkiintoinen ajatus, mutta ainakaan minä en kaipaa yleistermillä “musiikkia” vaan mielenkiintoisia, sykähdyttäviä teoksia, ja maksan mielelläni hyvistä teoksista korvauksen tekijöille. Yleismusiikkimakkara loppumattomana pötkönä on kammottava ajatus.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että tekijänoikeuksien pidentäminen on turhaa. Tällä hetkellä voimassaoleva 50 v. julkaisusta on riittävä, ja tekijän kuolemasta vaikka 10 v. samoin olisi riittävä.

Itse en usko, että kopiointi enää hirveästi yleistyy, paitsi sen vuoksi että pikku hiljaa vanhemmat ihmisetin omaksuvat sen, mikä kyllä tapahtuu lainsäädännöstä riippumatta. Uskooni on kaksi syytä: ensinnäkin kopiointi on jo (nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa) varsin yleistä eikä kaikilla koskaan tule riittämään kiinnostus tai tietotaito sen harrastamiseen. Toiseksi, ennen pitkää viihdeteollisuus kehittää parempia palveluja, joiden käyttäjiksi ihmiset siirtyvät ja tarve laittomalle kopioinnille vähenee.

Vaikka ihmisten käytännön tarve laittomaan kopointiin vähenisi, tämä ei kuitenkaan ole peruste sille, että se pitäisi pitää laittomana. Kopioinnille tulee aina olemaan oma paikkansa ihmisten kulttuurin kuluttamisessa. Lisäksi kopiointia ei voi käytännössä erottaa muusta epäkaupallisesta käytöstä, kuten jälkiperäisten teosten tekemisestä (a.k.a. fanivideot YouTubessa), joten jos aiotaan jokin tietty epäkaupallinen käyttö sallia kokonaisuudessaan, pitää sallia muutkin epäkaupallisen käytön muodot.

“Ja kuten edellä kerroin, voin jopa kannattaa tekijänoikeuksien suoja-ajan radikaalia lyhentämistä, kunhan se ei pääty tekijän elinaikana.”

Minusta tämä ei ole kovin radikaalia. Nuorena tehdyt teokset saattaisivat silti hyvinkin olla esim. 50-70 vuotta suojattuja, mikä minusta on käytännössä sama kuin se 120-140 vuotta, ihmiselämässä melkein ikuisuus.

Kiitos hyvästä keskustelusta. Toivotan onnea valitsemallasi kirjallisella uralla.

Kuten alkupään viesteissäni sanoin, huoleni kirja-alan tulevaisuudesta on toistaiseksi vielä onneksi ennenaikaista. Paperikirja on ainakin vielä niin ylivertainen tuote, että sähköisen version voi huoletta laittaa nettiin Kaj Sotalan tavoin. Voisin kuvitella itsekin tekeväni niin, ihan noista Kaj mainitsemista syistä. Mutta olisiko tilanne sama, jos kirjat olisivat etupäässä sähköisiä?
Niin, ja on tässä tosiaan se, että tuotantonsa laittaminen nettiin on nyt tekijän itsensä päätettävissä. “Sallitun epäkaupallisen kopioinnin” mallissa ei.

Ahto A:lle huomauttaisin että olet tavallaan oikeassa. Monet taiteilijat ja luovan työn tekijät ovat käytännössä oikeastikin yrittäjiä. Ja kuten kaikki yrittäjät, hekin rupeavat herkästi ns. kitisemään, jos joku taho olennaisesti pyrkii uhkaamaan heidän toimintaedellytyksiään. Siihen kannattaa varautua.

En toivota teille onnea matkaan, vaikka toki pidän aloittamaanne keskustelua tarpeellisena. Kansalaisoikeusista nettiaikana on pidettävä meteliä. Ja kuten edellä kerroin, voin jopa kannattaa tekijänoikeuksien suoja-ajan radikaalia lyhentämistä, kunhan se ei pääty tekijän elinaikana. Näitä asioita voivat ajaa muutkin puolueet joilla lisäksi on kanta moniin tärkeämpiinkin asioihin.

Jep: http://www.xuenay.net/Kirjaprojekti/kehittyvaihmiskunta.pdf . (Pitää tökkiä kustantajaa siitä että lisää myös kirjan virallisille sivuille linkin.)

Ilahduttavasti pari ihmistä ostikin jo teoksen, sanoen yhdeksi syyksi juuri sen, että se oli verkosta saatavissa. En oikeasti voi kuvitella, että tämän tekeminen tekisi mitään muuta kuin lisäisi myyntiä – toki tilanne saattaisi ehkä olla eri, jos nimeni olisi vaikka J.K. Rowling ja jokainen ihminen maan päällä tietäisi kirjojeni olemassaolosta ja sisällöstä jo valmiiksi. Mutta tämänlaisia kirjailijoita tulee aina olemaan varsin pieni määrä. Selkeälle, valtaisalle enemmistölle ensisijainen vihollinen on tuntemattomuus, ei se että tyypit jotka eivät olisi koskaan muuten kuulleetkaan koko teoksesta eivät osta sitä koska saavat sen ilmaiseksikin.

Lisäänpä vielä tähän, että _ei_. Tekijänoikeus on yhteisnimike monelle eri oikeudelle, joista esimerkiksi respektio- ja isyysoikeuksille tuo epäkaupallisen kopioinnin vapautus ei tekisi mitään.

Samaa voi sanoa mistä tahansa yksityisyrittämisestä, mutta ei siihen starttirahaa kummoisempaa tukea heru (maataloutta lukuunottamatta).

“Ehkä nyt kuitenkin isompi ongelma mallissanne on se, että “epäkaupallisen kopioimisen” salliminen romuttaisi koko nykyisen tekijänoikeuden. Jos nyt tosiaan tarkoitatte sillä sitä että jos minä kirjoitan kirjan, sinä voit pistää sen nettiin kaikkien “epäkaupallisesti kopioitavaksi”. Ketä kiinnostaa sen jälkeen enää koko bisnes?”

Tässä tuntuu nyt olevan jonkinlainen ylitsepääsemätön eroavaisuus asenteissa. Minä pistäisin aivan itse kaikki teokseni nettiin ilmaiseksi ja antaisin luvan kopioida niitä maksutta niin paljon kuin huvittaa, vaikka olisin ammattikirjailija. Tämä on minulle itsestäänselvyys. Kun nyt en ole ammattikirjailija ja tämä saattaa sen vuoksi kuulostaa pelkältä tyhjältä puheelta niin tarjoanpa käytännön esimerkin läheltä: Kaj Sotalan uusin kirja on ymmärtääkseni saatavilla netissä (ihan kirjoittajan omasta halusta). En yksinkertaisesti vain näe mitään syytä, miksi en pistäisi teoksiani nettijakoon. Minusta olisi kiva, että ne saisivat paljon katselijoita/kuuntelijoita/lukijoita. Oikeasti ihmisten mielestä hyvillä teoksilla tulee aina saamaan rahaa.

Musiikkia ja elokuvia on kopioitu kymmenen vuotta surutta netissä. Missä se tekijänoikeuden romahdus viipyy?

Jos jätetään kysymys kaupallisten tekijänoikeuksien pituuksien kestosta hetkeksi sikseen, ja puhutaan pelkästään epäkaupallisesta kopioinnista – millainen vastauksen tulisi olla, jotta se olisi sinusta tarpeeksi vakuuttava? Tämä on nyt siis täysin rehellinen kysymys, ei provosointi: olet jo varmasti lukenut ne artikkelimme tiedostonjakotutkimuksista ja kulttuurialan myyntiluvuista, joista näkyy että tiedostonjakamisen negatiivinen vaikutus myyntiin on hyvin kyseenalainen ja saattaa jopa olla positiivinen. Samaan aikaan verkkoon alkaa ilmestyä yhä enemmän Spotifyn kaltaisia palveluita joiden kautta ihmiset voivat ladata musiikkia halvalla ja laillisesti – ja nettilataaminen onkin jo nopeasti vaihtumassa näiden palveluiden hyödyntämiseen. Vähän jos etsii niin löytää verkosta kaikenlaisia tekijöitä jotka kertovat siitä, miten ilmaisjakelu on pelkästään hyödyttänyt heitä – mm. kokonaisia kustantamoita.

Nyt siis näyttää siltä, että laiton ilmaislataaminen ei merkittävästi haittaa myyntiä, laillinen ilmaislataaminen ei merkittävästi haittaa myyntiä, ja lailliset ilmaislatauspalvelut ovat sitä paitsi tehokkaasti korvaamassa laitonta ilmaislataamista. Minä en rehellisesti sanottuna osaa enää edes kuvitella, mitä todistusaineistoa vielä tarvittaisiin sen osoittamiseen, ettei epäkaupallisen kopioinnin laillistaminen ole kaatamassa kaupallista kulttuurituotantoa mihinkään. Jos nyt saatavilla olevat todisteet eivät sinua vakuuta, mikä vakuuttaisi?