Eiköhän täältä löydy lisätietoja:
http://www.piraattipuolue.fi/verkkokauppa?page=shop.product_details&flypage=flypage.tpl&product_id=26&category_id=10

Repes pankki tossa kohtaa. Kiitoksia.

Nämä ovat juuri sellaisia sammakoita, joita ei Piraattipuolueen toivoisi omissa nimissään julkaisevan. Ne kun vahvistavat juuri sellaista stereotypiaa, jota suurella osalla asiaan perehtymättömistä on, vitsipuolueena, angstipuolueena tai vaan nuorten nettilatailupuolueena.

Uskon toki olevani vähän eri linjoilla Karenojan ja Lindellin kanssa siitä, mikä olisi jatkossa hyväksi sekä musiikin kuluttajille että tekijöille, mutta ei tätä debattia näin käydä; piraateilla on olemassa ihan oikeitakin painavia argumentteja!

Piraattikeskusteluja seuranneet kyllä tietävät mitä nämä ovat, ja valveutunut osa musiikintekijöistä on jopa valmis allekirjoittamaan nämä epäkohdat. Joten en rupea niitä tässä käymään tarkemmin läpi.

Lyhyesti:
Jos nyt unohdettaisiin hetkeksi se latailu, ja puhuttaisiin esimerkiksi;
* Julkisen esittämisen periaatteesta
* Totaalisesta ummikkoudesta suhteessa sähköisiin jakelukanaviin (mm. artistien, yhtiöiden ja musiikkiyhteisöjen Myspace & Youtube- sivut.)
* DJ’den laillisesti hankkimien raitojen soittokopioiden otosta esim. Serato-keikkoja varten
* Yleisestä toletanssista remix/mashup/sample -kulttuuria kohtaan

“He kertoivat tukevansa minua hankkeessani ja kertoivat miten he toisivat yritykselleni rahaa, kunhan vain ilmoittautuisin jäseneksi ja maksaisin vuosimaksua.”

- Teostoon ei “liitytä jäseneksi” vaan asiakkaaksi. Asiakas maksaa liittymismaksun, Minkäänlaista vuosimaksua ei tämän jälkeen peritä. Teoston jäsenyyttä voi hakea, kun on ollut asiakkaana tarpeeksi pitkään ja saanut kohtalaisen määrän Teoston kautta tilitettyjä tekijänoikeuskorvauksia, toisinsanoen osoittanut olevansa varteenotettava musiikintekijä.

“Ei yhden pienen hallintoyksikön luulisi imevän noin paljoa rahaa.”

- Teosto edustaa n. 20 000:a kotimaista musiikintekijää ja työllistää n. 100 henkilöä (kuten Satu Kaarenoja kirjoituksessaan mainitsi). Ei luulisi olevan ylivoimainen matemaattinen tehtävä näillä luvuilla hieman lievittää Iiron ihmetystä noista 3:n miljoonan kuluista tässä “pienessä hallintoyksikössä”. Mainittakoon vielä, että Teoston kuluprosentti on eurooppalaisten tekijänoikeusjärjestöjen pienin.

Loputkin Kallströmin katkerasta ja lapsellisesta vuodatuksesta näyttää perustuvan hatariin ounasteluihin ja harhaluuloihin. Loppuhuipennuksena vielä tuo hupaisa “Teosto sortaa jopa omiaan”. Hankipa Iiro jonkin verran lausuntoja näiltä “sorretuilta” ennekuin päästelet tuonkaltaisia sammakoita näppikseltäsi.

Toivotan joka tapauksessa Iirolle ja Target Media Recordsille onnea matkaan musiikillisissa pyrkimyksissä. Äänitteen julkaiseminen Piraattipuolueen kautta on aika hymyilyttävä veto, vaikka voihan se osoittautua hyväksikin bisnesideaksi. “Against The Teosto” on tosin varsin epäkypsä otsikko, mutta alku aina hankalaa. Pikku G:n sanoin: “Kaikki kasvaa ja lapset varttuu, virheist’ oppii ja kokemus karttuu”.

Tommi Lindell,
musiikintekijä

http://www.soundia.net/cdmonistus.html

on linkki PDF-tiedostoon “Tuottajan opas”, jossa asia selitetään sivulla 4. En voi ymmärtää, mitä syytä millään levy-yhtiöllä tai kenelläkään levy-yhtiön toimitusjohtajalla olisi alkaa painaa yli 100 kpl Teoston hallinnoimilla tekijänoikeuksilla suojattua CD-levyä ilman, että tallennuslupa on kunnossa? Tuollainen määrä ei voi myöskään enää olla mitään yksityisen ihmisen omaa käyttöä varten.

Jos taas materiaalin tekijät eivät ole Teoston asiakkaita, niin silloinkin monistamot kyllä halunnevat, että asia on selvitetty heidän kanssaan kirjallisin luvin.

(a) eivät voi osoittaa omistavansa itse tekijänoikeudet ja äänitysoikeudet siihen tuotteeseen, mitä haluavat kopioida?

(b) edellisen kohdan täyttymisestä huolimatta eivät voi osoittaa hankkineensa tekijänoikeuksien haltijalta, Teostolta, Gramexilta tai useammilta näistä asianmukaista lupaa tällaiseen kopiointiin?

Tällainen varovaisuus on ymmärrettävää, koska monet yrittäjät haluavat välttää tilanteita, joissa ne jälkikäteen joutuvat selvittämään oikeudessa sitä, että he olisivat esimerkiksi painaneet maksusta tuhansia piraattilevyjä ja sitä, kuinka tietoisia heidän olisi pitänyt toiminnan luonteesta olla? 100 kappaleen eränkin kopioiminen ilman, että tehdään kysymyksiä ja katsotaan papereita, on jo melkoista riskinottoa.

Iiro Karlströmin kirjoituksella ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Teosto ei edusta levy-yhtiöitä eikä levy-yhtiö voi olla Teoston jäsen. Karlströmin levy-yhtiötä ei ole houkuteltu Teoston jäseneksi.

Teosto edustaa säveltäjiä, sanoittajia ja musiikkikustantajia. Teosto on voittoa tavoittelematon aatteellinen yhdistys, jonka jäsenistö päättää muun muassa järjestönsä budjetista ja toimintasuunnitelmasta.

Teosto kerää korvauksia musiikin julkisesta esittämisestä ja tilittää ne niille musiikin tekijöille, joiden teoksia on esitetty esimerkiksi radiossa tai konserteissa. Korvausten tilitys- ja jakosäännöstä päättävät Teoston jäsenet.

Teostossa työskentelee 100 ihmistä, joista kymmenen Teoston osana toimivassa suomalaisen musiikin soimista ja vientiä edistävässä Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksessa.

Teosto ei hinnoittele äänitteitä, koska ei edusta äänitetuottajia eikä musiikkiteollisuutta.

Yhden euron maksavasta biisistä, joka on ladattu laillisesta verkkokaupasta, kertyy noin 10 senttiä yhteensä niille säveltäjille ja sanoittajille, joiden teoksia tallenteella on. 20 euron CD-levystä Teoston kautta tilitettäväksi kertyy yksi euro, joka jaetaan kaikkien levylle musiikkia tai sanoituksia tehneiden kesken.

Netti-radioihin Teostosta saa luvan. Teoston hinnastot ovat nähtävissä Teoston verkkosivuilla http://www.teosto.fi. Etusivulta pääsee lukemaan myös Teoston tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen.

Satu Kaarenoja
Viestintäjohtaja
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry

Esimerkki: radiosoitto. Radio maksaa levyn hinnassa extraa. Radio maksaa soittominuuteistaan. Taksikuskit, kampaamot ym. yrittäjät maksavat bisneksenpyörityslisää. Siis ainakin kolminkertainen maksu samasta tuotteesta joka toimii käytännössä tuotteen mainoksena. Australiassa teostoa vastaava taho oli hätää kärsimässä kun asemat kieltäytyivät maksamasta korvauksia ja soittivat teosto-vapaata musiikkia, romahduttaen teostomusiikin myynnin.

Esimerkki2: toisten työllä loisiminen. Kasettimaksuista kerätään yli puolet teoston tuloista. Siis tyhjistä medioista joille on mahdollista tallettaa musiikkia. Koskee ainakin CD- ja DVD-levyjä sekä tallentavia digibokseja. Ei puhettakaan siitä että sinne voisi tallentaa jotain muuta, kuten OMAA DATAA, KUVIA tai VIDEOITA. Kun datan varastointikyky kasvaa, teoston tulot kasvavat. Ja teosto pisti tikkua ristiin tämän kehityksen aikaansaamiseksi.. 0 työtuntia. Siis suoraa loisimista muiden ahertamisella, ja varsin kannattavaa sellaista.

“Kaikki asiakkaamme ovat rikollisia” on näissä piireissä normaali lähtökohta. Miksi muuten maksavat asiakkaat joutuisivat katsomaan minuuttitolkulla “olet varas” mainoksia ennen leffaansa.