teabeatin vieraskirjoitus, julkaistu 4.5.2009.
Eräs luovan työn raskaan raataja kirjoitti Helsingin Sanomissa, kuinka luovan työn tekijöiden kimppuun hyökkäävät piraatit vasemmalta vaatien heti-mulle-kaikki-nyt-ilmasex ja suuryhtiöt oikealta vieden tekijöiltä oikeuksia yksi kerrallaan. Moni lukija mahtoi ohittaa kirjoituksen joko yhtenä todisteena piraattien pahuudesta tai to-järjestöjen propagandan uhrin avautumisena lukuisten muiden joukossa, mutta jokin siinä iski kuin miljoona volttia. Se paljasti jotain mikä on ollut jo kauan silmiemme edessä huomaamattamme.
Jo muinainen Kiinalainen sotapäällikkö Sun Tzu ymmärsi kuinka ylivoimaista vastustajaa vastaan taistellaan ja kirjoitti jopa klassikoksi jääneen teoksen aiheesta. Avoimeen taisteluun ei pidä ryhtyä vaan on tuhottava vastustajan sisäinen yhtenäisyys jolloin jäljelle jääneet saarekkeet joutuvat kuluttamaan rajalliset resurssinsa omaan selviytymiseensä ja keskinäiseen valtataisteluun ollen näin helposti nujerrettavissa. Ylivoimainen osapuoli ei tässä taistelussa ole kuitenkaan monikansallinen to-mafia, vaan me, kulttuurin ystävät, tekijät ja kuluttajat. Me olemme onnistuneesti hajoitetut ja hallitut – taistelemme verisesti saadaksemme armonpalamme ja pitääksemme keskinäiset etuoikeutemme samaan aikaan kuin meitä huomattavasti pienempi joukko eli välittäjäporras kiereskelee rahoissa ja aktiivisesti masinoi vastakkainasettelua jonka tavoitteena on ylläpitää nykyinen tila ja kasvattaa sitä kautta valtaansa.
Miettikääpä. Luovan työn eri aloja kohdellaan lainsäädännössä räikeän epätasa-arvoisesti, vailla minkäänlaista logiikkaa tai kantavaa ajatusta. Säveltäjä säveltää kappaleen ja saa lähes vuosisadan mittaisen oikeuden rahastaa kerran tekemänsä työn tulosten käytöstä, jopa kuolemansa jälkeen. Arkkitehti suunnittelee rakennuksen, tekee myös paljon mekaanista työtä ja saa siitä kertakorvauksen muttei rojalteja rakennetun talon asukkailta, mutta samalla hyvinkin konkreettisen näytteen kyvyistään joka onnistuessaan ei ainakaan heikennä arkkitehdin työnsaantimahdollisuuksia tulevaisuudessa. Ohjelmoija kirjoittaa koodia, saa tunti- tai kuukausipalkkaa ja nimensä versionhallintajärjestelmään mutta oikeudet työhönsä vain työnantajansa armosta. Puhumattakaan näyttelijöiden, ohjaajien, puvustajien, lavastajien, käsikirjoittaijien, kirjailijoiden, maalarien, kuvanveistäjien, muusikoiden, tanssijoiden, valokuvaajien, sisustajien ja lukemattomien muiden luovan työn tekijöiden oikeuksista. Ne, joilla sattui olemaan aktiiviset edunvalvontajärjestöt oikeassa paikassa oikeaan aikaan, nauttivat nyt etuoikeuksista joista muut vain uneksivat, kun taas ne, joiden etuja kukaan ei sattunut ajamaan, ovat käytännössä vailla minkäänlaisia oikeuksia ja taistelevat siksi kynsin hampain pitääkseen sen vähän mitä heillä on.
Opportunistisesti ajatellen piraatit ovat kuin taivaan lahja välittäjäportaalle – tarjoamme hyvän vihollisen jolla välittäjäporras voi perustella kerta toisensa jälkeen miksi tekijöiltä on taas kerran nipistettävä vähän lisää oikeuksia elinvoimasen kulttuurintuotannon ylläpitämiseksi ja kuluttajien oikeuksia on kavennettava piratismin vastaiseen taisteluun. Tulee ihan mieleen filmaus jalkapallossa, ja ehkä juuri tässä onkin syy sille miksi to-teollisuus on ollut kovin haluton muuttamaan liiketoimintamenetelmiään – miksi turhaan lopetella loukkaantumisen näyttelemistä jos on vielä mahdollisuus että erotuomari antaa toisille kortin? Näiden opportunistien taktiikka perustuu kuitenkin olettamukselle, että piraatit ovat hajanainen ryhmä joilla ei ole muuta yhteistä kuin halu saada kaikki-mulle-heti-ny. Enemmän kuin piraatteja, tämä olettamus kuitenkin kuvaa juuri näitä narsistisia tahoja, joiden koko maailma pyörii yhden mitattavissa olevan suureen ympärillä ja jotka ovat kykenemättömiä ymmärtämään sitä motiivien, syiden ja seurausten kirjoa jotka ihmisiä tässä maailmassa ajavat.
Vaikka moni nykytilanteesta hyötyvä pyrkii toisin väittämään, totuushan on, että kulttuurin kuluttajat ja tekijät tarvitsevat ainoastaan toisiaan mutta kulttuurin välittäjien on oltava sekä tekijöiden että kuluttajien kannalta hyödyllisiä oikeuttaakseen olemassaolonsa. Tämän takia piraattiliikkeen kannattaisi liiallisen vastaikkainasettelun korostamisen (eli to-teollisuuden demonisoinnin) sijaan etsiä yhteisiä tavoitteita ja liittolaisia heidän joukostaan jotka luovaa työtä tekevät ja pyrkiä aktiiviseksi sillanrakentajaksi luovan työn tekijöiden ja kuluttajien välille, sillä vain kaikkien kulttuurin ystävien yhteisellä rintamalla on realistisia mahdollisuuksia luoda tilanne jossa niin tekijöiden, kuluttajien kuin välittäjienkin oikeudet ovat tasapainossa ja heidän välillään vallitsevat tasapuoliset pelisäännöt joista kaikki osapuolet hyötyvät.
Tämä on nimimerkki Teabeatin alun perin keskustelupalstalle kirjoittama teksti. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.
Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.
Yksi kommentti
heh, kiva, sain päivän naurut lukiessani tätä blogianne. Erittäin hauska, lähes Pahkasika-tasoa sisältöjen puolesta, vielä kun opettelette kielenkäyttöä niin hyvä vitsipalsta tästä saadaan aikaiseksi.