Piraattipuolueen blogi

Euroopan unionissa käsittelyssä oleva nk. telecoms package on herättänyt viime päivinä paljon huolta, sillä siitä on liikkunut mitä villimpiä huhuja. Telecoms package on laaja lainsäädäntöpaketti, jonka tarkoitus on uudistaa EU:n televiestintämarkkinoita koskevat säännökset. On väitetty, että lainsäädäntöpaketti muuttaisi perusteellisesti koko internetin luonnetta maksu-tv:n kaltaiseksi tilauspalveluksi. On väitetty, että paketti pakottaisi kaikki EU-maat hyväksymään sensuurilakeja. Telecoms packagen vuoksi kannattaakin olla huolissaan, mutta osa siitä esitetyistä väitteistä on liioiteltuja.

Tämä kirjoitus ei ole juristin kirjoittama, ja säädösehdotukset ovat lainsäädännöllistä EU-jargonia, jossa välillä olennaisempaa on se, mitä siinä ei sanota kuin se, mitä siinä sanotaan. En siis takaa kaikkien yksityiskohtien oikeellisuutta, mutta pääkohdat pitävät paikkansa. Lainausmerkeissä olevat suomennokset ovat allekirjoittaneen omia käännöksiä.

Sallii jäsenmaiden hyväksyä sensuurilakeja
Telecoms package ei pakota jäsenmaita hyväksymään sensuurilakeja, mutta sallii jäsenmaiden säätää sellaisia (kuten Suomen laki lapsipornografian levittämisen estotoimista) mikäli ne itse haluavat. Se ei myöskään pakota hyväksymään “kolmesta poikki” -lakeja, mutta sallii sen, mikäli jäsenmaa itse haluaa. Tosin parlamentin teollisuusvaliokunta päätti 21.4. esittää tähän kohtaan muutosta parempaan suuntaan. Kyseistä kohtaa tarjotaan nyt parlamentin täysistunnolle sellaisessa muodossa, joka ei sallisi nettiyhteyden katkaisua ilman oikeuden päätöstä.

Korostaa loppukäyttäjän (yksityishenkilö tai yhteistötilaaja) oikeutta estotoimiin
Telecoms package ei tee internetistä maksu-tv:n kaltaista tilauspalvelua, vaan korostaa sitä, että loppukäyttäjän tulee itse voida valita mihin kaikkeen sisältöön hänellä on pääsy (tarkoittanee erityisesti “lapsilukkoja” ja sen tyyppisiä järjestelmiä). Koska myös yhteisötilaaja laskettaneen loppukäyttäjäksi, säädösesitys sallisi yhteisötilaajien rajoittaa käyttäjien surffailua mielin määrin. Tilanne tosin on tämä jo Suomessa ja varmaan muuallakin. Käyttöehdoissahan voidaan kieltää mitä tahansa. Jotkut ovat ilmeisesti käsittäneet tämän väärin niin, että palveluntarjoajien olisi pakko tarjota ainoastaan jotain rajoitettuja “paketteja” käyttäjille. Mistään tällaisesta ei ole kuitenkaan kyse.

Sallii jäsenmaiden sensuroida “laitonta sisältöä”
Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaiden täytyy “edistää loppukäyttäjien mahdollisuuksia oman valintansa mukaan käyttää kaikkea laillista sisältöä”. “Laillisen sisällön” korostaminen monessa kohtaa on melko hämärää. Käytännössä se tarkoittaa ilmeisesti sitä, että jäsenmaa voisi halutessaan sensuroida kaikkea “laitonta sisältöä”, mikä saattaisi tarkoittaa vaikkapa laittomasti jaossa olevia teoksia.

Sallii/ei salli nettiyhteyden katkaisun ilman oikeudenkäyntiä
Säädösehdotuksen piti alun perin sallia verkkoyhteyden katkaisu “toimivaltaisen viranomaisen” päätöksestä (oikeampi suomennos olisi ehkä “toimivaltainen taho”), eli ilman oikeudenkäyntiä. Teollisuusvaliokunta päätti kuitenkin esittää parlamentin täysistunnolle hyväksyttäväksi sellaista muotoilua, jossa edellytetään oikeuden  päätöstä. Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaiden on kuitenkin “rohkaistava luotettavien oikeuden ulkopuolisten keinojen käyttöä”. Tämä tarkoittaa ymmärtääkseni vihreää valoa ainakin oikeudenhaltijoiden suojelurahabisnekselle (kiristetään rahaa vastineeksi siitä ettei viedä asiaa oikeuteen). Tämän voisi tulkita tarkoittavan myös rohkaisua “kolmesta poikki” -lakeihin, jos parlamentti päätyykin sallimaan (vastoin valiokunnan esitystä) ilman oikeuden päätöstä tapahtuvan nettiyhteyden katkaisun.

Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaat voivat “ottaa käyttöön käyttäjien palveluihin ja sovelluksiin pääsyyn liittyviä toimenpiteitä”, eli rajoittaa pääsyä, ja ilmeisesti myös sallia palveluntarjoajien rajoittaa pääsyä tiettyihin palveluihin. Rajoitusten tulee kuitenkin “kunnioittaa perusoikeuksia” (sanahelinää?). Hyvänä puolena esitys pakottaisi palveluntarjoajat ilmoittamaan käyttösopimuksissa minkä tyyppiset sivustot tai palvelut on estetty. Tulkitsen tätä niin, että vastaisuudessa suomalaisten palveluntarjoajien tulisi käyttösopimuksissa ilmoittaa “lapsipornosivustojen” “sensuroinnista”.

Telecoms packagessa tärkeintä on se, että siinä ei juuri ole jäsenmaita velvoittavia säädöksiä. Se sallii jäsenmaiden säätää internetin käyttöä rajoittavia lakeja, mutta ei pakota siihen. Telecoms package ei siis ymmärtääkseni itsessään aiheuta mitään suuria kamaluuksia. Toki on mahdollista, että Suomen hallitus päättää sen innoittamana ryhtyä ajamaan tiukempaa lainsäädäntöä. Se on kuitenkin siinä tapauksessa hallituksen oma valinta, ei EU:sta saneltu pakko. Lakipaketin huono puoli on juuri se, että se saattaa rohkaista sensuuri-intoisia hallituksia lainsäädännön kiristyksiin omissa maissaan. Koko paketti yleensäkin lähtee väärästä näkökulmasta, eli rajoitusten sallimisesta, ilman että siinä olisi selkeästi todettu netinkäyttäjän sähköiset perusoikeudet.

Pakottaa palveluntarjoajat postittamaan tekijänoikeuspropagandaa?
Vielä mainittakoon, että esityksessä kovasti puhutaan “tiedottamisesta”, jota palveluntarjoajien pitäisi ryhtyä harjoittamaan asiakkaidensa suuntaan. Tämä saattaisi tarkoitta jotain sen suuntaista, että palveluntarjoaja lähettäisi laskun mukana pari sivua tekijänoikeusjärjestöjen propagandaa.

Mikäli jäsenmaat ryhtyvät säätämään telecoms packagen innoittamina runsaasti sensuurilakeja tai muita älyttömyyksiä, on silti mahdollista, että lait vedettäisiin EY-tuomioistuimeen. Se taas arvioisi, ovatko telecoms packagen säädökset perusoikeussäädösten  mukaisia.

Miten esitys on edennyt/etenee?
Viime syksynä Euroopan parlamentti hyväksyi telecoms packagen sisällön (johon kuului “kolmesta poikki” -lakeja vastustava kanta). Sen jälkeen unionin ministerineuvosto antoi siitä omat, ikävät muutosehdotuksensa (mm. “kolmesta poikki” -lakeja puoltava kanta).

Telecoms package oli 21.4.2009 Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunnassa äänestyksessä. Seuraavaksi se etenee valiokunnan esityksen pohjalta parlamentin täysistunnon käsittelyyn 5.5.2009. Silloin parlamentti voi joko hyväksyä ministerineuvoston muutosehdotukset, jolloin esitys menee kokonaisuudessaan läpi, tai hylätä osan neuvoston muutosehdotuksista. Jälkimmäisessä tapauksessa neuvosto voi sitten puolestaan hyväksyä tai hylätä parlamentin tekemät muutokset.

Jos neuvosto hylkäisi parlamentin tekemät muutokset, siirryttäisiin sovittelumenettelyyn, jossa parlamentin ja neuvoston kannoista hierottaisiin kummallekin sopiva kompromissi. Asiaa valottaa tämä kaavio. Sen jälkeen kun 5.5. on parlamentissa äänestetty asista, ollaan joko kaavion kohdassa 12, 14 tai 16. Käytännössä kohta 14 eli koko paketin hylkääminen ei tapahdu. Kohta 12 olisi huono juttu, kohta 16 hyvä juttu.

Kohtuullisen selkeää lisätietoa lainsäädännölliseen jargoniin tottuneille löytyy tästä paketista.