juurikin tuon vanhan materiaalin saatavuus on melkoinen haaste. jos ei ole keräilijä, eli ei siitä levystä niin perusta, mutta diggailee musiikista, et välttämättä voi mistään hankkia sitä itsellesi maksamatta mansikoita ja maltaita.

tästä tuli mieleen eräskin ansioikas nettisivu/blogi (en vaan muista osoitetta), jossa oli näytteitä ja kokonaisia biisejäkin suomalaislta 70-luvun ja 80-luvun alun hieman tuntemattomammilta proge ym. artisteilta. todellinen kulttuuriteko ja asiantuntevasti kirjoitettua tavaraa. kirjoittaja oli omaa vinyylikokoelmaansa sinne digitoinut ja bändien/levyjen historiasta kertonut. homma loppui kuitenkin alasottoilmoitukseen.

tiedostojen jakaminsen laillistaminen on minusta kuitenkin se vähäpätöisin asia, mitä puolueen pitäisi ajaa. sananvapaus, yksityisyyden suoja ja hallinnon läpinäkyvyys ovat minusta paaaljon tärkeämpiä, kuin joku warettaminen, josta ei muutenkaan kukaan osaa objektiivisesti sanoa mitä se vaikutta ja vaikuttaako mitenkään.

taitaa muuten olla järjestelmän kellossa vikaa, koska seuraava kommentti on kirjoitettu 30.01.2009 19.25.13. piraattipuolueen blogi uhmaa universumin sääntöjä?

Pienet levykaupat kieltämättä tulevat kärsimään lähivuosina, mutta se johtuu enemmänkin musiikkimyynnin siirtymisestä nettiin ja vähemmän fyysiseksi.

Artisteille nettilataaminen on hyvää mainosta ja tuo vain lisäa keikkoja. Harva artistihan tekee biisinsä itse.

Jos milloin tahansa tulee tilanne että mun biisi jää jonkun paskapuljun palvelutason takia saamatta, niin ota puhelin käteen ja soita

Mielestäni tekijoiden tuloja ei pidä sen takia polkea, että jakeluyrittäjät (tai jakeluverkot) eivät vielä kunnolla toimi.

Ja mitä tulee heittämääsi linkkiin. Ymmärrän oikein hyvin jos tuollaisessa tilanteessa tekee mieli ladata matsku vertaisverkosta. Lapsuusajan harvinaisuuksien metsästyksen ja keräilyklassikoiden metsästyksen ymmärrän varsinkin todella hyvin.

Silti esim. musiikintekijöiden saamilla tekijänoikeuskorvauksilla (joita maksavat pääosin radiot ja konserttijärjestäjät, joiden liiketoiminta perustuu musiikin käyttöön), ei ole mitään tekemistä vertaisverkkohässäkän kanssa.

Musiikintekijät ylipäätään hyvin harvoin rajoittavat musiikkinsa käyttöä (päinvastoin), vaan se susi on levy-yhtiö, joka on tuottanut tallenteet ja joka kärsii levymyynnin hiipumisesta.

Musiikintekijän kannaltahan kaikki musiikki joka soi jossain julkisesti tuo rahaa ja se mikä ei soi, ei tuo sitä muutenkaan.

Musiikintekijän näkökulmasta piratismi huolestuttaa vain siksi että jos levy-yhtiöt ei menesty, niin meiltä katoaa äänitteen maksaja ja markkinoija => pitää ruveta tekemään omakustanteita ja markkinoimaan ja myymään niitä itse tai laittaa biisit vapaaseen levitykseen.

Vapaaseen levitykseenkään sen sijaan ei siinä tapauksessa enää kannata laittaa, jos tekijänoikeusaika lyhenee tekijän elinikää lyhyemmäksi. Mistä eläke kun tällä alalla ei saa palkkaakaan?

Yhdenkin biisin saaminen radion soittolistalle on usein 10 vuoden työ!

Jos ei hommaan tule järkeä, niin kannatan tekijänoikeuden poistamista tai ainakin lyhentämistä kymmeneen vuoteen ei kaupallisessa käytössä. Järjestely voisi olla paikallaan myös ihan muuten vaan, sillä tämä turvaisi tehokkaasti kulttuurin säilymistä. Kaupallisessa käytössä lisensointipakko tietyn ajan jälkeen voisi myös olla hyvä. Tämä siksi, että vaikka itse musiikintekijöiden kanssa asiointi onnistuu yleisesti varsin mukavasti, tuottajaportaaseen kaatuu moni hyvä idea.

Pitää muistaa, ettei se levy-yhtiön kassakaapissa möllöttävä master-nauha ketään lämmitä, vähiten musiikintekijöiden tai muusikoiden lompakkoa. Tällöin kai pitkästä tekijänoikeudesta ei ole tekijöille sanottavaa hyötyä, vaikka juuri taloudellisilla syillähän sitä eniten puolustetaan.

Jos haluan perustaa nettikaupan, missä myydään leivänpaahtimia tai puhelimia, niin tämä onnistuu varsin jouhevasti, mutta nettimusiikki- tai videokaupan perustaminen taitaa vielä tänäkin päivänä vaatia vähintään kuukausien maraton-neuvotteluja ja turhaa byrokratiaa, ainakin tällainen kuva välittyy kaikista aihetta koskevista uutisista. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Onneksi sentään löytyy yrittäjiä, kuten levyvirasto, joilla on tuore ote asiaan.

Jo vuonna 2000 minulle oli selvää, että pitäisi olla nettikauppa mistä voisi ostaa minkä tahansa äänitearkistossa listatun biisin http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/index.php On täysin käsittämätöntä että vielä 2008 sellaista ei ole, eikä olla edes lähimaillakaan. Ehkäpä joku osaa valaista miksi näin on. Yleisesti alan käytäntöjä tuntevat voisivat enemmänkin selventää toimintamalleja, kuten Tekstiurakoitsija on blogissaan ansiokkaasti tehnyt. Mitään virallista tilastoa ei liene kukaan tehnyt, mutta näppituntumalla nettimusiikkikauppojen tarjonta verrattuna äänitearkistoon on edelleen varsin köyhää, usein ei löydy aikanaan edes kohtalaisesti radiosoittoa saaneita kappaleita.

Jotkut tekijät muusikoiden foorumilla olivat jopa kommentoineet tyyliin: ”ei se haittaa vaikka joku teos unohdetaan’, ”Kyllä maailmaan mediaa mahtuu’. Ihmisillä on kuitenkin varsin valikoiva maku ja pitkä muisti. Minusta tämä on vähän kummalista ajattelua, itse en tee musiikkia, vaam muuta luovaa työtä, ja olisihan se hienoa, että ihmiset voisivat halutessaan löytää tekeleeni kymmenienkin vuosien päästä. Ikävä asenne tekijän hengentuotteesta kiinnostunutta yleisöä kohtaan ei ainakaan paranna myyntiä.

Nykytekniikan aikana unohdettuja teoksia ei tarvitsisi olla yhtään niin paljon kuin ennen. Esimerkiksi on hirveää tuhlausta tehdä vähintään tuhansia euroja maksava musiikkivideo ja esittää se pari kertaa TV:ssä, minkä jälkeen se saa rauhassa mädäntyä arkistossa. YouTubessakin nämä keräävät lyhyessä ajassa vähintään tuhansia katsojia ja kommenteista selviää että ihmiset ovat niitä tarmokkaasti etsineet. Varmaankin kannattaisi tällaisesta materiaalista enemmin ottaa vähintään vähän mainos-euroja, kuin olla kokonaan ilman.

Vertaisverkoista jauhaminen on turhaa, sillä vaikka ne saataisiin pois kuvioista, niin uudet haasteet jo odottavat. Kohta mahtuu kaikki suomessa levytetty musiikki yhdelle muistitikulle tai mp3 soittimeen, jotkut tällaisen kokoelman kuitenkin vääntäisi. Voi vain arvata miten se leviäisi esimerkiksi kouluissa. Pistettäisiinkö seuraavaksi poliisit ratsaamaan ihmisten soittimia? Mitä sitten tehdään kun elämäntallentimet (life recorder) yleistyvät ja ne yhdistetään sosiaalisiin verkostoihin, jolloin maailmasta tulee iso ’Big Brother-talo’. Tekijänoikeudella suojattu materiaalihan on täysin saastuttanut (ääni)ympäristön.

Loppukevennykseksi Karpolla on asiaa. http://www.youtube.com/watch?v=iPOjiYJmkFQ Tosin täytyy antaa pyyhkeitä myös Karpolle, vaikka ansiokkaasti Teostoa ja Gramexia vastustikin. Äijä muisti aina mainita ettei ohjelmista näytetä uusintoja, eikä kopioita saa edes rahalla uhkailemalla, tyypillistä kassakaappimediaa siis.

..joko riittää?!

“”"”"
Mites tämä liittyy tiedostonjakamiseen? Ei radiosoittoa tietääkseni olla sen vuoksi lopettamassa?
“”"”"

Enemmän kuin tiedostonjakamisesta, minä olen huolissani tekijänoikeusajan lyhentämispuheista. Levymyynnistä tuleva tuotto on niin marginaalista, mulle ettei se mun vaakakupissa juuri paina.

Tekijänoikeusajan lyhentäminen sen sijaan on se mikä tarkoittaisi pitkässä juoksussa yhä suurempaa ansionmenetystä. Biisin radiosoitosta ei yksinkertaisesti ehtisi saada lainkaan korvausta, jos tekijänoikeus olisi vaikka 5 vuotta.

Koko elämän mittainen tekijänoikeusaika sen sijaan toimii juuri oikein, sillä alkuun musiikintekijä nimenomaan tekee palkatonta työtä vuosikaupalla, joka sitten pikkuhiljaa palkitaan sen mukaan, kuinka monta ihmisten rakastamaa kappaletta saa aikaiseksi.

-tämä ei tosiaan enää liity tähän topcckiin, joten tämänkin osalta keskustelu voidaan päättää tähän.

…tai no.. liittyy sen verran että nettiradiot (tai osa niistä) muodostavat oman ongelmansa, mutta sitäkin asiaa voidaan vääntää jossain muualla kuin täällä.

Warettajien omia lätinöitä ei oikein voi pitää kovin luotettavina lähteinä.

Öh, warettajien omia lätinöitä? Käsittelen noissa mm. tutkimuksia, joita on ollut sellaisissa julkaisuissa kuin Journal of Law and Economics tai Journal of Political Economy ja joita ovat laatineet tahot kuten Kanadan hallituksen tai Stanfordin yliopiston laitokset. Ja jos ei minun yhteenvetoihini luota niin, kuten todettua, olen linkittänyt alkuperäislähteet joista voi katsoa itse. (Osa lähteistä tosin on maksullisia ellei niitä pääse esim. jonkin korkeakoulun yhteyden kautta hakemaan.)

Se että haitta kohdistuu valmiiksi tunnettuihin nimiin on haitta yhtälailla.

Toki sitäkin voi pitää haittana, mutta tunnettujen nimien toimeentulo ei ole siitä katomassa – tuntemattomien kylläkin parantumassa.

Se että täysin tuntemattomien artistien levymyynti ilmaisjakelusta kasvaa, ei vielä tarkoita sitä että musiikintekijä saisi työstään lainkaan tekijänoikeustuloa, jota tulee pääosin radiosoitosta.

Mites tämä liittyy tiedostonjakamiseen? Ei radiosoittoa tietääkseni olla sen vuoksi lopettamassa?

Päätös jättää ostamatta pitäisi tarkoittaa samaa kuin päätös jättää kayttämättä. Ei kukaan saa mun vaimoakaan panna vaikkei haluaisikaan sen kanssa mennä naimisiin.

Ei pitäisi, jos yhteiskuntaa on mahdollista rikastuttaa sillä että se ei tarkoita. Lain tehtävä ei myöskään ole sanella moraalia, vaimosi paneminen voi olla moraalisesti kyseenalaista mutta ei se silti laitonta ole.

-Warettajien omia lätinöitä ei oikein voi pitää kovin luotettavina lähteinä.

-Se että haitta kohdistuu valmiiksi tunnettuihin nimiin on haitta yhtälailla.

-Se että täysin tuntemattomien artistien levymyynti ilmaisjakelusta kasvaa, ei vielä tarkoita sitä että musiikintekijä saisi työstään lainkaan tekijänoikeustuloa, jota tulee pääosin radiosoitosta.

-Vaikka “varkaus” voi mielestäsi olla kaukaa haettu rinnastus, niin “luvaton haltuunotto” on jo hyvinkin lähellä.

-Päätös jättää ostamatta pitäisi tarkoittaa samaa kuin päätös jättää kayttämättä. Ei kukaan saa mun vaimoakaan panna vaikkei haluaisikaan sen kanssa mennä naimisiin.

-kun puhutaan CD:n tai DVD:n rippaamisesta viitataan juuri ylläolevaan rinnastukseen ja tämän ovat keksineet ko. asian harrastajat aivan itse.