Miksi minä sitten otin yhteismaan ongelman ylipäätään esiin tässä viestissä? Koska muistelisin törmänneeni ihmisiin, jotka ovat vedonneet johonkin sentapaiseen, ja koska se vaikutti hyvältä ääripäältä josta ottaa etäisyyttä siinä kohtaa kun meitä syytetään omistusoikeuden täydellisestä lakkauttamisesta. Yhteismaan ongelma klassisessa muodossaan olisi toimimaton, mutta jonkinlainen “valtiovallan tarvitsee aggressiivisesti tukea kulttuurin tekemistä jotta sitä tehtäisiin edelleen” -argumentti olisi monien korvissa uskottavampi (jos ei olisi, ei olisi tekijänoikeuttakaan). Sitä argumenttia yhteismaan ongelma tässä oikeastaan edustaa. Olisin tämän kyllä ehkä paremminkin voinut muotoilla.

Lisäksi tosiaan varsin turhaa lähteä säikkymään vasemmistoa tai oikeistoa sen mukaan kumpi kulloinkin haukkuu meitä äärikapitalisteiksi tai kommunisteiksi, enemmän siinä menettää jos alkaa selittää “Ei meitä yhteisökeskeinen toiminta kiinnosta.” tahi “Ei meitä vapaa markkinatalous tai yksilökeskeinen toiminta kiinnosta.”, näin hieman kärjistettynä.

Itse otan sopivimmat ratkaisut käyttöön vaikka Tekijänoikeus ja Tavaramerkki politiikkaan olisi Vladimir Iljitš -sedällä tahi Anarkokapitalistit OY:llä.

Todellisuudessahan vapaa tiedostonjakaminen on yhteensopivaa sekä kommunismin (“kulttuuri on yhteisomaisuutta”) että kapitalismin (“vapaa kilpailu -> ei yksinoikeuksia tietoon”) kanssa, mikä onkin piraattipolitiikan eräs vahvuus. Kääntöpuoli on toki se, että sekä kommunistinen että kapitalistinen politiikka voivat olla myös piraattipolitiikan vastaisia. Kysymys on todellakin aivan muista akseleista.

Anarkismin sijaan puhuisin tosin vapaus/hallinta-akselista, jota joskus liberaali/konservatiivi-akseliksikin sanottaneen (mutta kontrolli == konservatiivisuus on teoriassa hieman huono yhtälö sekin, vaikka käytännössä tällä haavaa konservatiivit ovat usein aika kontrollifriikkejä).

Hieman asian vierestä erittäin irvokkaaksi tässä problematiikassa näen sen, että “vapaakauppasopimusten” varjolla ajetaan erit. kehitysmaihin mutta myös teollisuusmaiden välillä tiukkoja kontrolleja informaation levittämiselle ja käytölle. Vapautta todellakin.

Yhteismaan ongelma olettaa, että asia, joka jaetaan, kärsii yhteisomistuksessa, useimmiten fyysisellä kulumisella tai huonon hoidon seurauksena.

Tekijänoikeuksilla suojatut teokset ovat immateriaalisia, joten ne eivät kulu. Piratismi päinvastoin lisää käytössä olevien kopioiden määrää, eli teokset itseasiassa hyötyvät laittomasta jakamisesta. Laidunvertausta mukaillen ruoho kasvaa paremmin siellä, missä lehmät sitä laiduntavat.

Tekijänoikeuksien poistamisen voitaisiin ajatella vähentävän oikeuksien haltijan kiinnostusta säilyttää alkuperäistä teosta, kun sillä ei kerran voi tehdä rahaa. Näin teos olisi vaarassa hävitä. Tälläisessä näkökulmassa ei oteta huomioon, että jos teos on säilyttämisen arvoinen (eli hyvä, eli nykymallissa rahanarvoinen), olisi se tässä vaiheessaa jo monen piraatin kovalevyllä turvassa. Kopioiden kopioiden suuri (mahdollisesti entisestään kasvava) määrä pitäisi teoksen hengissä pitkään sen jälkeen, kun alkuperäinen oikeuksienhaltija on jo todennut sen itselleen tarpeettomaksi.

Nykyinen malli, jossa harvinaista levyä ei kannata uudelleenjulkaista sen suhteellisen pienen ostajajoukon takia, on paljon suurempi uhka teoksen säilyvyydelle. Ellei teoksella voi tehdä suuria summia rahaa, on sen säilyttäminen suoja-ajan umpeudettua oikeuden omistajalle yhtä hyödytöntä kuin edellisessäkin tapauksessa. Ollaan siis samassa tilanteessa kuin ilman tekijänoikeuksia, mutta sillä erotuksella, että nyt teoksesta on paljon vähemmän kopioita. Viimeksi 90 vuotta sitten julkaistuna teos on mahdollisesti täysin tuntematon, silloin se häviää lopullisesti alkuperäisteoksen hävitessä.

Aineellisia hyödykkeitä koskevat säännöt eivät siis tässäkään asiassa kosketa immateriaaliteoksia.

Toinen häiritsevä asia ovat viittaukset piraattiaatteen “kommunistisuuteen” kun todellisuudessa se edustaa enemmänkin anarkismia. “Anarkismi” kuulostaa perehtymättömän korvaan samalta kuin “tuho ja turmellus”, mutta todellisuudessa anarkismi, anarkia ja sekasorto ovat kolme erillistä käsitettä. Enemmän anarkismista Wikipediassa.

Kommunismissa kaikki resurssit ja valta käyttää niitä kuuluvat valtiolle, joka puolestaan jakaa niitä (teoriassa) jokaiselle tarpeensa mukaan. Piraattiliikke taas ajaa vapaata tiedonjakamista, jossa yksilöt saavat tuotaa ja levittää teoksia toisilleen niinkuin haluavat. Mikäli kyseessä olisi kommunistinen järjestelmä, tarvittaisiin “valtio”, joka tuottaisi teokset (tiedon) ja ohjaisi sitten niiden jakelua.

Joka tapauksessa on aina hyvä muistuttaa ko. Boldrinin/Levinen linjaa (useimmiten heidän argumentaatiotaan lukematta) kammoksuville, etteivät erehdy olkiukkoilemaan sillä Piraattipuoluetta vastaan, joka siis todellakin _on_ näissä asioissa konservatiivisempi kuin moni luulee. (Jäsenistöstä, kuten minulta, nyt löytyy tottakai useammansuuntaisia mielipiteitä siitä ohjelman ympäristöstä, ja ohjelma on – kuten aina – kompromissi näiden välillä.)

Pääasia joka tapauksessa nyt on koota yleisesti yhteen ne ihmiset, joiden mielestä ollaan ihan liian pitkällä ja huonompaan menossa – ei vähiä vaatimalla ole koskaan saavutettu mitään. Yhteiskunnan toivon mukaan muuttuessa parempaan suuntaan kukin voi sitten hypätä laivasta pois kun itsestä tuntuu että on saavutettu oikea tasapaino – ja jos taas ei mennä oikeaan suuntaan, ainakin siitä voidaan olla yhtä mieltä ja taistella edelleen vastaan.