Tietokone.fi raportoi, että ministeri Suvi Lindénin “mielestä suuryritysten on kyettävä suojaamaan viestintänsä, samoin pienempien”.
Ehkä niin. Tämä oli varsin mielenkiintoista havaita myös mielenosoituksessa – Lex Nokian puolustelijat selittelivät systemaattisesti siitä, miksi yrityksille pitää antaa oikeus tarkkailla työntekijöitään. Juuri kukaan ei kuitenkaan sanonut sanaakaan siitä, miksi vastaava oikeus pitäisi myös antaa taloyhtiöille ja muille yhteisötilaajille. Tämä on se lain suurin ongelma, ei yritysten sisäinen toiminta. Poliitikoilta ei kuitenkaan löydy lain sille osa-alueelle perusteluita, ihan kuin sille ei mitään kunnon perustelua olisikaan.
Jos luette uutisista poliitikoiden perusteluita Lex Nokialle, kiinnittäkää huomiota siihen, sanovatko he mitään yhteisötilaajapuolesta. Jos eivät, voi se tarkoittaa sitä että he ymmärrettävästi keskittyvät vain siihen median pääasiassa rummuttamaan puoleen. Mutta se voi myös tarkoittaa sitä, että he keskittyvät puolustelemaan vain sitä osaa laista, jota ylipäätään on mahdollista millään tapaa puolustaa.
3 Comments
Linden sanoi ilmeisesti myös: “Lakimuutos ei rajoita sananvapautta, sillä poistetaan tulkinnanvaraisuuksia.” Mikä, vaikkakin totta, on myös asian vierestä. Lex Nokiaa on kritisoitu yksityisyyden suojan poistamisesta, ei sananvapauden rajoittamisesta. Molemmt tärkeitä, mutta eri asioita.
Jos tuon “suuryritysten on kyettävä suojaamaan viestintänsä” ottaa kirjaimellisesti, siinä ei ole paljonkaan järkeä. Kyllä sen viestinnän voi suojata ilman että tietää mitä viestitään. Järeät salaukset vaan käyttöön. Sitä Linden ei kyllä varmaankaan tarkoittanut…
Piraattipuolue vaikuttaa varsin kiinnostavalta – ajatuksena. Mutta juuri tämä kohta on minulle punainen vaate, näin uusia mahdollisuuksia tutkailevana äänestäjänä.
Te ette vaikuta kiinnostuneilta työntekijöiden kirjesalaisuuden puolustamisesta – kunhan ei vain kosketa muuhun dataliikenteeseen.
Tämä on heikkoa politiikkaa. Ei maailmassa voi ajaa vain yhtä asiaa muista kysymyksistä irrallisena. Tahot jotka ovat valmiita myymään kirjesalaisuuden eniten tarjoavalle eivät tuskin kovin pitkään harkitsevat ennen kuin teilaavat p2p verkostot.
Olen kyllä itsekin epäillyt että Lex Nokia on vain heikko savuverho laittomien lataajien metsästäjille – mutta silti: ennemmin valitsen kirjesalaisuuden kuin viimeisintä Hollywood-tuubaa vaeltavilla pikseleillä.
Harkitsin jonkun aikaa laittaisinko kirjoitukseni loppuun sivuhuomautuksen “tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö siinä työntekijäpuolessakin olisi ongelmia”, mutta en sitten jostain syystä laittanutkaan. Työpuolella ongelmaksi nousee mm. se, että yritysten omien väärinkäytösten paljastaminen vaikeutuu.
Tarkoitukseni ei siis ollut sanoa, etteikö silläkin puolella olisi ongelmia. Toisaalta en myöskään kiistä sitä, ettenkö henkilökohtaisesti pidä sitä paljon pienempänä pahana kuin yleistä yhteisötilaajapuolta. Firman työntekijöillä on yleensä mahdollisuus käyttää nettiä firman ulkopuolellakin. Mutta jos aletaan tehdä lainsäädäntöä joka mahdollistaa ihmisen kotonaankin harrastaman netinkäytön valvonnan, menee se mielestäni jo kotirauhan rikkomisen puolelle.