Asmo Maanselän vieraskirjoitus, julkaistu 11.3.2009.
Suomessa, jossa on totuttu palvelemaan teknologian kultaista vasikkaa, herättää teknologiaa tai teknologiayhtiöitä koskeva lainsäädäntötyö aina intohimoja. Lex-Karpelaa säädettäessä kiisteltiin tiedon vapaudesta ja omistuksesta. Lex-Nokiassa on kyse sosiaalisesta kontrollista. Teknologian vaikutuksia tulkitsevat markkinaliberalismi, teknologialiberalismi ja teknologiakriittinen koulukunta.
Markkinaliberaalien mukaan julkisen vallan on mahdollisimman vähän puututtava markkinoiden toimintaan, koska vapaa markkinamekanismi tuottaa yhteiskunnallisesti parhaan tuloksen. Teknologialiberalismi painottaa, että kaiken tiedon tulisi olla lähtökohtaisesti vapaata, ilmaiseksi saatavilla olevaa sekä yhteisesti kehitettävää. He pyrkivät vastustamaan erityisesti hallituksen ja markkinoiden pyrkimyksiä kontrolloida ihmisiä uuden teknologian avulla. Teknologiakriittisten mielestä taloudellisen vallan keskittymisestä seuraa poliittisen päätöksenteon painostuksen uhka. Markkinoilta valta keskittyy yksittäisille markkinajohtajien asemassa oleville yrityksille, joilla on valta luoda elinympäristöömme vaikuttavat teknologiset ratkaisut. Valta siirtyy poliitikoilta markkinoille.
On paradoksaalista, että Suomessa kaikki kolme teoriaa näyttävät toteutuvan yhtä aikaa. Suomalaiset yritykset saavat laista kilpailuetua ja pystyvät kehittämään tuotteitaan ja saavuttamaan monopolituottoja markkinoilta, jotka lisäävät verotulojen ja työllisyyden muodossa suomalaisten hyvinvointia. Samalla ihmisten ja tiedon kontrolli lisääntyy ja vapaus vähenee. Suuryritysten valta kasvaa ja keskittyy markkinajohtajan kaltaisille yrityksille. Kontrolli auttaa suuryrityksiä kuten Nokiaa saavuttamaan ympäri maailmaa markkinaosuuksia, jotka ovat kansantalouden kannalta kiistattomia.
Vaikka puolueet jakautuvat markkinaliberalismia korostavaan oikeistoon, teknologialiberaaleihin vihreisiin ja teknologiakriittiseen vasemmistoon, kritiikki sulaa päälinjaan. Kritiikki sopii saumattomasti myös yritysmaailman intressejä korostavien edustajien maailmankuvaan. Valtio-opillisesti ajateltuna Suomessa jatketaan Hegel-Snellman linjalla, jossa tietoyhteiskunnassa elävä ihminen voi olla vapaa vain jos hän alistuu valtiossa toteutuvan Maailmanhengen tai poliittisen agendan toimintaan. Yritysmaailman huoli tiedon varkaudesta, johtaa kontrolliin jonka lainsäätäjät vähitellen hyväksyvät osaksi suomalaista tietoyhteiskuntakäsitystä. Näin ollen Suomeen on syntynyt teknologian Paasikivi-Kekkonen linja, konsensus teknologiayhtiöiden varauksettomasta hyvyydestä.
Asmo Maanselkä (YTM) on eduskunta-avustaja ja Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.
Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.
Kommentteja: 2
“Teknologialiberalismi painottaa, että kaiken tiedon tulisi olla lähtökohtaisesti vapaata, ilmaiseksi saatavilla olevaa sekä yhteisesti kehitettävää. He pyrkivät vastustamaan erityisesti hallituksen ja markkinoiden pyrkimyksiä kontrolloida ihmisiä uuden teknologian avulla.”
Nyt kyllä haluaisin tietää, millä ihmeen perusteella vihreät kuuluu tähän kategoriaan?
Yleistys on tietenkin epätieteellinen, eihän puolueita voi jaotella perinteisten jaotteluiden mukaan modernina aikana. Vihreiden argumentaatiossa on kuitenkin selkeitä viittauksia Liberaalin koulukunnan vetäjän Lessingin teoksiin.
Liberaalin perinteen mukaisesti myös teknologialiberalismi pyrkii vastustamaan erityisesti hallituksen pyrkimyksiä kontrolloida ihmisiä uuden teknologian avulla. Lessingin (1999) mielestä tietokoneen ohjelmointikoodi (engl. computer code) rajoittaa ihmisten olemista samalla tavalla kuin lainsäädäntö (engl. legal code). Ohjelmointikoodi sallii, kieltää, määrittää ja ajoittaa inhimillisen elämän arkirutiineja. Ohjelmointikoodia luovat Lessingin mukaan lait, normit, markkinat ja arkkitehtuurit. Tietokoneen koodi yhdistettynä lainsäädäntöön on sosiaalisen kontrollin väline. (engl. code is the law). Yhdysvaltojen länsirannikolla kehitetään tietokoneen ohjelmointikoodia (engl. west coast code) jota itärannikon koodi eli lainsäädäntö (engl. east coast code) pyrkii rajoittamaan ja hyödyntämään kontrollipyrkimyksien välineenä. Teknologialiberaalit ovat ensisijaisesti huolestuneita valtiovallan kontrollipyrkimyksistä mutta he vastustavat myös markkinoiden polarisoitumista muutaman tuottajan monopoliksi.
Lex-Karpelan aikoihin Vihreiden kansanedustajat kuten Kasvi viittasivat suoraan Lessingin kirjaan.
“Mutta kuten Lawrence Lessing toteaa kirjassaan Code and other Laws of Cyberspace, ne tekniset yhteiskunnat nimenomaan määrittävät tietoyhteiskunnan perusrakenteet, mikä siinä yhteiskunnassa on mahdollista ja mikä ei.” Edustaja Kasvi 29.9.05, Eduskunta