Piraattipuolueen blogi

Toisaalla oli ihminen, joka oli vakuuttunut siitä, että tiedostonjakaminen vähentää radikaalisti myyntiä. Hän sanoi:

Jos kuvitellaan 300.000 suomalaista jotka etsivät lempikappaleitaan netistä ja lataavan ne, jättää näistä suurin osa (70-80%)kappaleen tai levyn ostamatta kaupasta. Tämä on Fakta.

Voi hyvinkin olla, että hän oli tässä oikeassa. En siihen sano juuta enkä jaata. Mutta, tämä ei suinkaan ole sama asia kuin se, että 70-80% niistä jotka olisivat ostaneet kappaleen eivät ostaisi sitä. Ja vaikka se olisikin sama asia, sekään ei vielä tarkoita sitä että kokonaismyynti mitenkään väistämättä vähenisi.

Tämä on se oleellinen virhepäätelmä, jonka tiedostonjakamisen vastustajat usein ja herkästi tekevät. He katsovat tuttavapiiriään, toteavat että valtaosa lataajista ei osta kuin pientä osaa kaikesta siitä mitä lataavat, ja päättelevät tästä tiedostonjakamisen vähentävän myyntiä. Kuitenkaan tiedostonjakaminen ei haittaa myyntiä, vaikka se pudottaisi teoksen tavallisesti ostavien ihmisten määrää kymmenekseen – jos se samaan aikaan satakertaistaa mahdollisten ostajien määrän. Ja valtaosa lataajista ei olisi ostanut teosta muutenkaan.

Toisin sanoen, jos normaalisti 10 000 ihmistä kiinnittäisivät huomionsa johonkin teokseen ja heistä 5% päätyisivät ostamaan sen, ei tämä ole parempi kuin tilanne jossa miljoona ihmistä kiinnittää huomionsa teokseen ja heistä 0,5% ostaa sen. Edellisessä tapauksessa ostajia on yhteensä 500, jälkimmäisessä 5000 – siitä huolimatta, että teoksen ladanneista vain pieni osa ostaa sen.

Tässä ei pitäisi olla mitään kovin ihmeellistä. Arkikokemuskin tukee tätä – pienillä paikkakunnilla ei ole saatavilla yhtä paljon palveluita, koska mahdollisia asiakkaita on vähemmän. Ne palvelut joita on, ovat sellaisia joita mahdollisimman moni tarvitsee. Jotta erikoistuneemmat ja vähemmän tarvitut palvelut olisivat kannattavia, on mentävä suuremmalle paikkakunnalle, jossa on enemmän väestöpohjaa ja siten enemmän mahdollisia asiakkaita. Internet on ollut taivaan lahja lukemattomille alakulttuureille – siinä missä pienellä paikkakunnalla voi olla epätodennäköistä että kukaan muu sattuu olemaan innostunut samasta obskuurista musiikin alalajista tai kirjasarjasta kuin sinä, netissä on mahdollista kommunikoida paljon suuremman ihmisjoukon kanssa – ja siten paljon useampien, jotka ovat saattaneet samasta asiasta innostua.

Yllä olleet luvut ovat luonnollisesti yliyksinkertaistuksia. 10 000 viittaa niihin ihmisiin, jotka normaalisti kiinnittäisivät jostain syystä “vakavasti” huomionsa teokseen – lukisivat siitä arvostelun, pysähtyisivät tutkimaan sitä kaupassa, kuulisivat siitä suosituksen kaverilta, jne. Miljoona sisältää myös nämä ihmiset, mutta lisää siihen ne, jotka lataavat sen verkosta, ja näiden verkostovaikutukset (kuten se, että heidän lataamista harrastamattomat kaverinsa saavat kuulla heiltä asiasta). Näiden lukujen suhde ei ole millään tapaa vakio – mikäli teos on jo kaikissa mahdollisissa medioissa rummutettu, vuosisadan mediaspektaakkeli, ei tiedostonjakaminen todennäköisesti juuri tuo teosta kovinkaan monen uuden näköpiiriin. Mikäli uusien ihmisten suhteellinen määrä on pienempi kuin niiden, jotka eivät tiedostonjakamisen vuoksi teosta osta, voi kokonaismyyntikin kärsiä. On empiirinen kysymys, millaiseksi uuden yleisön ja ostavien määrän vähenemisen suhde muodostuu, mutta tiedostonjakamisen voi tämän perusteella olettaa suosivan pieniä nimiä ja satuttavan suuria. Tälle olettamukselle tutkimukset ovatkin antaneet näyttöä.

Jos ajattelemme taas vertaustamme palveluihin – elintarvikekauppoja on joka tapauksessa paikkakunnalla kuin paikkakunnalla, koska niiden asiakaskuntaa ovat käytännössä kaikki. Pienemmän joukon harrastepalveluita löytyy vain suuremmilta paikkakunnilta, joilta löytyy tarpeeksi harrastajia. Kulttuurin puolelta ei löydy aivan suoraa vastinetta elintarvikkeille – ei ole sellaista kulttuuria, jota jokaisen on pakko nauttia elääkseen – mutta sama periaate pätee. Mahdollisimman suureen joukkoon vetoavalle massakulttuurille riittää pienempikin asiakaskunta. Mitä marginaallisemmaksi ilmiöksi mennään, sen enemmän se alkaa tarvita nettiä ja ilmaislevityksen helppoutta levitäkseen laajalle, koska sen ostajat ovat laajassa väestössä hajallaan. Tiedostonjakaminen ei ole sille vain hyöty, vaan lähes elinehto. Ensimmäinen opetus: tiedostonjakaminen hyödyttää eniten vähemmän suosittuja tekijöitä ja kulttuurinmuotoja.

Tätä ei toisaalta tulisi tulkita sanomaan, että tiedostonjakaminen auttaa kaikkia pieniä tekijöitä. On sellaisiakin tahoja, jotka ovat itse laittaneet kaikki teoksensa ilmaislevitykseen, ja jotka eivät silti ole saaneet merkittäviä myyntituloja – vaikka heidän teoksiaan olisikin ladattu lukemattomat määrät. Eikö heidänkin teostensa myynnin sitten pitäisi parantua?

Ei välttämättä. Tiedostonjakamisella on toinenkin etu perinteisiin mainostustapoihin verrattuna – ihmiset voivat tutustua teoksiinsa perusteellisesti ja kaikessa rauhassa ennen ostopäätöstä. Saatavilla olevan kulttuurin määrä kasvaa, mutta se ei lisää ihmisten käytössä olevan rahan määrää. Kun valikoitavana on paljon ilmaiseksi ladattuja tiedostoja, täytyy valita tarkkaan mitkä niistä ovat maksamisen arvoisia, sillä kaikkea ei ole varaa ostaa. Vanhan, osittain summittaisen ostotavan tilalle tulee valikoivampi ja kriittisempi. Tekijän teosten tulee olla oikeasti hyviä tai muulla tapaa kannatettavia, jotta niistä maksettaisiin. Pelkkä mainostaminen ei enää riitä samalla tapaa kuin ennen, vaan maksupäätökset ovat tiukemmin yhteydessä teosten laatuun. Toinen opetus: tiedostonjakaminen palkitsee perinteisiä malleja paremmin niitä tekijöitä, jotka oikeasti tekevät kulttuuria josta kannattaa maksaa.